Hyppää pääsisältöön

Latinalaisen Amerikan vasemmistolainen 2000-luku

2000-luvun alussa Latinalaisessa Amerikassa näytti olevan valloillaan vasemmistolaisuuden aalto. Tuo aalto nosti valtaan muun muassa Hugo Chávezin Venezuelassa, Evo Moralesin Boliviassa ja Lulan Brasiliassa.

Maailmannäyttämöllä-ohjelmassa vuonna 2006 kysyttiinkin, mihin Latinalainen Amerikka on matkalla. Ohjelmassa vieraina olivat professori Martti Pärssinen ja kaupallinen neuvos Kent Wilska ja siinä tutustuttiin myllerryksessä olevien maiden poliittiseen tilanteeseen ja sen pelaajiin.

Boliviassa Evo Morales oli noussut presidentiksi lupaamalla köyhälle, mutta luonnonrikkaalle kansalle kansallistavansa ylikansalliset kaasuyhtiöt. Hänen presidenttiehdokkuuttaan edisti Bolivian intiaanikansojen kokema epäoikeudenmukaisuus.

Etelä-Amerikan köyhimmän maan köyhimmät asukkaat olivat sen alkuperäiskansat ja rikkaimpia valkoiset eurooppalaiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä. Evo Moralesista tuli vuonna 2006 Etelä-Amerikan ensimmäinen alkuperäiskansaa edustava presidentti. Hän on aimaraintiaani.

2000-luvun alussa Boliviassa nähtiinkin ennennäkemättömiä intiaanien mielenilmauksia kuten Silminnäkijän Intiaanikapina-ohjelmassa vuodelta 2004 kerrotaan. Ihmisiä raivostutti eritoten Bolivian luonnonrikkauksista saatujen tuottojen valuminen Yhdysvaltoihin.

”Haluamme, että ylikansalliset yhtiöt häipyvät täältä käyttämästä meidän rikkauksiamme omaksi edukseen. He vievät meidän luonnonvaramme ulkomaille ja jättävät meidät yhä pahempaan köyhyyteen”, kertoi mielenosoituksessa entinen kaivosmies Samuel Apaza.

Uusbolivaarinen yhteistyö läpi mantereen

Morales piti lupauksensa ja kansallisti maansa kaasukentät. Hän lähti myös kehittämään vasemistolaista niin sanottua uusbolivaarista yhteistyötä Latinalaisen Amerikan vasemmistojohtoisten valtioiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti lähentymistä Kuuban ja Venezuelan kanssa.

Kuuba lähetti varsinkin lääkäreitä sekä Venezuelaan että Boliviaan. Venezuelasta Morales sai aatteellista tukea politiikalleen.

Venezuelaa oli johtanut vuodesta 1999 alkaen sosialisti Hugo Chávez, jolla oli vahva kansan tuki takanaan. Hän oli kansallistanut Venezuelan tuottavat öljy-yhtiöt ja uudistanut Venezuelan sosiaalihuollon ruokaohjelmien ja kuubalaislääkäreiden turvin.

Ulkolinja: Chávez-ilmiö vuodelta 2004 kertoo vuonna 2013 kuolleen Chávezin edustamasta omalaatuisesta sosialismia. Siihen yhdistyi sosialistinen politiikka ja pop-tähden elkeet. Omassa jokaviikkoisessa, jopa kahdeksan tuntia kerralla kestäväneessä tv-show'ssaan Chávez vuoroin haukkui vastustajansa eli mitättömät ja vuoroin lurautti laulun.

Moralesia ja Chávezia yhdisti paitsi sosialismi ja yhteistyö, myös vahva Yhdysvaltojen vastustaminen.

Lulan monijakoinen Brasilia

Tuo amerikkalaisvastaisuus oli paljon vaimeampaa Brasilian presidentiksi vuonna 2003 nousseen Luiz Inácio Lula da Silvan eli Lulan sosialismissa. Brasilian työväenpuolueen ehdokas nousi presidentiksi puhumalla köyhyydestä ja nälästä, joka vaivasi Brasilian valtavien suurkaupunkien ympärillä levittäytyviä faveloita.

Köyhyys oli lisääntynyt maaltamuuton lisääntyessä. Lula taklasi nälänhätää luoden erityisiä ruokaohjelmia ja hyökäten faveloita hallitsevia huumeliigoja vastaan. Huumesota satutti siis myös tavallisia faveloissa asuvia köyhiä. Hän myös uudisti korruptoitunutta poliisia, selviää Ulkolinja: Lulan kohtalon samba –ohjelmassa vuodelta 2005.

Toisin kuin Boliviassa Brasiliassa intiaanien tuki presidentille lopahti vaalien jälkeen.

”Lulan hallinto on aina edustanut meille muutosta ja toivetta. Alkuperäisväestö voisi lopultakin tuntea itsensä voimakkaaksi Brasilian alkuperäiskansaksi. Nyt kun puolet Lulan kaudesta on jo mennyt, olemme pettyneitä muun muassa Lulan maanjakopolitiikkaan. Viimeisen sadan vuoden aikana Lulan hallitus on ollut ainoa, joka ei ole tunnustanut intiaanien maa-alueita”, kertoi intiaanien oikeuksien eteen työskentelevä Marcos Terena.

Teksti: Juhana Säilynoja

  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto