Milla Vahtila
Yle
Kuten edellisessä jutussani totesin, monien urheilulajien maailmanennätykset hipovat jo ihmisen kestokyvyn rajoja. Minulla, kuten monella teistäkään, ei olisi pienintäkään mahdollisuutta haaveilla niistä yhdenkään ylittämistä – mutta omia henkilökohtaisia rajojaan on toki mahdollista rikkoa.
Leuanvetohaastettani (jonka tarkoituksena on siis takoa minusta, ”laihasta rääpäleestä”, leuanvetäjä), on jatkunut nyt jo yli kaksi kuukautta. Jotta pelkkä leukojen veteleminen ja yläkropan voimaharjoittelu ei alkaisi maistua puulta, niin päätin edellisen artikkelini innoittamana laittaa myös oman kestävyyteni koetukselle.
Karhunkierros-challenge
Olen yli kymmenen vuoden ajan lenkkeillyt säännöllisesti usean kerran viikossa. Suurin osa lenkeistäni sisältää tasaisella maalla hölkkäämisen lisäksi mäki- ja porrasjuoksua. Vauhtini ei usein ole päätä huimaava, vaan sellainen, että koen sen mukavaksi ja nautinnolliseksi.
Jaan 80 km kierroksen kolmeen etappiin
Kilometrejä kertyy harvemmin kerrallaan paljoa yli kymmentä, ja pisin juoksemani matka tähän mennessä on puolimaraton. Maratonin aion vielä juosta edes kerran elämässäni, kunhan aika tuntuu sille sopivalta ja minussa herää sopivanlainen into ja motivaatio sitä haastetta kohtaan.
Maratonin sijaan minussa syttyi nyt toisenlainen into: aion kiertää Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa kulkevan Karhunkierroksen (80 km) alle vuorokaudessa.
Tasan vuosi sitten kiersin samaisen upean luonnon keskellä kulkevan vaellusreitin kolmen päivän aikana kolmessa pätkässä siten, että vietin aina yöt mukavasti perheemme mökillä. Tällöin ehdin palautua, nukkua ja tankata hyvin öiden aikana.
Tällä kaavalla taitoin tuon 80-kilometrin maastolenkin yhteensä 18 tunnissa. Nyt tavoitteenani on kulkea sama matka vuorokauden sisään ja ilman yöpymisiä. Jaan nytkin kierroksen kolmeen osaan, joiden välissä pidän maksimissaan kahden tunnin tauot. Tällöin minulla pitäisi olla mahdollisuus kulkea reitti 24 tunnissa, vaikka vauhtini olisi hitaampikin kuin silloin vuosi sitten.
Ultrajuoksun ME 80,5 kilometrillä on alle viisi tuntia
Tätä vauhtia en vielä olisi pystyisi osallistumaan Karhunkierroksella toukokuussa pidettyyn ultrajuoksuun, jonka aikarajana oli 17 tuntia.
Vilkaisin myös huvikseni miesten maantieultrajuoksun maailmanennätystä 50 mailin eli 80,5 kilometrin matkalla: 4:50.51. Naisilla vastaava tulos on 5:40.18.
No, näihin verrattuna se 24 tuntia lienee jo ihan ok tulos.
Suurimmat haasteet: hiertymät ja energiansaanti
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen urheilufysiologian tutkija ja huipputestausyksikön vetäjä Ari Nummela ei lyttää kunnianhimoista haastettani.
Hänen mukaansa yritykseeni liittyy kuitenkin erityisesti kaksi riskitekijää. Niistä ensimmäinen ovat varusteet: hän painottaa säänmukaisen pukeutumisen tärkeyttä sekä hyviä jalkineita.
Rakkulat voivat koitua kohtaloksi
”Jos jalkoihin tulee pahoja hiertymiä, matka katkeaa”, hän toteaa.
Toiseksi onnistumisen kannalta merkittäväksi tekijäksi hän mainitsee riittävän nesteen- ja energiansaannin.
”On syötävä mielellään helposti imeytyvää hiilihydraattipitoista ravintoa säännöllisesti matkan aikana, ettei tule tilannetta, että energia loppuu kesken”, hän tarkentaa.
Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta se ei välttämättä sitä ole. Pitkät juoksumatkat ovatkin suurelta osin välineurheilua, joissa on osattava varustautua ulkoisten olosuhteiden vaatimusten mukaisesti.
Tämä pätee riippumatta siitä, juokseeko Saharan halki, kuten seikkailujuoksija Jukka Viljanen teki vuonna 2012, tai juokseeko koto-Suomen kansallispuistossa.
Veikkaa, miten käy!
Itse suoritan 80 kilometrin Karhunkierros-challengeni, kun Suomen suvi on parhaimmillaan. Kuusamon leveyksillä se tosin tarkoittaa, että saattaa olla hellettä – tai sitten lämpötilat voivat öisin tippua jopa liki pakkasen puolelle. Edessäni saattaa siis olla lämmin ja kuiva taival, tai kylmä ja kostea.
Valitettavasti omistan vain yhdet lenkkarit, joten toivon mukaan saan pidettyä ne kuivina, sillä märkinä lenkkarit hiertävät suuremmalla todennäköisyydellä.
Eväinä normiruokaa ja puhdasta vettä
Veden juomisen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, sillä Karhunkierros kulkee suurimmaksi osaksi jokien varsia pitkin ja pieniä puroja on siellä täällä.
Myöskään ruokaa en aio kantaa mukanani, vaan lähden matkaan mahdollisimman kevyillä varusteilla. Olen kuitenkin värvännyt aviomieheni toimimaan ”huoltomiehenäni”. Olen jakanut 80 kilometrin matkan kolmeen etappiin, joiden välissä pidän 1,5-2 tunnin evästauot. Mieheni menee edeltä taukopaikkoihin valmistamaan ruokaa.
En aio turvautua mihinkään kikkaskonsteihin, vaan aion pärjätä Karhunkierros-challengeni tavallisella perusruualla ja vedellä.
Jos haluat veikata, miten minun tässä touhussani käy, niin nyt on oikea hetki sille. Taittuuko koko 80 kilometriä alle 24 tunnissa – vai hyydynkö matkan varrelle?
Selviydynkö haasteesta?
Ja mikä on suurin uhka matkan katkeamiselle – hiertymät vai voimien loppuminen vai kenties lihaskrampit?
Kävi haasteeni kanssa miten tahansa, niin tulos tulee tänne teidän kaikkien luettavaksi.
