Hyppää pääsisältöön

Sirkka Harjunmaa - pianistin värikäs elämä

Pianisti Sirkka Harjunmaa
Sirkka Harjunmaa Pianisti Sirkka Harjunmaa Kuva: YLE/Timo Asikainen sirkka harjunmaa

Pianisti Sirkka Harjunmaan elämäntyö ja kiinnostuksen kohteet näkyvät hänen kodissaan Helsingin Lauttasaaressa. Olohuonetta hallitsevat kaksi mustaa flyygeliä, joiden päällä on kuvia elämänmatkan varrelta. Upeat kivikokoelmat mitä eksoottisimmista paikoista kertovat geologiaharrastuksesta. Flyygelit soivat edelleen 88-vuotiaan rouvan kosketuksesta, milloin Vallankumousetydiä, milloin jazzia.

Kun Sirkka Harjunmaalta kysyy pitkän iän ja elinvoiman reseptiä, hän ei osaa sanoa mitään tarkkaa, mutta oman aikansa seuraaminen (”Tiedän jopa, kuka on Cheek.”), oikea ravinto ja musiikin voima ovat olennaisia pitkän, hyvän elämän saavuttamisessa.

Taivas leimusi ja Vallankumousetydi soi

Tavallisen kirjoihin Sirkka ei omien sanojensa mukaan taida päästä koskaan.
Sirkka Harjunmaa on aina ollut erilainen nuori. Kun hän asui lapsena ja nuorena lestadiolaisvoittoisessa Torniossa, oli hän outo lintu soittaessaan viulua ja pianoa, säveltäessään ja improvisoidessaan. Jo nuorena hänellä havaittiin absoluuttinen korva. Lisäksi hän näkee sävellajit väreinä: esimerkiksi Des-duuri on sininen ja As-duuri punainen.

Nuoruuteen Torniossa liittyi myös sota. Kun saksalaiset alkoivat hävittää Torniota ja taivaanranta leimusi iltahämärässä, Sirkka soitti Frédéric Chopinin Vallankumousetydiä. Sota toi Sirkan elämään myös jazzin: kun sotasairaalan saksalaiset potilaat soittivat jazzia, Sirkka matki heitä korvakuulolta pianolla. Siitä lähtien kevyt musiikki on kulkenut Sirkan mukana klassisen rinnalla.

Addiktiota, sisua ja hulluutta

Sodan jälkeen Sirkka pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan pianonsoittoa. Tie pianistiksi ja pianonsoitonopettajaksi ei kuitenkaan ollut helppo. Tulivat perhe, lapset, avioero ja yksinhuoltajuus. Sirkka oli 35-vuotias, kun hän viimein piti ensikonserttinsa. Siitä aukeni ura pianonsoitonopettajana, mikä on ollut Sirkasta fantastista ja luovaa työtä. Muusikoksi tuleminen edellyttää hänen mielestään oppilaalta addiktiota, sisua ja hulluutta – piirteitä, joita epäilemättä häneltä itseltäänkin löytyy.

Tavallisen kirjoihin Sirkka ei omien sanojensa mukaan taida päästä koskaan. Joskus tuntuu hienolta olla epätavallinen, joskus se on yksinäistä. Muutamia sielunkumppaneita on kuitenkin matkan varrella löytynyt, vielä aivan viime aikoinakin.

Ohjelman toimittaa Timo Asikainen.

Ohjelman musiikit:

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 22 Es-duuri: 3. osa (katkelma) (Sirkka Harjunmaa, piano, ja Ylioppilaskunnan Soittajat, joht. Leif Segerstam) (Äänitetty vuonna 1967)
Frédéric Chopin: Vallankumousetydi (katkelma) (Svjatoslav Richter, piano)
Harold Arlen: Over the rainbow (katkelma) (Sirkka Harjunmaa, piano)
Jean Sibelius: Sinfonia nro 2 D-duuri: 1. osa (katkelma) (Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo)
Aleksandr Skrjabin: Vers la flamme (Sirkka Harjunmaa, piano) (Äänitetty Yleisradion musiikkistudiossa vuonna 1989)
Theo Mackeben: Warum? (Sirkka Harjunmaa, piano)
Jerome Kern: I´m old fashioned (Oscar Petersonin trio)

Kommentit
  • Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Yhdysvaltalaisen Julia Wolfen (s. 1958) viime vuonna valmistunut oratorio Fire in my mouth on kirjoitettu naiskuorolle, tyttökuorolle ja orkesterille. Noin tunnin kestoinen teos sai ensi ensiesityksensä tänä keväänä ja kuullaan onneksi tuoreeltaan myös äänitteellä. Teoksen järkyttävänä lähtökohtana on vuonna 1911 syttynyt tehdaspalo New Yorkissa.

  • Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Viulisti Dawn Wohn ja pianisti Esther Park esittelevät debyyttijukaisullaan peräti yhdeksän tekijän (Lili Boulanger (1893-1918), Vítězslava Kaprálová (1915–1940), Amy Beach (1867–1944), Florence Price (1887–1953), Vivian Fine (1913–2000), Chihchun Chi-sun Lee (s.

  • Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinetisti David Shifrin kolkuttelee seitsemääkymmentä, mutta vielä vaan soitto käy. Konkarin uudelle julkaisulle on valikoitunut rytmimusiikista ja etenkin jazzista ammentava kokonaisuus. Kolme klarinetille ja jousikvartetille kirjoitettua teosta edustavat pääosin aikamme soivuuksia, mutta mukaan on mahtunut sähäkkä Edward Kennedy "Duke" Ellington -sovituskin.