Hyppää pääsisältöön

Beat-kirjailijat hakivat luovuutta huumeista ja kirjoittivat aineista

William S. Burroughs, Allen Ginsberg, Patti Smith ja Carl Solomon
William S. Burroughs (vas.), Allen Ginsberg, Patti Smith ja Carl Solomon William S. Burroughs, Allen Ginsberg, Patti Smith ja Carl Solomon Kuva: Wikimedia Commons allen ginsberg

Marihuana, morfiini, heroiini, LSD. Beatnikit korostivat spontaania luovuutta. Mieltä avarrettiin huumeilla. Samoin olivat tehneet jo beatnikien ihailemat romantiikan ajan taiteilijat ja symbolistit.

Nisti varastaa saadakseen kamaa. Hän myy kamaa, vetää kamaa ja kärsii vieroitusoireista. Välillä hän joutuu selkkauksiin poliisin kanssa. Kirjailija William S. Burroughs toteaa ja raportoi. Vuonna 1953 ilmestynyt Nisti ei ole mikään kirjallinen loistosuoritus, mutta merkittävä dokumentti narkomaanin elämästä se on.

Burroughsin analyysi narkomanian syistä on armotonta. Hän ei tarjoa nyyhkytarinoita rikkinäisestä lapsuudesta tai muuten vaikeasta elämästä. Hänen mukaansa ihmisestä tulee riippuvainen silloin, kun hänellä ei ole mitään muita kiinnostuksen kohteita. Hän oli itse riippuvainen morfiinista ja heroiinista. Kirjoittamiseen hän purki ahdistustaan sen jälkeen, kun oli tappanut vaimonsa yrittäessään ampua pistoolilla tämän pään päälle asetettua samppanjalasia.

Pooloneule ja baretti uuden aikakauden alkuna

William S. Burroughs muodosti ystäviensä Allen Ginsbergin ja Jack Kerouacin kanssa beat-kirjailijoiden ydinryhmän. Beat-sukupolveksi kutsuttiin toisen maailmansodan jälkeen vaikuttanutta kirjailijoiden joukkoa ja näiden synnyttämää laajempaa kulttuurista ilmiötä. Stereotyyppisesti beatnikin tunnisti mustasta pooloneuleesta, baretista, tummista laseista ja jazzinkuuntelusta.

Nisti aloitti kirjallisuudessa uuden aikakauden. William S. Burroughsia pidetään kirjallisuuden postmodernismin esi-isänä. Nistin ensimmäisessä painoksessa on myös alaotsikko ”Confessions of an Unredeemed Drug Addict”. Näin Harwardista pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus valmistunut Burroughs väläyttää lukeneisuuttaan: alaotsikko ”Parantumattoman huumeaddiktin tunnustukset” viittaa Thomas De Quinceyn Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksiin vuodelta 1821. De Quinceyn teosta on pidetty ensimmäisenä huumeiden viihdekäyttäjän tunnustuskirjana. Burroughsin omasta Nististä tulee huumeidenkäyttäjien käsikirja ja kulttiteos.

Kaikki pyörii vain nistin totaalisessa tarpeessa saada kamaa.

Huumeiden käyttäjänä William S. Burroughs oli beat-kolmikon kiistaton ykkönen. Hänen seuraava teoksensa Alaston lounas jatkoi huumeiden käytön ja riippuvuuden ympärillä. Siinä kaikki pyörii vain nistin totaalisessa tarpeessa saada kamaa. Teos on täynnä fantasiajaksoja, joista ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Siinä kuvataan rajuja sadomasokistisia orgioita, jopa pedofiliaa. Ulosteet, sperma ja veri roiskuvat. Kirja on oksettava ja ällöttävä. Kerta toisensa jälkeen se valitaan merkittävimpien yhdysvaltalaisten romaanien listalle.

Alastoman lounaan esipuheessa Burroughs lanseerasi termin ”tarpeen algebra”. Kaava menee näin: Narkomaani elää kaman totaalisessa tarpeessa. Säännöllistä toistumista lukuun ottamatta tarve ei tunne rajoja eikä rajoituksia. Kadun nisti, jonka on pakko saada kamaa, on yhtälön ainoa korvaamaton tekijä.

Huumekuvaukset veivät oikeuteen

Beat-sukupolvi korosti spontaania luovuutta. Mieltä avarrettiin huumeilla. Samoin olivat tehneet jo beatnikien ihailemat romantiikan ajan taiteilijat ja symbolistit. Romantikot käyttivät oopiumia, symbolistit oopiumia, morfiinia ja hasista. Beat-sukupolven listalta löytyvät marihuana, benzedriinit, morfiini, heroiini sekä LSD ja muut psykedeelit.

Huumekuvauksista syntyi rajua kirjallisuutta, josta käytiin epäsiveellisyysoikeudenkäyntejä. Paheksuntaa herätti myös beat-kirjailijoiden avoin homoseksuaalisuuden kuvaus. Allen Ginsberg on listannut sukupolvensa ansioksi juuri homojen ja mustien oikeuksien esille nostamisen, seksuaalisen vapautumisen ja huumekeskustelun järkeistymisen.

Suomessakin saatiin tuntea ajan tuulien puhaltavan, kun vuonna 1969 Pori Jazzeilla esitetty Allen Ginsbergin runo Huuto radioitiin. Radiointi kohahdutti, ja 83 kansanedustajaa teki siitä eduskuntakyselyn. Kulkulaitosministeri Paavo Aition mielestä runoa ei olisi sopinut esittää radiossa.

*

William S. Burroughs kertoo vuonna 1977 taltioidussa haastattelussa heroiinin käytöstään.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri