Laulaja löysi pakopaikan huumeista

Billie Holiday oli kaikkien aikojen paras laulaja. Sensaatiolehdet olivat hänen kimpussaan. Heroiini hallitsi hänen elämäänsä. Billie Holidayn tarina on myös Edith Piafin tarina, Amy Winehousen ja monen muun naisartistin tarina.

Billie Holiday oli musta jazzlaulajatar, sensaatiolehtien lempijulkkis, tyttökodit, epäonniset avioliitot ja vankilat kiertänyt narkomaani, heroinisti.

Nuori Billie Holiday lauloi epäonnisesta rakkaudesta ja vanhempi Holiday epäonnisesta elämästä. Hän lauloi lauluja, jotka kuulostivat itse eletyiltä. Billie Holiday ei kuollut alkoholiin tai huumeisiin, vaan siihen, että hän ansaitsi vaihtelevan elantonsa laulamalla jazzia.

Vuodelta 1957 on tallennettu live-esitys Fine and Mellow -kappaleesta. Tenorisaksofonia soittavat Coleman Hawkins ja Lester Young:

Billie Holiday eli elämänsä amerikkalaisen viihdeteollisuuden alueella, joka oli kaikkein raskain, kuluttavin ja nopeimmin tuhoava, ja johon kaikki tunnetut paheet, huumeet, prostituutio ja rikollisuus, olivat aina kuuluneet. Lisäksi hän eli aikana, jolloin värillä oli väliä. Mustan Count Basien yhtyeen solistina Billie Holiday joutui maalaamaan ihonsa tummalla ihomaalilla, koska ei ollut tarpeeksi musta. Täysvalkoisen Artie Shawn orkesterin solistiksi hän oli liian musta. Yhdysvaltojen rotuerottelulaeilla pyrittiin erottamaan musta väestö valkoisesta useimmissa julkisissa paikoissa. Lakien noudattamista valvottiin väkivallalla ja väkivallan uhalla. Aina Billie Holiday ei edes päässyt lavalle.

Hän kuoli siihen, että hän ansaitsi vaihtelevan elantonsa laulamalla jazzia.

Billie ratkaisi asian omalla tavallaan. ”Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä, kunnes hän lopulta löysi oman pienen paikkansa, paikan jonne pääsi vain huumeiden avulla”, laulajatar Lena Horne on muistellut.

Samanlaiseen omaan, yksityiseen paikkaansa pakeni myös Billie Holidayn aikalainen Edith Piaf, morfinisti ja yksi Ranskan tunnetuimpia laulajattaria. Ja samanlaista pakopaikkaa itselleen etsivät sittemmin Janis Joplin ja Amy Winehouse.

Edith Piaf oli yksi kaikkien aikojen suurimmista ranskalaislaulajista ja Billie Holidayn aikalainen, he ovat syntyneet samana vuonna 1915. Edith Piaf oli usein uupunut, voimaton ja kiireinen, eikä jaksanut puhdistaa neuloja, keittää niitä tai käyttää spriitä. Hän pisti vanhalla neulalla suoraan käsivarteen tai reiteen, vaatteen tai sukan läpi. ”Morfiini on kuin tivoli helvetissä”, hän sanoi. Morfiini auttoi julkisuuden aiheuttamiin paineisiin, mutta kuitenkin: ”Kuolen, jollen saa laulaa”, Edith Piaf sanoi. Eräs hänen tunnetuimmista lauluistaan on Non, je ne regrette rien, ”Ei, en kadu mitään.”

Janis Joplin oli puolestaan ikuinen murrosikäinen, joka ei koskaan sopeutunut yllättäen saamaansa suosioon. ”Olenko se minä? Näin kysyn usein itseltäni, kun kuulen itseni puhuvan”, hän on kertonut. Janis Joplin eli lyhyen ja vauhdikkaan elämän 1960-luvun Yhdysvalloissa, rockmusiikin, bluesin ja 1960-luvun psykedelian maisemissa. ”Mikään huumemäärä ei pystynyt kilpailemaan sen tunteen kanssa, että hän oli pohjimmiltaan mitätön. (…) Sen takia hän palasi yhä uudelleen laulamaan ylimääräisen, siksi hän hinkui suosionosoituksia ja antoi yleisölleen jälleen pienen palan sydäntään”, kirjoittaa Janis Joplinin elämäkerran kirjoittanut Alice Echols.

Janis Joplin ja Ball and Chain Monterey Pop Festivalilla vuonna 1967:

Janis Joplin kuoli heroiinin yliannostukseen 27-vuotiaana, vuonna 1970. Saman ikäisenä kuoli myös englantilainen laulajatar Amy Winehouse vuonna 2011.

Sanon aina, etten kadu mitään enkä pyytele anteeksi, mutta kyllä minä kadun.

Amy Winehouse käytti heroiinia julkisesti, myönsi riippuvuutensa, sekakäyttönsä, sairaalakeikkansa ja epäonnistuneet katkaisuhoitonsa. Hänen lähisukulaisensa rohkaisi faneja ilmaisemaan sankarilleen, ettei tämän käyttäytyminen ollut hyväksyttävää. Toisin kuin Edith Piaf, Amy Winehouse myönsi katuvansa. ”Elämä on lyhyt”, hän sanoi, ”ja olen tehnyt paljon virheitä. Olin hyvin itsetuhoinen. Tein itsetuhoisen jutun toisensa perään. Sanon aina, etten kadu mitään enkä pyytele anteeksi, mutta kyllä minä kadun. Uskon että kaikella on tarkoituksensa.”

Kriitikko ja esseisti Craig McGregor on kirjoittanut siitä, kuinka huumeet poistavat artistilta ”hiipivää pelkoa siitä, että mielen, sydämen ja äänen taianomainen yhteys yhtäkkiä katkeaisi, lopullisesti”. Kyse on myös siitä mitä Alice Echols kirjoittaa Janis Joplinista: ”Hän tunkeutui miesten omimmalle alueelle ja kilpaili näille kuuluvista etuoikeuksista – oikeudesta taiteelliseen kunnianhimoon, nautinnonhaluun ja omanlaiseensa elämään.”

Usein tuo taianomainen yhteys katkeaakin – kuolemaan. Billie Holiday kuoli 44-vuotiaana, Edith Piaf 47-vuotiaana. Janis Joplin ja Amy Winehouse olivat kuollessaan vasta 27-vuotiaita. Ihaillun tähden kuolemaan liittyy jotain kohtalonomaista ja väistämätöntä. Sankarin on kuoltava saavuttaakseen myyttisen aseman.

”Älkää minua surko, pärjäilen kyllä”, Billie Holiday lauloikin viimeisellä levyllään.

*

Livetaltiointi Billie Holidaysta esittämässä Strange Fruit -kappaleensa: