Hyppää pääsisältöön

Mitä palkittiin, eli hetkiä Suomen parhaiden runoilijoiden kanssa

Runoilija Juha Kulmala
Runoilija Juha Kulmala Runoilija Juha Kulmala Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runous

Kuljen kahden kirjan kanssa Kajaanissa. Tanssivan karhu -palkintoteokset ovat mukanani, ja luen niitä kahviloissa, baareissa, milloin minulla vain on hetki aikaa. Tunnen kirjat entuudestaan. Olen kuullut niitä luettavan monilla runoklubeilla.

Silti tekstit avautuvat tuoreina silmiini. Runous saa merkityksiä jokaisella lukukerralla. Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkil sanoi, että kirjallisuuspalkinto luo makua. Palkitut teokset ohjaavat yleisön makua runouden äärelle. Mitä siis palkittiin?

Juha Kulmala on pitkän linjan kirjoittaja, joka on julkaissut niukasti harkittuja tekstejään vuosien saatossa. Hän on kirjailijoiden arvostama runoilija, jota suuri yleisö ei ole vielä löytänyt. Merkillepantavaa Kulmalan runoilijuudessa on, että hän on toiminut aktiivisena tapahtumajärjestäjänä vuosien ajan.

Kulmalan runot ovat suoraviivaisia ja ne puhuttelevat lukijaa vyöryvillä kuvillaan. Hän on klassinen runoilija siinä mielessä, että kielen rytmi ja säekulku sopivat suuhun. Se tekee myös lukemisesta äärimmäisen nautinnollista. Kulmalan suuri teema tuntuu koskevan loppumista, lopullisuutta. Hänen säkeensä ovat lakonisia, mutta niistä puuttuu kaikki kyynisyys tai sarkasmi. Hänen runokuvansa ovat häkellyttävän kauniita.

Kajaanissa Kulmala esiintyi moneen otteeseen suurelle yleisölle. Hän on loistava esiintyjä, ja omaleimaista hänen luennalleen on, että se paranee pidetessään. Yleensä runoesitykset on syytä pitää lyhyinä intensiteetin säilyttämiseksi, mutta Kulmalan runot luovat maailmaa, jossa havainnot vain täsmentyvät tekstin jatkuessa.

Kääntäjä, toimittaja Eeva Park
Kääntäjä, toimittana Eeva Park Kääntäjä, toimittaja Eeva Park Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi 8+8 antologia

Eeva Parkista ei runoilijana kai voi sanoa mitään muuta kiteyttävää kuin: karisma. runouden kieli on ihmeellistä siinä, että sillä on kyky merkitä. Sanat, joita ihmiset käyttävät joka päivä, joilla he ajattelevat, joilla he käskevät ja loukkaavat, tekevät tilauksia, rakastavat, surevat, ovat aina samoja. Joissain tilanteissa arkinen sana läpäisee meidät ja puhuttelee koko olemustamme. Toisissa tilanteissa emme kiinnitä sanoihin huomiota lainkaan.
Juhlapalkinto myönnettiin hiotuille säkeille, joissa ilmaisun saa ennen kaikkea tunteet

Runossa sanoilla on paino. Parkin runoissa tämä paino on erityislaatuinen. Hänen olemuksessaan runoista tulee totta. Niille ei voi olla enää välinpitämätön. Parkin runoissa kielen rytmi on myös perustavassa asemassa. Vaikka hän ei kirjoita mitallista runoa, teksteillä on usein selvä poljento. Runoissa on paljon romanttista kuvastoa, kaipausta ja sydänsurua, mikä on leimallista koko Parkin toimittamalle, palkitulle 8+8-teokselle.

Kahdeksan virolaista ja kahdeksan suomalaista runoilijaa esiintyvät kirjassa käännettyinä. Käännökset on tehty tarkasti, Park kertoi että usein runot valitsevat kääntäjänsä, eikä toisinpäin. Käännös syntyy kääntäjän lukukokemuksesta, hänen upotessaan tekstiin. Viron ja suomen kielten sukulaisuus on Parkin mukaan ennemmin haaste kuin etu, sillä sanojen merkitykset ovat usein niin lähellä toisiaan, että kielen nyanssien välittymisestä tulee ongelmallista.

Eeva Park lausuu runoja Tanssiva karhu -klubilla
Kääntäjä, toimittaja Eeva Park lukee runoantologiaa 8+8 Eeva Park lausuu runoja Tanssiva karhu -klubilla Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi 8+8 antologia

Yhdistävä piirre niin Kulmalalle kuin 8+8-teokselle on runokielen suoraviivaisuus. Juhlapalkinto myönnettiin hiotuille säkeille, joissa ilmaisun saa ennen kaikkea tunteet. Runoilija on se, joka kaipaa, se joka uhraa romantiikkansa säkeille, se joka kirjoittaa yksinäisyydessä.

Kaikesta nykyrunoudesta raadin käsittelyssä nousikin esiin lukukokemus. Raati löysi valtavasta teosmassasta ne kirjat, jotka puhuttelevat sydäntä päättelykykymme sijaan. Kajaanin runoviikolle nämä teokset ovat osuva valinta. Runoudessa henkilökohtaisuus nousee täällä etualalle, samoin esiintyminen.

Runoilija Juha Kulmala lausuu runoa teoksestaan Tanssiva karhu -klubilla
Runoilija Juha Kulmala lausuu runoaan Runoilija Juha Kulmala lausuu runoa teoksestaan Tanssiva karhu -klubilla Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi tanssiva karhu 2014

Kulmala ja Park ovat molemmat kokeneita esiintyjiä jo vuosikymmenten takaa. He ovat molemmat esiintyneet esimerkiksi muusikkojen kanssa. Samoin 8+8-teoksen runoilijoista lähes kaikki esiintyvät säännöllisesti. Kajaanissa on siis luotu painopiste runouden makuun.

Jos palkinnot ohjaavat makua, painottuu se tällä kertaa tilalliseen, auditiiviseen runouteen. Runouden mullistuksissa viimeisten vuosien aikana esiintyminen onkin nostanut päätään. Varjoon jäi tällä kertaa käsitteellisempi runous ja kielen ominaisuuksia ja ulottuvuuksia kokeileva tekstuaalinen runous variaatioineen. Runous on mullistanut kirjoittamisen aktin viimeisten vuosien aikana, ja tämä piirre on usein korostunut julkisuudessa.

Kajaanin ja Tanssivan karhun juhla korostavat runouden kieltä, joka sopii suuhun. Teatterin ja musiikin ja runouden maailmat törmäävät toisiinsa – ja tekstin suuhun sopivuudesta ja lausunnasta tulee sen merkittävä piirre.

Runous taidemuotona ei tietenkään tyhjene tähän – mutta viikon mittaisesta festivaalista tulee helposti lähestyttävä, kun kielelliset merkitykset syntyvät puheessa.

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

Kulttuuriosasto - Aleksis Salusjärven Blogi

Luutii-yhteisöblogi käsittelee kulttuuria ja kulttuuri-ilmiöitä kirjoittamisen kautta.

Kajaanin runoviikko

Runo-battle Kajaanissa

Yle Uutiset: Säveltäjä Kaj Chydenius inspiroituu runoista

Yle Uutiset: Runous on säänkestävää

Yle Elävä arkisto: Runoraati

Yle Elävä arkisto: Tämän runon haluaisin kuulla

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.