Hyppää pääsisältöön

Omien reittiensä laulajat: Matti Nykänen, Simo Salminen, Frederik, Kikka ja Ruben Stiller

Vuonna 1997 nähdyssä kesäsarjassa Leirintäalue esiteltiin levyttäneitä laulajia, joilla oli omintakainen lähestymiskulma taiteeseensa. Artikkelimme viisi valintaa ovat tämän roolin erikoisosaajia.

Kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen on harvan mielestä kaikkien aikojen paras laulaja.

Halutessamme haastatella häntä keväällä 1997 hän oli kaikkien aikojen vaikeimmin tavoitettava haastateltava. Jahtasimme Mattia erilaisissa sovituissa tapaamispaikoissa kolme päivää. Aina yleensä jossain baarissa, joihin Matti ei ilmestynyt. Sen sijaan paikalle saapui pieni eläkeläismies, joka esittäytyi Matin managerina. Hänellä oli mitä ilmeisemmin jonkinlainen kontakti Mattiin, mutta kun viimein onnistuimme tapaamaan Matin, hän kiisti kaiken yhteyden kyseiseen mieheen.

Kaiken turhan odottamisen ja lukuisien (ikävä kyllä ammattieettisistä syistä julkaisukelvottomien) kommellusten jälkeen Matti saapui kameran eteen siististi puku päällä, suoraan urheilumuseosta. Siellä hän oli luovuttanut kaikki arvokisamitalinssa museolle.

Sen sentään voi kertoa, asian oltua aikoinaan julkisuudessa, että Matin, kuvasta pois käännetty vasen poski oli pahasti turvoksissa. Erään lehden mukaan hän olisi tapellut venäläismiehen kanssa ilotytöistä tunnetussa ravintolassa, poskihammas oli artikkelin mukaan haljennut. Sama lehti osasi myös kertoa, että kuvauspäivän aamuna Matti oli mennyt kihloihin mukanaan olleen seuralaisensa kanssa. Tuo kihlaus kesti vain muutaman päivän.

Suomalaisen viihteen todellista legendaa, Simo Salmista haastattelimme Sörnäisten sataman lähellä, konttien säilytyskentällä, konttien väliin jääneellä, piilossa olleella aukiolla.
Piilopaikan olivat löytäneet muutkin. Silloin julkisuudessa puhuttiin nopeasti yleistyneestä katuprostituutiosta. Konttiaukiolla oli satamäärin käytettyjä kondomeita, jotka narisivat kenkien alla kävellessä. Huomasimme tämän vasta kuvatessamme, onneksi Simo oli niin keskittynyt kamerakontaktiin, ettei havainnut narinan syytä.

Frederikin haastattelu, Hernesaaren satamassa Helsingissä oli miellyttävä kokemus. Tavallisen uhoamisen sijaan Reetu puhui harkiten roolistaan kuplettiperinteen jatkajana. Pienen lisänsä haastattelutilanteeseen toi se, että samaan aikaan samalla laituirilla otettiin lehtikuvia Jonna Tervomaan aikuisuran ensimmäiseen iltapäivälehtihaastatteluun.

Frederik ja Jonna toki tunsivat toisensa hyvin, sillä he olivat kiertäneet samoja lavoja Jonnan lapsitähtivuosina.

Kikan, eli Kirsi Viilosen tarina päättyi surullisesti, ennen aikaiseen kuolemaan joulukuussa 2005. Tässä kahdeksan vuotta aikaisemmin tehdyssä haastattelussa hän katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen.

Suunnitelmissa oli paluu 'kikkamaisen' materiaalin pariin hieman vakavamman levyn jälkeen. Haastattelun ääni on osin hyvin huonolaatuista. Kuvauskeikalla mukana ollut tuuraava äänittäjä unohti vaihtaa patterit Kikan mikrofoniin, ja siksi hänen puheestaan ei koko ajan saa selvää Särkänniemen huvipuiston laitteiden surratessa.

Ruben Stillerin ura levylaulajana oli lyhyt mutta surkea. Itseironiselle Rubenille se ei ollut ongelma. Hilpeälle haastattelulle oman lisämausteensa tuo se, että se kuvatiin korjattavana olleen Finlandia-talon edessä. Talon marmorilevyjä vaihdettiin silloin ensimmäisen kerran.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto