Hyppää pääsisältöön

Laila Kinnunen: äiti ja lahjakas taiteilija

nainen
nainen Kuva: Kalle Kultala laila kinnunen

Kuningatarfinaalin toisella kierroksella kilpailijat esittävät Laila Kinnusen tunnetuksi tekemiä kappaleita. Tuomaristossakin istuva Milana Misic muistelee mielellään äitiään Lailaa ja kertoo hänestä avoimesti ja lämpimästi.

Milana Misic
Milana Misic Milana Misic Kuva: A.J. Savolainen milana misic

”Äiti oli räiskyvä persoona, nokkela, älykäs ja huumorintajuinen, joka halusi kuitenkin välillä vetäytyä omaan kuoreensa. Hän suhtautui asioihin lapsenmielisesti: laski leikkiä vaikeistakin asioista ja uskoi lapsen tavoin elämään ja tulevaisuuteen. Tämä oli hänelle sekä rikkaus että heikkous”, Milana kertoo äidistään.

Äiti oli Milanalle tärkeä ihminen, joka kertoi jänniä juttuja ja jonka kanssa laulettiin yhdessä. Laila Kinnunen perehdytti Milanan musiikin maailmaan ja myöhemmin tytär ymmärsi, että intohimon lisäksi myös äidin omat musiikkimieltymykset ovat siirtyneet hänelle. ”Äiti kannusti minua opiskelemaan ja ajattelemaan avarasti”, Milana kertoo. Äiti siirsi Milanaan avoimen asenteensa muita ihmisiä kohtaan: ”ketään ei saanut inhota tai vihata.”

”Musiikin opiskelun lisäksi äiti korosti suomenkielen lausumisen tärkeyttä, kuinka vokaalit ja konsonantit äännetään. Äiti toivoi myös, että opiskelisin musiikin lisäksi jonkun muun ammatin. Näin saisin takaportin, josta kulkea, kun kova musiikkibisnes alkaa ahdistaa”, Misic muistelee äitiään.

Itsekin kielitaitoinen Laila painotti myös kielten oppimisen tärkeyttä. ”Äiti opetti myös, että älä lepää laakereilla, älä luovuta, mutta toisaalta älä ole myöskään liian itsepäinen. Viimeisellä äiti vihjasi ilmeisesti itseensä. Hänhän oli nimittäin hyvin itsepäinen ja teki virheitä bisneselämässä”, Milana toteaa ja jatkaa naurahtaen: ”Kaiken kaikkiaan äiti oli hyvinkin ohjaavainen ja saikin sitten osansa minun vaikeahkosta murrosiästäni.”

Milana ei asunut äitinsä kanssa yhdessä ja odotti tätä kovasti aina käymään. Äidin käynneistä hän muistaa isot tärkeät lahjat: ”Jokunen niistä on minulla vieläkin tallessa, mm. nallekoira”. Laila ei koskaan korostanut Milanalle omaa suuruuttaan tai suosiotaan, hän ei vaikuttanut kovin itsevarmalta tai ylpeältä omasta esiintymisestään. Milanalle tulikin myöhemmin yllätyksenä se, kuinka suosittu ja kuuluisa äiti olikaan. Milana pystyi puhumaan äitinsä kanssa vaikeistakin asioista, mutta ”äiti ei koskaan puhunut pahaa muista ihmisistä tai halunnut rasittaa lastaan negatiivisilla asioilla.”

Milanaa suojeltiin. Hän ei koskaan nähnyt äitinsä esiintymisiä eikä ollut keikoilla mukana. Milanaa ei myöskään nähty alaikäisenä julkisuudessa. Häntä suojeltiin siksi, että asiat eivät aina menneet kuten toivottiin, näin Milana ei myöskään nähnyt epäonnistumisia. Jälkeenpäin hän on ollut tästä kiitollinen.

Äiti ei ollut koskaan ”The Laila Kinnunen”, vaan eksynyt ihminen, joka oli järjettömän lahjakas ja teki vääriä valintoja elämässään

Äidin vanhemmat mummi ja vaari kasvattivat Milanan ja mummi antoikin Milanalle kaiken sen, mitä ei ehtinyt omille lapsilleen antaa. ”Vaari oli rauhallinen musiikin lähettiläs, joka soitti haitaria. Mummin kanssa kuuntelin äidin levyjä ja lauloin kuorostemmoja.”, Milana kertaa lapsuuden musiikkikokemuksiaan. Isoäiti myös kertoi äidin elämästä asioita, joita Laila itse ei koskaan kertonut.

1800-luvun lopulla syntynyt vaari menehtyi jo vuonna -87. Erityisen rankkaa aikaa Milanalle oli se, kun oma äiti kuoli vuoden 2000 lokakuussa ja mummi seuraavan vuoden toukokuussa.

Kaikkien äidin kanssa vietettyjen lauluhetkien ja mummin tarinoiden jälkeen Milanalle tuli tunne, että hän voi esittää äitinsä lauluja ja että ne ovat hänen perintönsä: ”Kun laulan äitini lauluja, teen aikamatkan lapsuuteen, hetkiin äidin ja mummin kanssa. Se oli alussa rankkaa, laulut ovat hyvin henkilökohtaisia.”

Milanalle paras muisto äidistä on se, kun he tekivät tilit selviksi, kun he ymmärsivät toisiaan erilaisten erimielisyyksien jälkeen. Molemmat antoivat toisensa elää omaa elämäänsä ja hyväksyivät toistensa hyvät ja huonot puolet. ”Sen jälkeen on ollut helpompi suhtautua menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin. Olen toki niistä surullinen, mutta toisaalta: äiti oli täysin selväjärkinen. Oli hänen oma päätöksensä elää, kuten hän eli”, Milana summaa.

Milanalle äiti ei ollut koskaan ”The Laila Kinnunen”, vaan eksynyt ihminen, joka oli järjettömän lahjakas ja teki vääriä valintoja elämässään. Milana toivoo, että hänen äitinsä muistettaisiin herkkänä ja itsepäisenä ihmisenä. Laila Kinnunen on jäänyt historiaan henkilönä, joka herätti suuria tunteita.
”Historiaan ei jäädä keskitietä kulkemalla - elämä ryvetti Lailaa, mutta toisaalta: kaikkia miellyttämällä ei voi voittaa.”

Toimittaja: Tiia Hasa

Kommentit