Juhana Säilynoja
Yle
Espanja ja Portugali ajautuivat pahoihin talousongelmiin 2000-luvulla. Molempien ahdinkoon oli omat syynsä, mutta yhteinen historia. Vuosikymmeniä Iberian niemimaan talous oli notkahtanut ja noussut yhdessä.
Tietolaatikko
Barcenas-skandaalin tutkinta ei heinäkuuhun 2014 mennessä ollut tuottanut näkyvien poliitikkojen eroa tai tuomiota. Pääministeri Rajoy kiisti syytteet korruptiosta (lähde: HS)
Ajankohtainen kakkonen tutustui maiden talouden tilanteeseen vuonna 1985. Molempiin maihin oli vihdoin juurtunut demokratia diktatuurin vallan jälkeen. Portugalin oikeistojuntta oli kaatunut neilikkavallankumouksessa vuonna 1974. Seuraavana vuonna kuoli Espanjan diktaattori Francisco Franco.
Mutta demokratia ei ollut yhtä kuin hyvinvointi vaan itse asiassa yhteiskuntajärjestelmän vaihdos oli yksi syy kurjuuteen. Koko valtion läpikäymä uudistus ei sujunut noin vain ja varsinkin ruoantuotanto ja maatalous kärsivät.
Portugalissa nälkä oli läsnä, kun työttömyys oli räjähtänyt eikä niillekään, jotka olivat töissä, maksettu palkkaa ajallaan. Hinnat olivat nopeasti nousseet ja elintaso romahtanut. Kurjuus näkyi koulussakin. Moni lapsi joutui lopettamaan koulunkäynnin ennen kuin täytti yksitoista ja vain kuusi lasta 24:stä söi lounaan joka päivä.
Espanjan huolena oli vienti, jonka avaamiseksi se halusi liittyä EEC:hen eli Euroopan yhteisöön. Sen varaan laskettiin kaikki toivo hiipuvasta maatalouspainotteisesta taloudesta ja kokonaisen kansan vetämisestä parempaan tulevaisuuteen.
Espanja joutui kuitenkin suostumaan rajoituksiin maa- ja kalatalouttaan sekä työvoiman liikkuvuutta koskien.
Rajoituksista huolimatta EEC-jäsenyys nosti ainakin hedelmien viennin uudelle tasolle, kuten Keidas Espanjan taloudessa -ohjelmasta vuodelta 1987 selviää. Almerian alueen talouskasvu oli ollut vuodessa 15 prosenttia. Alue eli vihannesten ja hedelmien viennillä.
Säästökuuri puristi portugalilaisista kaiken
Reilu kaksikymmentä vuotta myöhemmin 2000-luvulla Iberian niemimaalla oli jälleen pula. Maailmanlaajuinen talousahdinko iski pahasti Espanjaan ja erityisesti Portugaliin 2000-luvun loppupuolella paljastaen niiden talousjärjestelmien kestämättömyyden ja politiikan korruptoituneisuuden.
Vuoden 2013 helmikuussa Portugali palasi kansainvälisille lainamarkkinoille ensimmäisen kerran sitten toukokuun 2011, jolloin maa oli ottanut vastaan EU:n tukipaketin, jonka tarkoituksena oli pelastaa konkurssin partaalla oleva valtio. Ulkolinja: Portugalin helmikuu kertoo köyhtyvän kansan näkemyksen tilanteesta.
Kaksi vuotta portugalilaiset olivat eläneet kuin löysässä hirressä. Taloustuen ehto oli säästökuuri, joka puristi portugalilaisista kaiken mahdollisen. Palkkoja alennettiin, samoin entisestään pieniä eläkkeitä. 50 000 virkamiestä irtisanottiin, veroja korotettiin.
"Me olemme leikanneet kuluja 13 miljardia", yritti pääministerin valtiosihteeri Carlos Moedas puolustella hallituksen talousohjelmaa, jota kutsuttiin napalmiksi kansantaloudelle.
Talouskuri vietiin äärimmilleen ja säästöohjelmaa valvova EU:n, Euroopan Keskuspankin ja IMF:n troika esitti vuonna 2013 uusia leikkauksia. Mutta mistä leikata, kun raskaana olevat naiset eivät pääse tutkimuksiin, koska heillä ei ole varaa maksaa kohonneita bussilippuja? Tai kun ruumishuoneet täyttyvät, koska ihmisillä ei ole varaa haudata omaisiaan. Mistä silloin leikataan, kysyy ohjelman toimittanut Vesa Toijonen.
Talouskuurin seurauksena 42 prosenttia portugalilaisista vajosi köyhyyteen tai oli vaarassa pudota köyhyysrajan väärälle puolelle.
Kansalaisaktiivit yrittävät pelastaa espanjalaiset
Pertti Pesosen toimittama Ulkolinja: Varkaita auringossa vuodelta 2013 kertoo Espanjasta, jossa työttömiä on kuusi miljoonaa, mutta työttömien kohtalo ei ole kummankaan Espanjan pääpuolueen huolenaiheista päällimmäisenä. Enemmän puolueita huolettaa, miten ne selviävät korruptioskandaaleista, joihin ne molemmat ovat sotkeutuneet.
Työttömyyden ja asuntokuplan räjähdettyä jäivät monet espanjalaiset asunnottomiksi ja ikuisesti velkavankeuteen. Syntyi aktivistiliike 15M, joka paitsi puolustaa espanjalaisten etuja myös vastustaa talouskurin tuottamaa ääriliberaalia talouspolitiikkaa sekä luottamuksensa menettänyttä, korruptoitunutta hallitusta.
Hallitusvaltaa pitävä kansanpuolue on jäänyt kiinni pimeästä puoluerahoituksesta ja 50 miljoonan euron salaisista tileistä sveitsiläisissä pankeissa. Rahoilla on muun muassa maksettu pimeitä palkkoja puolueen johtohenkilöille. Sotkusta kirjan kirjoittaneen toimittajan ja kommentaattorin Ernesto Ekaizerin mukaan niin kutsuttu Barcenas-skandaali on Espanjan Watergate. Sen selvittämisellä mitataan koko Espanjan poliittisen järjestelmän uskottavuutta korjata ja paljastaa omat virheensä.
Toisin kuin Watergatessa, Barcenas-skandaalin vuoksi johtavat poliitikot ei kokeneet tarvetta erota. Jopa pääministeri Rajoy kertoi tutkinnassa, että ei muista mitään tapaukseen liittyvää.
"Pitää tehdä ero syyllisyyden ja vastuullisuuden välillä. Syyllisen passittaa vankilaan tuomari. Poliittisesta vastuusta puolestaan ei päätä tuomari. Vastuu pitää kuitenkin kantaa -- Espanjassa tähän suhtaudutaan nihkeästi", kommentoi ekonomisti César Molinas, joka myös kertoo ministeristä, joka jatkoi työtään vielä jäätyään kiinni yli 50 000 euron lahjuksien vastaanottamisesta.
Oppositiossa oleva sosialistipuolue on puolestaan sotkeutunut mittasuhteiltaan vielä suurempaan skandaaliin. Andalucian maakunnassa jo yli 120 puolueen aktiivia, puoluetta lähellä olevaa ay-johtajaa ja puolueen jäsentä on joutumassa oikeuteen julkisten rahojen väärinkäytöstä. Syytettyjen joukossa on 40 korkeaa maakuntajohtajaa, sama määrä, kuin Ali Baballa oli rosvoja, sanoo El Mundo -lehden toimittaja Fransisco Rosell.
Teksti: Juhana Säilynoja/Elävä arkisto, Pertti Pesonen/Ulkolinja, Vesa Toijonen/Ulkolinja
