Hyppää pääsisältöön

Posti- ja lennätinlaitos oli saaristolaisen asialla

Fennada-Filmi Juniorin lyhytelokuvassa seurataan posti- ja lennätinlaitoksen osuutta Suomen saariston ja mantereen välisten yhteyksien ylläpitäjänä 1960-luvun puolivälissä. Lossit, lentokoneet, pienveneet ja jopa potkukelkat valjastettiin viestinvälittäjien avuksi Hailuodosta Haapasaareen.

Suomen saariston asukkaat elivät 1960-luvulla nöyrinä mahtavan, oikukkaan ja välillä armottomankin meren lakien alaisina. Kelirikko katkaisi joillain alueilla yhteydet mantereelle kahdesti vuodessa. Uusia keinoja oli keksittävä jäiden saartamien asukkaiden auttamiseksi. Posti- ja lennätinlaitoksella oli merkittävä osa aikakauden yhteyksien ylläpitäjänä. Postin lisäksi se kuljetti myös matkustajia ja elintärkeitä tavaroita.

Talvella Turun saaristossa hurautettiin kevyillä henkilöautoilla jäälle, niin pitkälle kuin se oli turvallista, ja lastauduttiin lossiin, joka liikennöi edestakaisin avoimena pidetyllä laivaväylällä. Filmissä näemme myös esimerkkitapauksen Utön linjalta, jossa urhea postinkantaja polkee potkukelkallaan laivaväylän reunalle ja vastaanottaa postilastin kelkkaansa. Kyseessä oli pahimmillaan tuntien tarpominen aavalla jäällä.

Kesällä postinkulku palasi saaristoissa tavallisiin uomiinsa. Kekseliäisyyttä ja vaivannäköä vaadittiin kuitenkin myös avoveden aikoina. Postialukset toimittivat postin suurempiin saariin, joista maalaiskirjeenkantajat jatkoivat veneillään pienempiin. Näemme myös osin lavastetun tilanteen lentopostin pudotuksesta syrjäiselle saarelle.

Filmin jälkimmäisellä puoliskolla esitellään myös Suomen rannikon lennätinyhteyksiä ja kerrotaan lennätinlinjan historia tyylikkään animaation avulla.

Teksti: Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto