Ronja Salmi
Yle
Susanna Rautanen löysi temperamenttisen kimotamman Zia Haidan Tanskasta helmikuussa. Alle puolen vuoden yhteistyön jälkeen parivaljakko kuuluu Suomen terävimpään estekärkeen. Kyse ei kuitenkaan ollut rakkaudesta ensisilmäyksellä.
Savonlinnan OperaGamesien GP-luokan alkuun on muutama tunti. Susanna Rautanen on menossa viemään Zia Haidaa pakolliseen eläinlääkärin tarkastukseen ja kertoo lyhyen yhteistyön historiaa.
- Oikeastaan kaikki mitä tämän hevosen kanssa on tehty, on ollut yllätystä. Helmikuussa päätin, että kokeillaan ja katsotaan ja harjoitellaan. Ja nyt kun ollaan pärjätty näin hyvin, niin onhan se yllätys – totta kai.
Aidaksi kutsuttu tamma löytyi tanskalaisen yhteistyökumppanin tallista ja se tiedettiin haastavaksi ja vaikeaksi myydä.
- Mä tarjosin suunnilleen vitsillä, että voinhan mä tän ottaa, jos kukaan muu ei halua.
Vaikka ensimmäinen ratsastuskerta ei antanut osviittaa menestyksestä, otti Susanna hevosen kokeiltavakseen. Yhteistyö parani muutaman ensimmäisen viikon aikana ja tamma alkoi toden teolla kiinnostaa.
- Siinä vaiheessa mä tunsin kyllä jo näpeissäni, että tässä hevosessa on jotain spesiaalia.
Norjalaiset omistajat pohtivat tarjousta ja soittivat sitten.
- Tamma myytiin mulle sillä ehdolla, että en soittele perään jos en pärjää, Susanna nauraa.
Ääripäiden tamma
Hoitaja taluttaa Aidan Susannalle eläinlääkärin tarkastusta varten. Rauhallinen kimo on kuin toinen hevonen siihen esteradan hurjapäähän verrattuna.
- Aida on äärimmäisen kiltti ja miellyttävä, kun sitä käsittelee tallissa tai vaikka juoksuttaa. Sillä on ole mitään huonoja tallitapoja, eikä se pidä mitään ääntä itsestään. Korkeintaan se hörisee, kun saa heinää.
- Mä olen oppinut olemaan välittämättä Aidan kuumumisesta. Pidän kiinni vain omasta rytmistäni, katson etäisyydet ja istun mahdollisimman hiljaa.
- Aidalla on sairaan hyvä laukka ja sen hyppy on notkea joka suuntaan, se on kuin kumia kun se hyppää. Vaikka se hyppää paljon, on hypyissä helppo olla kyydissä sen elastisuuden ansiosta.
Teorian ja käytännön ero
Koska Susanna ja Aida johtavat LähiTapiola Grad Prix:ta kahden osakilpailun jälkeen, starttaavat he viimeisinä 145 cm korkeudella hypättävälle ensimmäiselle kierrokselle. 19 ratsukoista kymmenen pääsee toiselle kierrokselle.
Tänään ei ole Susannan ja Aidan päivä. Kaksi puomia tulee alas ja toisen kierroksen paikka jää saamatta. Susanna verryttelee ensin Aidan pois ja katsoo sen jälkeen suoritustaan videolta.
- Se pysty kolmoissarjalle… Mun olisi pitänyt jatkaa vähän aikaisemmin, että olisin pystynyt pitämään sen lopussa paremmin kädellä. Jouduin työntämään vähän liikaa päin niissä kahdessa viimeisesssä askeleessa… Olisi pitänyt jatkaa kolme ja odottaa kaksi, eikö odottaa kaksi ja katkaa kolme, Susanna analysoi.
Susanna valmentaa itse itseään, kun ulkopuolista valmentajaa ei juuri nyt ole. Video toimii apuvälineenä. Yhtä tärkeää kuin nähdä suoritus, on myös oppia tuntemaan kisakumppani.
- Kun Aida on kisannut edellisenä päivänä, alkaa se helposti olla turhan lämpöinen. On vaikea pitää rytmiä yllä ja se muuttuu helposti katkonaiseksi. Joudun ottamaan liian paljon ja jatkamaan liian paljon.
Lyhyt yhteistyö on osoittanut, että ratsukko kuuluu Suomen esteratsastuksen huipulle. SM-pronssi ja Salon GP:n voitto lupaavat paljon.
- Hyvänä päivänä me ollaan ihan kärkikahinoissa mukana. Nollaa lähdetään joka kerta hakemaan. Teoriassa kaikki on mahdollista ja käytännössä nanosekunnissa kaikki voi mennä pieleen. Mutta niinhän se radalla aina on: kaikki tapahtuu niin nopeasti.
Oppia ulkomailta
Neljä vuotta Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa ovat tuoneet varmuutta.
- Tanskassa työskentelin isossa siittolassa, siellä pystyin ratsastamaan sadoilla erilaisilla hevosilla. Sen kokemuksen ja loistavan valmennuksen ansioista pystyn nyt ratsastamaanmyös näitä sekopäisiä hevosia.
Susanna hymyilee ja jatkaa nauraen:
- Muut kisahevoseni ovat kyllä ihan normaaleja. Niistä suurin osa on myyntihevosia, joten niiden pitää olla kilttejä ja kivoja ratsastaa. Aida vaan on tämmöinen – ei mikään jokatytön promenadihevonen.
Yhteensopivuuden haasteet
Susanna toimii itsekin hevoskauppiaana ja tuntee siten alan molemmat puolet. Asiakkaat ovat vaativia ja jos yhteistyö hevosen kanssa ei kulje, kauppa harmittaa.
Oikean hevosen löytäminen asiakkaalle vaatii ammattitaitoa. Kokemuksen kautta voi rutinoitua löytämään parhaan mahdollisen kombinaation. Silti ei aina pysty ennustamaan miten yhteistyö sujuu.
- Kun sä myyt elävän olennon toiselle elävälle olennolle, niin kaikki on mahdollista.
Susanna Rautasen ja Zia Haidan kohdalla yhteensopivuus yllätti positiivisesti.
- Aida käyttää itsestään radalla 150%. Se taistelee radalla joka tavalla. Ja vaikka se on vaikea, niin jotenkin meillä vaan synkkaa.
