Hyppää pääsisältöön

Geokätköilyn ABC jästeille

Geokätköily oli kasvava liikuntamuoto 2000-luvulla. Lajin hohdokkuus piili luonnossa liikkumisessa ja aarteenetsinnän riemussa. Aihetta käsiteltiin muun muassa Ylen aamu-tv:ssä ja Erätulilla-ohjelmassa.

Geokätköily lähti harrastuksena liikkeelle, kun Yhdysvaltojen puolustusministeriö poisti GPS-siviilihäirinnän vuonna 2000. Geokätköily on harrastus, jossa etsitään toisten lajin harrastajien piilottamia "aarteita".

Lajin pariin pystyy liittymään kuka tahansa rekistöitymällä harrastajien nettisivuille. Sivuston kautta käyttäjä pystyy tarkastelemaan uusia kätköpaikkoja ja kirjaamaan jo löytämänsä kätköt. Useat harrastajat suosivat etsinnöissään gps-laitetta, mutta alkuun pääsee ihan perinteisillä kartoillakin. Kätkön löydyttyä, aarteenetsijä kirjaa nimensä rasiasta löytyvään lokikirjaan ilmoitukseksi muille, että hän on löytänyt kätkön.

Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson kertoi Ylen aamu-tv:ssä geokätköilyn olevan sopiva liikuntamuoto ihan jokaiselle. Kilpailu ei kuulu osaksi lajia, vaikka jotkut pitävätkin kirjaa omista löydöistään. Karlssonin mukaan lajin upeus piilee siinä, että sen pariin voi liittyä ”juuri sellaisena, kuin itse on”. Geokätköilyä voi harrastaa kävellen, pyöräillen ja jopa meloen. Harrastajat ovat nimeneet lajin ulkopuoliset ihmiset leikkisästi jästeiksi.

Kallioniemen perheelle geokätköilystä on muodostunut perheen yhteinen harrastus. He valitsevat kätköt sen mukaan, miten ne soveltuvat lapsiperheille. Tärkeintä on, että perhe voi harrastaa yhdessä ja nauttia luonnosta. Etsinnät tuottavatkin nopeasti tulosta yhteisvoimin. Perhe laittaa löytämäänsä kätköön vielä Erätulilla-travelbugin, eli reissaajan, jonka seuraava geokätkön löytäjä vie taas uuteen kätköön. Bugin matkaa voi jälkikäteen seurailla internetistä. Usein mukaan laitetaan vielä viesti, mihin päin maailmaa bugin toivotaan reissaavan.

Neljä vuotta myöhemmin lähetetyssä Erätulilla-ohjelman jaksossa selvisi miten bugille oli käynyt. Valitettavasti sen matka oli katkennut kahden vuoden reissailun jälkeen. Tällä kertaa lajin pariin tutustuttiin Mikko "Peltsi" Peltolan, sekä geokätköily-harrastaja Mika Asikaisen seurassa.

Teksti: Pasi Lehtola

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto