Hyppää pääsisältöön

Uuden suomirock-sukupolven menestyjät

1990-luvulla tekemistäni suomirockdokumenttisarjoista viimeinen, Hyvää yötä ja huomenta, poikkesi edeltäjistään siinä, että tekoaikanaan se keskittyi lähimenneisyyteen ja nykyhetkeen. Nyt julkaistavien haastatteluiden aikaan Maija Vilkkumaa, Rasmuksen Eero Heinonen, Zen Cafén Samuli Putro, Aikakoneen Maki Kolehmainen ja Tehosekoittimen Matti Mikkola olivat kaikki aktiivisia, vahvassa nousussa olevia tekijöitä. Kaikista tuli myös keskeisimpiä alansa toimijoita myöhemmin.

Omasta näkökulmastani 1990-luvulle keskittyneen Hyvää yötä ja huomenta -sarjan tekeminen poikkesi myös siinä, että suurin osa haastateltavista oli minua nuorempia. Aiemmissa sarjoissa olin jututtanut ikätovereitani ja minua vanhempia muusikoita, joiden musiikin tahdissa olin kasvanut. Nyt olin selvemmin ulkopuolinen tarkkailija.

Tekijän kannalta urallaan aktiivisessa vaiheessa olevien, välillä hyvinkin idealististen nuorten haastatteleminen oli virkistävää kaiken nähneisiin konkareihin verrattuna. Samalla sarjaa tehdessä suomirockin hajoaminen erilaisiksi alakulttuureiksi ja ilmiöiksi näkyi selvästi. Vaikka vuosikymmenen lopun hip hop jäi sarjassa jälkeenpäin ajateltuna liian pienelle käsittelylle, ei kaikille tekijöille enää löytynyt yhteistä nimittäjää.

Maija Vilkkumaasta tuli 1990-luvulla Jonna Tervomaan rinnalla keskeisin henkilö naisten noustessa suomirockin eturiviin, niin esiintyjinä kuin musiikin tekijöinä. Haastattelun kuvaamisen aikaan hän oli julkaissut vasta ensimmäisen soololevynsä, mutta oli jo sillä vakiinnuttanut asemansa.

Rasmuksen basisti Eero Heinonen oli haastattelun aikaan vasta 19-vuotias, mutta hänen yhtyeensä oli jo julkaissut kolme levyä ja keikkaillut kohtuullisella menestyksellä ulkomailla. Haastattelussa Eero pohtii varsin avoimesti sitä, mitä hänelle merkitsee se, että menestyksen myötä normaali lapsuus ja nuoruus jäivät elämättä.

Tehosekoittimen rumpalina aloittanut, mutta kitaraan vaihtanut ja yhtyeen laulut säveltänyt Matti Mikkola oli hänkin haastattelun aikaan jo paljon nähnyt konkari, vaikka oli vasta 22-vuotias. Tehosekoitin oli julkaissut jo neljä albumia, keikkaillut todella tiiviisti ja perustanut yhdessä Apulannan kanssa oman levy-yhtiönsä, nimeltään Levy-yhtiö. Pian haastattelun jälkeen Tehosekoitin yritti keikkailua myös ulkomailla, mutta ennen seuraavan vuosikymmenen puoliväliä yhtye lopetti.

Samuli Putrokin ehti kolmella Zen Café -albumilla vakiinnuttaa asemansa uuden sukupolven keskeisimpiin kuuluvana lauluntekijänä. Vahvoista teksteistään tunnetuksi tullut Putro kiinnittyi muita nyt nähtäviä aikalaisiaan selvemmin suomirockin traditioon.

Muita tämän erän haastateltavia hieman vanhempi (haastattelun aikaan peräti 33-vuotias) Maki Kolehmainen on hyvä esimerkki siitä miten pitkälle suomirockin rajat venyivät 1990-luvun aikana. tavaratalon levyosaston pomona työskennelleen Makin yhtye Aikakone soitti häpeämättömän kaupallista, mutta huolella tehtyä tanssipoppia, jonkalaista ei aiemmin ollut Suomessa kuultu.

Teksti: Axa Sorjanen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto