Hyppää pääsisältöön

Merkkituote-ohjelma pui futiksen loistoa ja kurjuutta

Jalkapallosta tuli 1990-luvun kuluessa suurta kansainvälistä viihdettä ja myös kulttuuriohjelmien aihe. Futisfani Juha Pekka Pulkkisen Merkkituote-lähetyksissä puhuivat pelin teollistumisesta ja median merkityksestä lajille mm. jalkapallokirjoittaja Simon Kuper, teologi Matti Myllykoski ja mediaprofessori Mikko Lehtonen.

Uruguaylainen Eduardo Galeano suomi jalkapallon kehitystä ankarasti vuonna 2000 suomennetussa teoksessaan Jalkapallo valossa ja varjossa.

Lajista oli Galeanon mielestä tullut teollisuutta, josta kaikki voittoa tuottamaton karsittiin pois. Siitä muokattiin silkkaan nopeuteen ja voimaan perustavaa urheilua, joka hylkäsi ilon, mielikuvituksen ja uskalluksen.

Samansuuntaisesti ajatteli britti Simon Kuper – Pelén, Diego Maradonan ja Johan Cruijffin ihailija, joka tunnetaan mm. Matka pallon ympäri -kirjasta ja Perfect Pitch -kokoelmista.

Peli on menettänyt suurimman osan jännityksestään, Kuper moittii. Kentällä eivät enää kohdanneet vaikkapa hollantilainen ja ranskalainen seura vaan kaksi täysin kansainvälistä joukkuetta.

Kaikki joukkueet pelasivat Kuperin mukaan samalla tavoin, koska ne olivat katsoneet toisiaan televisiosta. Aikaisemmin eri maiden jalkapallossa oli huomattavia eroja, nyttemmin lajista oli kehittynyt liiketoiminnan kansainvälisin haara.

Kuperin mielestä lajin olivat pilanneet klubien ostajat, jotka olivat päättäneet, että jalkapallolla voi tehdä rahaa. Aiemmin jalkapalloseura oli kuin museo tai kirkko, jota pidettiin yllä yhteisön hyväksi.

Tv-hidastus aitona kokemuksena

Aika lailla samoja seikkoja pohtivat Matti Myllykoski ja mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen vuoden 2006 MM-kisojen alla Finnair Stadiumilla.

Myllykosken mukaan jalkapallo oli muuttunut laskelmallisemmaksi, ja pyrkimyksenä oli "ohjelmoida" pelaajia entistä enemmän, niin että heistä saatiin irti kaikki mahdollinen nautittavuuden kustannuksella.

Lehtosen mielestä ajatus siitä, että lahjakkaat yksilöt kykenevät mihin tahansa, rinnastui muillakin aloilla suosittuun neoliberaaliin ideologiaan. Pelaajien loppuunpalamisesta ei juuri puhuttu.

Jalkapallo oli muuttunut yhä enemmän median välittämäksi. Tilastointi oli helpottuessaan moninkertaistunut, ja tv-hidastuksista oli tullut jalkapallon kokemisen aito ja oikea muoto, Lehtonen ironisoi.

Peli oli vahvasti tarinallistunut, sitä koettiin traditioiden, kertomusten, sankariroolien jne. kautta. Esimerkiksi HJK–Haka-ottelu, jota keskustelun lomassa seurataan, oli jonkinlainen suomalainen miniklassikko, mikä antoi sille tietyn erityisyyden.

Erehdysten peli

Jalkapallokirjoittaja Eduardo Galeanon tapaan Myllykoskea miellyttivät improvisoijat, kurin hylkääjät ja riskinottajat, kuten brittilegenda George Best, joka "ei harjoitellut ja teki kolme maalia hirveässä kankkusessa".

Ranskalaispelaaja Michel Platini on kutsunut jalkapalloa "erehdysten peliksi", jossa ei ole hippuakaan totuutta, vaan mitä tahansa lipsahduksia voi sattua. Jos kukaan ei mokaa, peli päättyy 0–0. Usein vähiten virheitä tekevät saksalaiset.

Tämä antaa toimittaja Pulkkiselle aiheen kysyä, kuuluiko jalkapalloon myös onnistunut vilppi, kuten vaikkapa Maradonan kuuluisa maali "Jumalan käden" kosketuksen kautta. Myllykosken mukaan kaikki oli sallittua, koska jälkikäteen lopputulos on ja pysyy eikä sitä mikään enää muuta.

Tietolaatikko

Merkkituote-ohjelmaan Kirjoitusta jalkapallosta sisältyy sitaatteja seuraavista teoksista:
Nick Hornby, Hornankattila, WSOY 2000 (suom. Jukka Jääskeläinen).
Eduardo Galeano, Jalkapallo valossa ja varjossa, Nemo 2000 (suom. Jukka Koskelainen).
Simon Kuper, Matka pallon ympäri, Nemo 2000 (suom. Sami Sillanpää).

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto