Hyppää pääsisältöön

Tytöt ennen Lolitaa

The typical tailfin of a 1960 Cadillac Coupe de Ville as the car is shown at the 'US Car Show' in Pforzen, Germany, 01 June 2014. Classic car owners were able to present their cars to the public during this meeting for vintage car enthusiasts.
Cadillac Coupe de Ville auton "siivet" The typical tailfin of a 1960 Cadillac Coupe de Ville as the car is shown at the 'US Car Show' in Pforzen, Germany, 01 June 2014. Classic car owners were able to present their cars to the public during this meeting for vintage car enthusiasts. Kuva: EPA/Karl-Josef Hildenbrand amerikanrauta

Oliko Lolitalla edeltäjää? kysyy Lolitan kertoja Humbert Humbert ja toteaa ykskantaan että oli. Jos hän ei olisi 13-vuotiaana rakastunut tyttöön nimeltä Annabel Leigh, ei hänellä olisi ollut keski-ikäisenä pakkomielteistä himoa 12-vuotiaaseen Lolitaan.

Nabokovin Annabel Leigh on lainaa Edgar Allan Poen runosta Annabel Lee jossa rakastetaan ja kuollaan nuorina, miltei lapsina, ”meren äärellä, rannalla ruhtinaan”. Ja tähän rakkauteen Humbert vetoaa ja puolustautuu omassa kierossa kertomuksessaan, joka viettelee lukijaa moniin harhapolkuihin. Mutta Nabokov painottaa Annabel Leigh- jaksossa samanikäisyyttä, mikä on Poen runossakin rakkauden juju: “I was a child and she was a child, / In this kingdom by the sea…”

Löytyykö tällaiselle rakkaudelle kaikuja Nabokovin muistelmista? Teoksessaan Puhu, muisti hän paljastaa parikin nuoruuden- tai oikeastaan lapsuudenrakkauttaan. Nabokov oli rakastuvainen poika.

Nabokovin perhe vietti kesiä Biarritzilla tai Rivieralla – samaan paikkaan hän sijoittaa Humbertin ja Annabel Leigh’n romanssin. Näiltä kesiltä Nabokov muistaa aurinkovarjot ja pistaasijäätelot ja miten ”tuuli suolasi huulet”. Hän rakastuu 8-vuotiaana samanikäiseen ”pahansisuiseen” Zinaan, ja 10-vuotiaana rakkauden kohteena on pisamainen Colette, jonka vihreät silmätkin näyttävät pilkullisilta.

Enemmän Lolitaa löytyy kuitenkin Pietarista, jossa kotoisissa heijastuskuvailloissa Nabokov istuu serkkunsa vieressä. Tytöllä on pitsinen mekko jonka alta kuultaa silkkinen alushame, hänen tukkansa tuoksuu hyvältä ja hän naksuttelee levottomasti laihoja polviaan. Lolitaako? Ehkä hieman. Mutta 11-vuotiaan pojan aistimana.

Elokuun 9. päivänä hän uskaltautuu puhuttelemaan tyttöä

Kesää 1915 vietetään maaseudulla. 16-vuotias Nabokov vierailee enonsa suurella maatilalla ja tyttö asuu läheisellä huvilalla. Tamara on 15- vuotias, vilkas, lyhyt ja hieman pyylevä. Hänessä taitaa olla pisara tataaria ja vinot silmät, ihossa mantelin kaltaista untuvaa joka reunustaa kasvoja hienona säteilynä. Tämä untuvaisuus on ainoa piirre joka Tamarasta siirtyy Lolitaan. Muuten Tamarassa ei ole mitään utuista eikä hämyistä keskenkasvuisuutta. Tamara läppää kuoliaaksi paarmoja, Tamara nauraa pärskyen, juoksee kengät ja sillat kopisten. Kun poika unelmoi avioliitosta, niin tyttö ei haaveile: hän kutsuu poikaa hulluksi. Ehkä hellästi kuitenkin.

Kesällä romanssin maisema on kuin taulu: on vanha puisto ja silta ja joki jonka auringonlasku värjää oranssin- ja mustankirjavaksi. On koivikoita ja lehmuksia, kuisteja ja katoksia. Kotiopettaja väijyy nuoria kaukoputkella.

Pietarin talvessa nuoret palelevat puistoissa tai maleksivat museoissa joissa esitellään hovivaunuja, karttoja, haarniskoita tai luutia ja tikkaita – ne olivat kaikkein hiljaisimpia museoita. Nevski prospektin elokuvateattereissa istutaan iltakausia. Nabokov muistaa miten valkokankaalla aallot vyöryivät, äänikone sihisi, elokuvatähti Mozzuhin muljautti silmiään ja nytkäytti leukaperiään.

Nabokov kirjoitti rakkaudestaan runokokoelman ja sai sen julki. Opettaja, runoilija Vladimir Hippius luki luokan edessä kurjimmat säkeet ja yllytti luokkatoverit riemuisaan pilkkaan.

Rakkaus kesti kaksi kesää ja yhden talven. Kirjeitä he kirjoittivat eronkin jälkeen.
Kunpa olisin säilyttänyt Tamaran kirjeet, toivoo Nabokov kirjassaan Puhu, muisti. Tamara
kirjoitti suoremmin ja tavoitti enemmän kuin hän itse koskaan oli tavoittanut liian yritteliäissä runoissaan. ”Miksi me olimme aina niin iloisia kun satoi?” kirjoitti Tamara.

Maaliskuussa 1919 Nabokovit lähtivät Krimin kautta länteen. Tamaralta yhä saapuvat kirjeet jäivät vaille vastaanottajaa.

Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten elokuva selviää Lolitasta? Yle Radio 1 04.07.2014 klo 17.20

Yle Areena - Eeva Luotosen kirjahistoria. Miten elokuva selviää Lolitasta? Ohjelma on kuunneltavissa 04.07.2014 alkaen 30 vrk.

lähteet:
Vladimir Nabokov: Puhu, muisti. Suom. Juhani Jaskari. Gummerus 1989. (1.p. 1968 nimellä Nabokov Nabokovista)
Vladimir Nabokov: Lolita. 1955. Suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. Gummerus 1959.

Elokuvat
Stanley Kubrick: Lolita 1962.
Adrian Lyne: Lolita 1997.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri