Hyppää pääsisältöön

Tytöt ennen Lolitaa

The typical tailfin of a 1960 Cadillac Coupe de Ville as the car is shown at the 'US Car Show' in Pforzen, Germany, 01 June 2014. Classic car owners were able to present their cars to the public during this meeting for vintage car enthusiasts.
Cadillac Coupe de Ville auton "siivet" The typical tailfin of a 1960 Cadillac Coupe de Ville as the car is shown at the 'US Car Show' in Pforzen, Germany, 01 June 2014. Classic car owners were able to present their cars to the public during this meeting for vintage car enthusiasts. Kuva: EPA/Karl-Josef Hildenbrand amerikanrauta

Oliko Lolitalla edeltäjää? kysyy Lolitan kertoja Humbert Humbert ja toteaa ykskantaan että oli. Jos hän ei olisi 13-vuotiaana rakastunut tyttöön nimeltä Annabel Leigh, ei hänellä olisi ollut keski-ikäisenä pakkomielteistä himoa 12-vuotiaaseen Lolitaan.

Nabokovin Annabel Leigh on lainaa Edgar Allan Poen runosta Annabel Lee jossa rakastetaan ja kuollaan nuorina, miltei lapsina, ”meren äärellä, rannalla ruhtinaan”. Ja tähän rakkauteen Humbert vetoaa ja puolustautuu omassa kierossa kertomuksessaan, joka viettelee lukijaa moniin harhapolkuihin. Mutta Nabokov painottaa Annabel Leigh- jaksossa samanikäisyyttä, mikä on Poen runossakin rakkauden juju: “I was a child and she was a child, / In this kingdom by the sea…”

Löytyykö tällaiselle rakkaudelle kaikuja Nabokovin muistelmista? Teoksessaan Puhu, muisti hän paljastaa parikin nuoruuden- tai oikeastaan lapsuudenrakkauttaan. Nabokov oli rakastuvainen poika.

Nabokovin perhe vietti kesiä Biarritzilla tai Rivieralla – samaan paikkaan hän sijoittaa Humbertin ja Annabel Leigh’n romanssin. Näiltä kesiltä Nabokov muistaa aurinkovarjot ja pistaasijäätelot ja miten ”tuuli suolasi huulet”. Hän rakastuu 8-vuotiaana samanikäiseen ”pahansisuiseen” Zinaan, ja 10-vuotiaana rakkauden kohteena on pisamainen Colette, jonka vihreät silmätkin näyttävät pilkullisilta.

Enemmän Lolitaa löytyy kuitenkin Pietarista, jossa kotoisissa heijastuskuvailloissa Nabokov istuu serkkunsa vieressä. Tytöllä on pitsinen mekko jonka alta kuultaa silkkinen alushame, hänen tukkansa tuoksuu hyvältä ja hän naksuttelee levottomasti laihoja polviaan. Lolitaako? Ehkä hieman. Mutta 11-vuotiaan pojan aistimana.

Elokuun 9. päivänä hän uskaltautuu puhuttelemaan tyttöä

Kesää 1915 vietetään maaseudulla. 16-vuotias Nabokov vierailee enonsa suurella maatilalla ja tyttö asuu läheisellä huvilalla. Tamara on 15- vuotias, vilkas, lyhyt ja hieman pyylevä. Hänessä taitaa olla pisara tataaria ja vinot silmät, ihossa mantelin kaltaista untuvaa joka reunustaa kasvoja hienona säteilynä. Tämä untuvaisuus on ainoa piirre joka Tamarasta siirtyy Lolitaan. Muuten Tamarassa ei ole mitään utuista eikä hämyistä keskenkasvuisuutta. Tamara läppää kuoliaaksi paarmoja, Tamara nauraa pärskyen, juoksee kengät ja sillat kopisten. Kun poika unelmoi avioliitosta, niin tyttö ei haaveile: hän kutsuu poikaa hulluksi. Ehkä hellästi kuitenkin.

Kesällä romanssin maisema on kuin taulu: on vanha puisto ja silta ja joki jonka auringonlasku värjää oranssin- ja mustankirjavaksi. On koivikoita ja lehmuksia, kuisteja ja katoksia. Kotiopettaja väijyy nuoria kaukoputkella.

Pietarin talvessa nuoret palelevat puistoissa tai maleksivat museoissa joissa esitellään hovivaunuja, karttoja, haarniskoita tai luutia ja tikkaita – ne olivat kaikkein hiljaisimpia museoita. Nevski prospektin elokuvateattereissa istutaan iltakausia. Nabokov muistaa miten valkokankaalla aallot vyöryivät, äänikone sihisi, elokuvatähti Mozzuhin muljautti silmiään ja nytkäytti leukaperiään.

Nabokov kirjoitti rakkaudestaan runokokoelman ja sai sen julki. Opettaja, runoilija Vladimir Hippius luki luokan edessä kurjimmat säkeet ja yllytti luokkatoverit riemuisaan pilkkaan.

Rakkaus kesti kaksi kesää ja yhden talven. Kirjeitä he kirjoittivat eronkin jälkeen.
Kunpa olisin säilyttänyt Tamaran kirjeet, toivoo Nabokov kirjassaan Puhu, muisti. Tamara
kirjoitti suoremmin ja tavoitti enemmän kuin hän itse koskaan oli tavoittanut liian yritteliäissä runoissaan. ”Miksi me olimme aina niin iloisia kun satoi?” kirjoitti Tamara.

Maaliskuussa 1919 Nabokovit lähtivät Krimin kautta länteen. Tamaralta yhä saapuvat kirjeet jäivät vaille vastaanottajaa.

Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten elokuva selviää Lolitasta? Yle Radio 1 04.07.2014 klo 17.20

Yle Areena - Eeva Luotosen kirjahistoria. Miten elokuva selviää Lolitasta? Ohjelma on kuunneltavissa 04.07.2014 alkaen 30 vrk.

lähteet:
Vladimir Nabokov: Puhu, muisti. Suom. Juhani Jaskari. Gummerus 1989. (1.p. 1968 nimellä Nabokov Nabokovista)
Vladimir Nabokov: Lolita. 1955. Suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. Gummerus 1959.

Elokuvat
Stanley Kubrick: Lolita 1962.
Adrian Lyne: Lolita 1997.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.