Hyppää pääsisältöön

Tuhannet karkasivat kesän 1944 tulimyrskystä

Neuvostoliiton massiivinen suurhyökkäys jatkosodan lopulla sai kokonaiset joukko-osastot pakokauhun valtaan. Useimmat palasivat riveihin pahimman sokin mentyä, mutta toistakymmentätuhatta karkuria pyrki kokonaan pois etulinjasta tai koko rintama-alueelta.

Tietolaatikko

Kirjallisuutta:
Jukka Kulomaa & Jarmo Nieminen (toim), Teloitettu totuus – kesä 1944, Ajatus 2008.

Sotahistorioitsija Helge Seppälä erottaa karkuteille lähteneistä kolme erilaista ryhmää. "Hiippailijoiksi" kutsutut olivat ehkä tahtomattaankin harhautuneet joukkopaon yhteydessä erilleen osastostaan, eikä miehiä syytetty karkuruudesta.

Toisena olivat "oikeat" karkurit, jotka päättivät jatkaa pakoaan eivätkä kiinniotettuinakaan suostuneet palaamaan riviin. Kolmantena ryhmänä olivat "hermonsa menettäneet", psyykkisesti taistelutoimiin kykenemättömät.

Tutkija Jukka Kulomaa huomauttaa, että karkureissuja tapahtui runsaasti myös taistelutoimien ulkopuolella. Kesä-elokuussa 1944 maavoimissa on arvioitu tapahtuneen vähintään 12 000 varsinaista karkaamista, näistä valtaosa Kannaksella.

Karkuruus keskittyi kesäkuuhun, jolloin puna-armeijan hyökkäys eteni nopeimmillaan. Äyräpään torjuntataistelut kohensivat mielialoja, ja kesäkuun jälkeen karkaamisluvut pienenivätkin ratkaisevasti.

Tartunta kuriin kovin ottein

Vihollisen propagandalla oli ilmeinen vaikutus joukkojen taistelumoraaliin, Olli Ihamäen toimittamassa ohjelmassa arvellaan. Suomen oma propagandatoiminta oli sekin kaaoksessa eikä kyennyt tehokkaasti torjumaan erilaisia huhuja mm. vihollisen voimasta. Paniikki tarttui helposti joukko-osaston sisällä ja joukko-osastosta toiseen.

Seppälä tähdentää kuitenkin, että ne asemat, joista paniikinomainen joukkopako Kannaksella lähti liikkeelle, eivät myöskään tosiasiassa olleet mielekkäitä puolustaa. Armeijan johto sen sijaan näki kaiken linjoista karkaamisen lähinnä kysymyksenä kurista ja esimiesten kyvykkyydestä.

Heinäkuun 4:ntenä 1944 astui voimaan kuolemanrangaistus tuomioksi karkuruudesta ja pelkuruudesta. Kaiken kaikkiaan pika- tai kenttäoikeudet ehtivät sodan aikana teloittaa 46 karkuruuden perusteella tuomittua.

Psykiatri Max Blomenthal toteaa, että omien ampuminen kyllä tepsii mutta herättää myös katkeruutta. "Pitäisi löytyä parempiakin keinoja", hän sanoo. "On kunniaksi Suomen armeijalle, että teloituksia oli niin vähän."

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto