Hyppää pääsisältöön

Tove Jansson kertoo elämästään omin sanoin

"Äitini opetti, ettei taiteilijoita pidä ottaa niin vakavasti, vaikka taiteilijat työskentelevätkin vakavammin kuin muut ihmiset", mietti Tove Jansson vuonna 1984 käsikirjoittamassaan ohjelmassa. Tärkeä osa työskentelyä ja elämää olivat kesät Klovharussa. Näemme myös läheltä, miten muumit muuttuvat kolmiulotteisiksi.

Janssonin ja Pietilän arkipäivää seurataan aluksi Janssonin ateljeekodissa Helsingin Ullanlinnankadulla. Kodin ja ateljeen saumattomuus oli Janssonille itsestäänselvä ratkaisu.

"Pienenä minun kävi kovin sääliksi muita lapsia, joiden piti asua tavallisissa siisteissä asunnoissa. Ei veistoksia eikä kirjoja, eivätkä heidän isänsä ja äitinsä olleet edes taiteilijoita!"

Jansson kertoo ohjelmassa omin sanoin elämästään osin muumikuvaston kautta. Ohjelman suomennoksessa kertojaäänenä kuullaan Elina Saloa.

Muumit innoittivat jo varhain aivan vieraitakin ihmisiä. Yksi heistä oli lääkäri Pentti Eistola, joka rakensi itselleen muumitalon pienoismallin vuonna 1958 luettuaan Taikatalven. Eistola näytti talon myös Janssonille, ja tämä innostui. Vuosina 1962-1963 Eistola, Jansson, Pietilä ja Signe Hammarsten-Jansson kokoontuivat lauantai-iltaisin "leikkimään" ja he rakensivat talolle pihapiirin.

Yhteistyö jatkui jälleen vuonna 1976: nyt oli vuorossa suuren muumitalon rakentaminen. Talon ohessa Pietilä alkoi valmistaa kolmiulotteisia kuvaelmia muumitarinoista. Vuonna 1984 kuvatussa haastattelussa näemme, miten pienoismallien valmistus eteni tuolloin.

"Ja sitten oli aina olemassa tuo tietoisuus saaresta"

Keskeinen osa Janssonin ja Pietilän vuodenkiertoa oli muutto kesäisin Klovharun saarelle Pellinkiin. "Keskellä talvea saattoi lohduttautua ajattelemalla saarta. Kaukaista luotoa, rauhan ja hiljaisuuden tyyssijaa, jossa työ ehkä sujuisi helpommin."

Näemme, miten Jansson ja Pietilä katsovat saarella kuvattuja kaitafilmejä. "Kevät lähestyy, jäät lähtevät, ja silloin mekin lähdemme, Tuutikki, minä ja Psipsina-kissa." Tavaroiden pakkaamisen ohessa ehtii hyvin myös tanssia.

Perillä saaressa on elämä onnellista ja rauhoittavaa. Jansson miettii syitä, miksi elämä saarella on niin haluttavaa. "Oikeastaan aika ylpeä tapa elää. Antaa yksinäisyyden olla ylellisyyttä. Kun saaren valtias kiertää rantojaan, hän piirtää ympärilleen kehän, jonka ulkopuolella kiertää valtavana kehänä horisontti. Hänestä voi helposti tulla keskipiste, ellei pidä varaansa."

Tietolaatikko

Tuulikki Pietilä veisti vuosina 1976-1990 kaikkiaan 41 muumikuvaelmaa. Molemmat muumitalot ja kaikki kuvaelmat ovat nähtävillä Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto