Savonlinnan Kullervo jätti toivon elämään

Kävin Savonlinnassa ensi kerran vuonna 1972 ja siitä lähtien lähes joka kesä, kirjoittaa musiikkimatkaajamme Kansallisoopperan nuotistonhoitaja emerita Anja Lankinen. Joka kesä tuli uusia elämyksiä, joten oli taas pakko laittautua sinne seuraavanakin vuonna. Taikahuilun olen luultavasti nähnyt kaikkina esityskesinä ja se on minulle edelleenkin maailman ihanin Taikahuilu. Se tarjoaa aina runsaasti iloa silmälle ja korvalle. Kesän 2014 pääaihe on Aulis Sallisen ooppera Kullervo, joka nähdään nyt ensi kertaa näillä oopperajuhlilla. Madama Butterfly, Carmen ja Taikahuilu ovat uusintoja menneiltä vuosilta.

Kullervo, kovis olosuhteiden pakosta

Olen nähnyt Kullervon aikanaan Suomen kansallisoopperassa, mutta en kyllä muista niistä esityksistä mitään. Oletan, että näin sen silloin useamman kuin yhden kerran. Nyt näin viikon aikana Kullervon kolme kertaa ja joka kerran löysin siitä uusia asioita. Toisella kerralla ajattelin, että tämähän on Kullervon ja Kimmon tarina. Kolmannella kerralla päähenkilöksi kohosi myös Kullervon äiti. Myös kuoro on ilman muuta koko ajan pääosassa. Kuoro kommentoi ja kertaa tapahtumia. Kullervo ja Kimmo, kaksi orjaa, kasvinkumppaneita olosuhteiden pakosta. Kimmo on se ”hyvis”, joka haluaa vain hyvää ja rakastaa Kullervoa ja ottaa syitä niskoilleen. Kullervo ei ole oikeastaan se ”pahis”, hän on ”kovis”. Olosuhteet ovat tehneet hänestä kovan ja kostoon taipuvaisen, mutta ei hän ole sellainen. Hänessä on inhimillisiä ja rakastavia tunteita.

Riipaiseva on se kohtaus, jossa Kullervo kyselee perheenjäseniltään, josko nämä itkisivät, kun kuulisivat hänen kuolleen. Isän vastaus on ”ei”, mutta parempaa poikaa kyllä itkisi. Sisaren vastaus on samanlainen, parempaa veljeä hänkin itkisi. Mitä vastaa äiti? ”Et sinä tunne äidin sydäntä.” Äidille hän on aina rakas, vaikka hän olisi murhaaja. Isä ja sisar käskevät Kullervon lähtemään pois, samoin äiti, mutta lopulta äiti huutaa ”Älä lähde, minä kuolen, jos sinä lähdet!”. Kullervo lähtee ja äiti kuolee. Isä kuolee, kun näkee äidin kuolleen. Sisar pakenee metsään, kun näkee kuolleet vanhempansa. Kullervo tappaa setänsä Unton ja tämän vaimon sekä polttaa heidän talonsa. Kullervo haluaa vain kostaa, tai ehkä ei sittenkään. Kasvinkumppani Kimmo on seonnut eikä tunne enää häntä ja se järkyttää Kullervoa. Kullervo lähtee, mutta mihin hän lähtee? Ehkä hän ei lähdekään kuolemaan, ehkä hän ei tapakaan itseään, ehkä kostonkierre on saatu päättymään. Toivo jäi elämään.

Tommi Hakala, joka uudessa parrassaan muistutti Ruotsin prinssi Carl Philipiä - ainakin minun mielestäni - oli karismaattinen ja uskottava Kullervo. Samoin Ville Rusanen Kimmona oli ihana, sympaattinen ja lojaali kaveri. Molemmat baritonit lauloivat ja näyttelivät upeasti. Tuija Knihtilä oli äidin roolissa kerta kaikkiaan fantastinen. Kaikki laulajat esittivät roolinsa upeasti. Aki Alamikkotervo sai käyttää koomikon lahjojaan ja Christian Juslinin tenori kimahti hienosti. Hannu Lintu ja orkesteri olivat mahtavia, samoin kuoro suuressa roolissaan. Kari Heiskasen ohjaus oli nerokas kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lavastus, puvut ja valot täydensivät hienosti kokonaisuutta. Olipa mahtava ensi-ilta! Kiitos ja onnea kaikille!

Savonlinnassa vain ykkösmiehityksiä

Sitten vielä näin kaksi kertaa Madama Butterflyn ja kaksi erilaista miehitystä pääroolien osalta. Helena Juntunen esittää ensi kerran nimiroolin. Hienosti ja koskettavasti hän laulaa ja esittää osansa. Tuore äitiys on varmasti tuonut rooliin oman lisänsä. Aivan upea ja hyvin erilainen on toinen Butterflyn esittäjä Ausrine Stundyte. Hän on laulanut roolia jo aiemmin Euroopassa. Jorma Silvasti sanoi eräässä haastattelussa, että hän halusi ottaa pois ensi-iltapaineet Helena Juntusella. Siksi Helena ei laula ensi-iltaa vaan toisen esityksen, mutta missään tapauksessa ei ole kyse kakkosmiehityksestä. Savonlinnassa kaikki ovat ykkösmiehityksiä.

Näin myös Carmenin kenraalin. Musiikki on aina yhtä vetävää ja kansa tykkää. Olen nähnyt sen jo monta kertaa Savonlinnassa. Olin jopa ensi-illassa vuonna 2006. Samassa esityksessä oli myös silloinen presidentimme Tarja Halonen, joka oli myös mukana ensi-iltajuhlissa.

Taikahuilusta en nähnyt tällä kertaa pätkääkään, mutta kenties teen uuden retken Savonlinnaan vielä tänä kesänä.

Laulaja paras taiteellinen johtaja?

Onko Savonlinnassa muuttunut jotain uuden taiteellisen johtajan Jorma Silvastin myötä? On, siellä on nyt enemmän suomalaisia laulajia. Apujoukkoja on tarvittu Carmenin ja Madama Butterflyn päärooleihin. Myös toinen Yön kuningatar on ulkomaalainen ja hän osaa kuulemma erinomaisesti roolinsa suomeksi. Pitäisköhän mennä tarkistamaan?

Ehkä laulaja on kuitenkin se paras taiteellinen johtaja. Aika näyttää. Alku on ainakin erittäin lupaava. Onnea Jorma!

Mikä sinne Savonlinnaan vetää vuodesta toiseen, olen kysellyt itseltäni. Ne on ne elämykset. Ne elämykset eivät koostu ainoastaan oopperasta ja musiikista, ne koostuvat muikuista ja torikahveista lörtsyineen ja Sillansuusta tuopin ääressä ja Caperosta pitsoineen ja kävelyretkistä Sulosaaressa ja siellä kanttarellien ja mustikoiden noukkimisesta. Se kaikki on Savonlinnan henkeä. Kannatta tulla kokeilemaan ja jäädä koukkuun.

Kesäisin terveisin,

Anja

Missä päin maailmaa tai koto-Suomea matkustit? Mitä innostavaa näit tai kuulit? Jaa elämyksesi muiden klassisen fanien kanssa. Lähetä meille yhteystietosi eli sähköpostisoitteesi tai puhelinnumerosi palautelomakkeen kautta, niin otamme yhteyttä.