Hyppää pääsisältöön

Onko vauvaluukku lähimmäisenrakkautta vai pakotie vastuusta?

Jo keskiajalla tunnetut vauvaluukut ovat tehneet paluun keskelle vaurainta Eurooppaa. Synnytyssairaaloiden ja luostareiden rakennusten seinissä on niin sanottuja vauvaluukkuja, lämpimiä, turvajärjestelmillä varustettuja tiloja. Sinne äiti voi jättää nimettömänä vastasyntyneen lapsensa. Vauvaluukkujen uskotaan vähentävän vauvasurmia, mutta niitä pidetään myös keinona pakoilla vastuuta.

Luukkujen käyttö yleistyi 2000-luvulla muun muassa Saksassa, jossa monet vauvasurmat kuohuttivat maata. Kuolleita, mutta myös eläviä vastasyntyneitä löydettiin roskakoreista, rappukäytävistä tai sairaaloiden rapuilta.

Vauvaluukkujen perustaminen olikin vastareaktio vauvasurmille. Luukkuja kannattavien mielestä niiden avulla lapsi saa mahdollisuuden elämään ja tulevaisuuteen.

Vauvaluukut ovat liiketunnistimilla varustettuja lämmitettyjä tiloja. Kun lapsi on jätetty vauvaluukkuun, järjestelmä hälyttää esimerkiksi sairaalan henkilökunnalle siitä tiedon. Lapsi viedään sairaalassa osastolle, jossa hänen terveydentilansa tarkastetaan. Saksassa sairaalat ilmoittavat vauvaluukkuihin jätetyistä vastasyntyneistä lastensuojeluviranomaisille, jotka puolestaan käynnistävät adoptioprosessin. Yleensä lapset ovat vain muutaman tunnin ikäisiä ja hyväkuntoisia.

Lapsensa hylkäävät äidit eivät edusta tiettyä sosiaaliryhmää

Äiti voi kuitenkin saada lapsensa takaisin. Harkinta-aika on kaksi kuukautta, jonka aikana tiettyjä tunnisteita vastaan lapsi palautetaan. Näissä tapauksissa äidit ovatkin usein olleet äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa, joten vauvaluukku on antanut heille tavallaan miettimisaikaa.

Lapsensa hylkäämistä naisista tiedetään vähän. Se kuitenkin tiedetään, että näiden äitien joukossa on prostituoituja, alaikäisiä tyttöjä, narkomaaneja, kouluttamattomia naisia mutta myös koulutettuja, joilla asiat ovat hyvin. Naiset ovat sekä naimattomia että naimisissa olevia eivätkä edusta jotain tiettyä sosiaaliryhmää.

Onko vauvaluukku osa ongelmaa?

Vauvaluukut ovat saaneet kiitosten lisäksi osakseen myös arvostelua. Saksassa vauvaluukun saa perustaa kuka tahansa, mutta käytännössä ne ovat luotettavien organisaatioiden ylläpitämiä, ja lapsi saa perheen virallisen adoptiojärjestelmän kautta. Mutta kriitikoiden mielestä lapsensa luovuttavan äidin nimettömyys antaa kuitenkin mahdollisuuden väärinkäytöksiin.

"Pahinta, mitä voisi tapahtua, on lapsen myyminen pedofiiliringille", huomauttaa Bernd Wacker Terre des Hommes -järjestön adoptioasiantuntija toimittaja Hannele Valkeeniemelle. Ei siis voida olla varmoja, tuoko äiti lapsensa luukkuun vapaaehtoisesti vai tuoko sen joku muu. Järjestön mukaan vauvaluukut antavat mahdollisuuden myös peitellä insestiä tai päästä eroon ei-toivotusta perillisestä. Arvostelijoiden mukaan vauvaluukut eivät ole vähentäneet Saksassa vauvasurmia.

Tutkijan mielestä tarkoitus on hyvä, mutta toteutus on osa ongelmaa. Hän myös muistuttaa, että vauvaluukut eivät takaa lapselle välttämättä onnellista elämää sen koommin kuin äidillekään. Myös YK näkee vauvaluukut ongelmallisena. Se itse asiassa haluaisi kieltää ne. Perusteluna YK käyttää lapsen oikeutta saada tietää alkuperänsä.

Arvostelijoiden mielestä vauvaluukkuja parempi vaihtoehto on anonyymi synnytys sairaalassa. Tuolloin lapsi saa 16-vuotiaana tietää alkuperänsä. Järjestelmä on jo ollut toiminnassa, vaikka sitä säätelevä lakia tulee mahdollisesti voimaan 2014.

Vaikka vauvaluukkuja on Saksassa paljon, niiden löytäminen voi olla todella vaikeaa. Kriitikot sanovatkin, että ei olekaan uskottavaa, että paniikissa oleva lapsensa surmaamista suunnitteleva äiti lähtisi etsimään vauvaluukkua.

"Yksikin pelastettu lapsi tekee vauvaluukusta kannattavan"Sisar Daniela Hyvän paimenen sisarten luostarista tuntee kritiikin. Hän kuitenkin muistuttaa arvostelijoita siitä, että jos yksikin lapsi pelastuu, vauvaluukku tai elämänluukku, joksi sitä luostarissa kutsutaan, on ollut kannattava. Ja toisaalta, onko omien juurien tunteminen aina tarpeellista? Taustalla kun voi olla monenlaista väkivaltaa tai lapsi ei ole ollut perheessä rakastettu.

"Me näemme elämänluukun lähimmäisenrakkautena. Se on apu naisille, jotka ovat todella vaikeassa tilanteessa."

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto