Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tyhmyreille pääkuva

Mistä tiedät kuuntelevasi rap-musiikkia? Miten suomalainen tango on syntynyt? Musiikin asiantuntijat esittelevät musiikkigenret niin, että tyhmyrikin tajuaa.

Rock tyhmyreille: kummajaiskulttuurista massojen musiikiksi

Michael Monroe Ankkarockissa 2004
Michael Monroe Ankkarockissa 2004. Michael Monroe Ankkarockissa 2004 Kuva: Noora Siekkinen michael monroe

Rock on tänä päivänä massojen musiikkia, mutta mitä se oikeastaan on ja onko se mistään kotoisin? Onko rokki kukkoilua, sähkökitaran säröä vai taustalla nakuttava rumpukomppi? Pekka Laine selventää tärkeimmät perusasiat rockmusiikista niin että tyhmyrikin tajuaa.

Pekka Laine
Pekka Laine Pekka Laine Kuva: Yle / Joonas Josefsson pekka laine

Lyhyt historia

Kulttuurillisesti ja tunnistettavasti omana ilmiönään rock 'n' rollin syntymän voi ajoittaa 1950-luvulle, vaikka musiikilliset juuret ovat toki olleet olemassa aiemmin.

"Laulajatar Ruth Brown on sanonut, että rythm and bluesista tuli rock 'n' rollia, kun valkoiset lapset alkoivat kuunnella sitä. Lausahdus on sikäli tärkeä, että rock 'n' roll on muutakin kuin musiikkia, siihen liittyy myös sosiaalinen konteksti", Pekka Laine huomauttaa.

Laine näkee rock 'n' rollin juuret vahvasti mustassa musiikissa. "Rock 'n' roll olisi syntynyt ilman valkoisia, mutta ilman mustia ei olisi syntynyt mitään. Gospel ja blues ovat tärkeimmät tyylit, joista rock 'n' roll tulee."

Rockin kenties kestävin myytti eli myytti kapinallisuudesta on mukana jo alkuaikojen rock ’n’ roll -hahmoissa esimerkiksi Little Richardissa. "Hän oli huikea hahmo ja esiintyjä. Meikkaava, aika gay, musta hahmo rotuerottelun aikana. Hänessä oli musiikin lisäksi kaikki ulkoiset ärsyttämisen elementit. Hyökkäys tavallaan kohdistui rotutabuja, sukupuolitabuja ja yleensäkin yhteiskuntarauhaa vastaan", Pekka Laine summaa.

Rock tyhmyreille

Yksi rock 'n' rollin historian merkkipaaluja oli Elviksen televisioesiintyminen vuonna 1956. Laine kertoo, että Variety-shown tekijät eivät hahmottaneet, mihin kategoriaan Elvis kuuluu ohjelmassa, jossa oli esiintyjiä monilta eri taiteenaloilta. "Rock ’n’ roll oli alunperin tietyssä mielessä kummajaiskulttuuria. Juuret olivat kulttuurien reunamilla, mustien kulttuurissa ja valkoisten köyhien kulttuureissa. Heillä oli oma elintilansa, mutta se oli reunoilla. Yhtäkkiä se tulikin keskelle, marginaalikulttuurista tulikin valtavirtaa. Elvis telkkarissa symbolisoi sitä, tultiin ihmisten olohuoneisiin. Tämä inspiroi koko maailman nuorisokulttuuria."

New Orleans on Pekka Laineen mielestä yksi keskeisimpiä paikkoja rock’n’nrollin historiassa. Monet siellä syntyneet musiikilliset piirteet ovat jääneet elämään, vaikkapa biitti eli se rytmi, joka mielletään rock ’n’ rollin rytmiksi.

”Kun 1960-luvun valkoiset britit ottivat vaikutteita aiemmasta ja tekivät sen, mitä voisi kutsua rockiksi ilman rollia, he eivät enää hahmottaneet esimerkiksi sitä, että soitettaisiin päällekkäin erilaisia rytmejä. Musiikkia suoraviivaistettiin, siitä tuli iskevää. Siitä tuli valkoisten teinien maailmanlaajuinen ilmiö, jotain semmoista, minkä voi omaksua missä tahansa.”

Pekka Laineen mielestä rockin sisäisen todellisuuden kannalta monet merkittävimmät asiat ovat syntyneet 1960-luvulla. "Edelleen palataan silloin luotuihin arvoasetelmiin, joista keskeiset ovat muun muassa rockin ja taiteellisen kunnianhimon yhdistelmä, niin sanottu Beatles-ajatus. Sitten on Bob Dylan -murros, eli rockilla on äly kirjallisessa mielessä, painoarvo on tekstisisällöllä. Sitten on valkoisen bluesin ja Jimi Hendrixin tuoma virtuoosivallankumous, eli soittimeen liittyvä taituruus, joka on keskeisin ilmaisun mittari. Tämä suuntaus on vahva vaikkapa metallimusiikissa ja progressiivisessa rockissa. Lisäksi syntyi rock konseptitaiteena, jota edustaa Velvet Underground ja the Who. Tällöin korostuu rock kokonaistaideteoksena, jossa on mukana musiikin lisäksi design ja tekemisen filosofia. Sieltä on lähtöisin kaikki vaihtoehtorockin keskeinen estetiikka ja se näkyy paljon myös elektronisessa musiikissa."

Rockmusiikin erityispiirteet

On paljon rockista kirjoittavia toimittajia, jotka eivät ymmärrä musiikista oikeastaan juuri mitään. Rock on musiikkia ei-asiantuntijoille.

Vaikka Pekka Laine vierastaa asenne-sanan käyttöä, rockissa se on tietyllä tapaa perusteltua. "Rockmusiikissa kuten muussakin populaarimusiikissa musiikillisia liikkuvia osia on varsin vähän, se on pienistä aineksista tehtyä musiikkia. Tästä seuraa se, että musiikkikappaleet ovat hirvittävän paljon toistensa kaltaisia, jos niitä analysoidaan pelkästään sävellyksinä. Monet klassisen musiikin ihmiset ovat sanoneet, että kaikki kappaleet ovat yhtä ja samaa kappaletta, jossa on kyllä tietty pointti. Siinä mielessä se miten tehdään on tärkeämpää kuin se mitä tehdään. Tätä varmaan kutsutaan asenteeksi. Rockia on mahdotonta ymmärtää niin, että musiikin eristäisi omaksi komponentikseen. On paljon rockista kirjoittavia toimittajia, jotka eivät ymmärrä musiikista oikeastaan juuri mitään, vaan keskittyvät siihen niin sanottuun asenteeseen. Rock on musiikkia ei-asiantuntijoille."

"Rock-kappaleissa on yleensä tietty yksinkertaisuuden ja selkeyden perusvaatimus. On toki joitakin rockin tyylilajeja, jotka ovat hyvin komplisoituja, mutta nekin usein jollakin tavalla aukeavat heti. Taiderock, niin sanottu avantgarde, on rockissa pieni sivujuonne, ei päätarina. Yleensä rockissa on rytminen, melodinen ja harmoninen selkeys, jossa on aika paljon toistoa. Tietty keinoarsenaali ja soitinarsenaali on pysynyt lähes samana. Chicago-bluesista on lainattu bändityyppi, joka toistuu usein: siinä on basso, kitara ja rummut sekä laulaja, joka saattaa soittaa vaikkapa huuliharppua. Tästä tuli nuorisobändien prototyyppi jo 1960-luvulla. Valtava osa siitä musiikista, jota rockiksi kutsutaan, sisältää tämän ydinkombon tavalla tai toisella."

Pekka Laineen mielestä rockmusiikissa pitää olla tilaa kaikenlaisille ajatuksille. "Joskus kuulee puhuttavan, että tämä on puhdasta ja aitoa rockia. Se on mielestäni rockin vastaista. Se ei koskaan ole ollut puhdasta, se on sekarotuinen äpärä, josta tuli kuningas. Rock ei ole syntynyt yhdestä suvusta, rodusta tai paikasta, vaan tietyllä tavalla koko maailman luovuus on puristettu siihen."

"Pahinta, mitä sille voisi tapahtua, olisi puritaaninen puhdasoppisuus ja rotuhygieninen ajattelu. On suuri paradoksi, että kaikista tiukin puhdasoppisuus kukoistaa siellä missä pitäisi olla rockin kaikista vimmaisimmat ja ilkeimmät muodot. Esimerkiksi räkäisen katujen rockin tai punkin pitäisi olla kaikkein visvaisinta ja näyttää keskisormea maailmalle, mutta siellä on kuitenkin kaikkein vähiten tilaa hengittää", hän huomauttaa.

Rockin kolme tärkeintä edustajaa

Pekka Laineen mielestä rock ’n’ roll kiteytyy Little Richardissa, joten tämä kuuluu ehdottomasti kärkikolmikkoon. ”Hänessä on kaikki, musiikki ja ulkoiset tekijät, taatusti aiheuttaa hämmennystä. Ei ollut ihan harmitonta 1950-luvun etelässä vedellä sen näköisenä ympäriinsä. Rock ’n’ roll ei ollut siisti sisätyö”, Laine perustelee.


Little Richardin myötä "musta kirkuva homo" tuli keskiluokkaisiin olohuoneisiin. Lucille-kappaleessa on jo suora rokkibiitti, joka on käytössä edelleen.

The Beatles ja erityisesti John Lennon edustaa Laineen mielestä rock ’n’ rollin seuraavaa vaihetta ja viimeistä sukupolvea ennen rockia. ”Siinä on mukana vielä 1950-luvun rasvalettimeninkiä, mutta myös paljon seuraavaa vaihetta. The Beatlesissa on positiivista myös niin sanottu sekarotuisuuden ajatus. Beatles otti laajalla skaalalla vaikutteita musiikkiinsa. He olivat Little Richardin lapsia, mutta myös Cole Porterin lapsia.”

Paitsi että Beatles nosti rockin huippuunsa se samalla pilasi rockin, Laine pohtii. ”Siinä on mukana myös tuhonsiemenet. Rock tulee tietoiseksi itsestään, alkaa suhtautua itseensä vakavasti ja kasvaa tavallaan liian isoksi suhteessa siihen mitä se oikeastaan on. Ei sen ole tarkoitus olla Jeesukseen rinnastettava asia, johon suhtaudutaan samalla tavalla, niin että siitä löytyisi kaikki maailman mysteerien vastaukset. Beatlesin musiikki on kohotettu jopa epäterveeseen rooliin.”

"The Beatles nosti rockin huippuunsa ja samalla pilasi sen", Pekka Laine pohtii.

Kolmanneksi rockin merkkipaaluksi Pekka Laine nostaa yllättäen Kraftwerkin, vaikkei saksalaiskokoonpanoa yleensä mielletä rockyhtyeeksi. ”He ovat rockmusiikkia kuuntelemalla vetäneet ihan uudet johtopäätökset. Kun ollaan kotoisin Rührin teollisuusalueelta, näkökulma tähän kulttuuriin ei voi olla sama kuin Memphis Tennesseen näkökulma. Uskon, että he ovat sielussaan ajatelleet tekevänsä samaa musiikkia, joka liittyy tähän samaan virtaan, mutta tekevänsä sitä omalla tavallaan. He ovat avanneet portin, josta on syntynyt aivan uusi kulttuurin muoto, jonka juuret ovat kuitenkin 1960-luvun murroksessa”, Laine perustelee.

”On olemassa perinne ja sitten on taiteilija, joka luo oman suhteensa siihen ja keksii oman puheenvuoronsa loputtomaan perinteen virtaan. Luovuus on sitä, se ei ole irrallaan kaikesta. Esimerkiksi Kraftwerkin Autobahnista on sanottu, että se on kuin Beach Boys, joka on viety Saksaan teollisuuden keskelle. Kyllä siitä löytyy jotain 60-luvun popin fiilistä, mutta se on purettu osiinsa, siitä on otettu jotain komponentteja ja se on rakennettu joksikin ihan muuksi.”

"Kraftwerk on järjettömän nerokas homma, jota ei olisi syntynyt ilman rockin vaikutusta", sanoo Pekka Laine.

Mitä rock on tänä päivänä?

"Rock on tämän päivän johtava musiikillinen käyttökulttuurin muoto, joka on paikalleen pysähtynyttä mutta kuitenkin samalla hyvinvoivaa ja ihmisten tarpeita tyydyttävää massakulttuuria", Laine kiteyttää.

"Sen keskellä elää nuoria ihmisiä, jotka eivät tiedä, että se on paikalleen pysähtynyttä massakulttuuria, vaan uskovat, että sillä voi muuttaa maailmaa ja tämä on tavallaan rockin toivo. He keksivät rockin uudelleen ja soittavat sitä välittämättä siitä, että se on tehty jo aikaisemmin."

Jos maailmaa pitäisi muuttaa, Laine ei kuitenkaan laskisi rockin varaan. "Ehkä sillä saadaan rahaa lastensairaalalle, mutta vallankumousta ei tule. Se, että rock olisi avain tietyn sukupolven sieluun ja ja ajanhenkeen, on ollutta ja mennyttä. Sillä ei kapinoida eikä juuri kiteytetä ajassa liikkuvia asioita. Jotain pieniä kultahippuja voi olla, mutta suurta yhtenäistä virtaa ei ole."

Pekka Laineen mukaan rockin kulta-aika nykyisillä pelimerkeillä on ohi, se on ihan loogista eikä se ole huolen aihe. Jonkun toisen musiikin kulta-aika voi olla edessäpäin, mutta pitää keksiä jotain uutta ja tarvitaan uudet pelisäännöt.

"Aina tulee uusia ihmisiä, jotka lähestyvät ja opettelevat rockia erilaisessa maailmantilanteessa. Verkkotodellisuuden kasvateilla ei välttämättä ole rajoja, he voivat ottaa vaikutteita mistä tahansa. Se mitä he synnyttävät tulevaisuudessa, voi olla mielenkiintoista. Jos rockmusiikkiin haluttaisiin vielä jotain, mitä ei ole aikaisemmin kuultu, pitäisi katsoa läntisen todellisuuden ulkopuolelle. Uskon, että se voisi tulla globaalista fuusiomaailmasta. Ylipäätään sekarotuiset ja vähän oudot fuusiot ovat rock ’n’ rollin perusajatusta", Laine sanoo.

Pekka Laineen mielestä Hiphop ja elektroninen musiikki ovat merkittävimmät ilmiöt, jotka ovat rockin haastajat ja paikan ottajat. Ne eivät olisi syntyneet ilman rockmusiikin vaikutusta.

  • Iskelmämiehet iskelmän puolella Levylautakunnassa

    Suomalaista Levylautakunnassa

    Suomalaisuuden lippua heiluteltiin Levylautakunnassa, jossa kuunneltiin poikkeuksellisesti vain kotimaisten tekijöiden uutuuksia. Arvioitaan antamassa iskelmäsanoittajat Ilkka Vainio ja Lasse Wikman sekä musiikkitoimittaja Tero Liete. Pisteet ja kommentteja 1. J.

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Anssi Kela ja Suvi Teräsniska kuuntelussa - Kanada voitti

    Olli Ahvenlahti ja André Chaker Levylautakunnassa

    Omaperäisyys ja hulluus herättää kuuntelemaan, mutta saavutetaanko niillä eväillä koskettavuuden taso? Näitä pohtivat Levylautakunnassa pianovelho, jazzlegenda Olli Ahvenlahti, Sibeliuksen Finlandian englanniksi kääntänyt ja esittänyt tietokirjailija André Chaker sekä Radio Suomen toimittaja Anna Keränen. Pisteet ja kommentteja 1.