Hyppää pääsisältöön

Mika Waltari loi kirjallista psykedeliaa kokaiinista ja kärpässienistä

Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen.
Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen. Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen. Kuva: Wikimedia Commons olavi paavolainen

Ensimmäinen maailmansodan jälkeen Euroopassa nuuskattiin kokaiinia jazzin raikuessa. Myös suomalaiset kulttuuripiirit olivat huumehuuruisia 1920-luvulla.

Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä Pariisissa oli paljon mustia amerikkalaissotilaita. Näiltä kaupunki oppi uusia ihmeitä. Tuli uusi musiikki jazz, oli tanssijatar Josephine Baker, jonka paljas musta pinta sai miehet sekoamaan, tutustuttiin kokaiiniin, jota amerikkalaisten tapaan alettiin käyttää nuuskaamalla. Pariisissa vietti aikaa myös suomalaisen papin poika, nuori kirjailija Mika Waltari, joka häilyi uskonnollisuuden ja boheemiuden välillä.

Waltari halusi kirjoittaa ”maailmansodan jälkeisestä kuumeisesta, hermosairaasta, epäilevästä nuorisosta”.

Euroopassa elettiin 1920-luvulla kiihkeää aikaa. Nuori sukupolvi halusi karistaa mielestään ensimmäisen maailmansodan kauhut. Mika Waltari oli suunnitellut jo 17-vuotiaana kirjoittavansa romaanin, joka kertoo ”maailmansodan jälkeisestä kuumeisesta, hermosairaasta, epäilevästä nuorisosta, jazz-musiikista ja maailmanlopun melusta”.

Maisteri Hellaksen kaikki paheet

Suuri illusioni on Waltarin tulkinta kiihkeästä 1920-luvusta. Kirjan keskiössä on uuden ajan jazz-tyttö, itsetietoinen, moderni nainen Caritas. Kirja on kuvaus paitsi saavuttamattomasta rakkaudesta myös kuvaus suomalaisten taiteilijapiirien elämästä Helsingissä ja Pariisissa.

Ennen Suurta illusionia nuori mies löysi Tulenkantajien seuran ja imi vaikutteita muun muassa Olavi Paavolaiselta – tuolta originellilta ja hillittömältä taiteilijalta. Paavolaisesta tuli Suuren illusionin maisteri Hellas, jonka harteille Waltari heitti kaikki ajan paheet aina liiallisesta alkoholinkäytöstä kokaiiniin ja epämääräisistä suhteista saatuun sukupuolitautiin. Sukupuolitautia Paavolaisella ei tiettävästi ollut, mutta muilta osin Waltarin ei tarvinnut edes liioitella maisterin boheemeja piirteitä. Tulenkantajien kirjailijaryhmittymä haki inspiratsioonia Paavolaisen huvilalleen sisustamasta itämaisesta huoneesta ja juhlista, joissa piti hänen mielestään olla ”bolssia, likööriä, punssia, viinaa, oopiumia, tupakkaa, kukkia, piippuja…”

Syntyy teoksia, joissa ollaan kummallisissa, psykedeelisissä tunnelmissa.

Salakauppaa Helsingin kahviloissa

On huomattavasti helpompaa kuvitella taiteilijat nuuskaamaan kokaiinia Pariisin ja Berliinin cabaret-ravintoloihin kuin Helsingin kuppiloihin. Kokaiinin käyttö oli 1920-luvun Helsingissä kuitenkin yleistä. Myös suomalaisissa kulttuuripiireissä oltiin morfiinikoukussa ja haettiin tietoisuuden uusia tasoja kokaiinista, aikakauden muotihuumeesta. Tämä näkyi myös kirjallisuudessa. Syntyi Suuri illusioni ja muita teoksia, joissa ollaan kummallisissa, psykedeelisissä tunnelmissa, vedetään kokaiinia ja liotellaan kärpässieniä konjakkiin.

Useissa helsinkiläiskahviloissa harjoitettiin salakauppaa, ja poliisiin haaviin ainetta jäi takavarikoissa kilokaupalla. Määrät olivat jopa suurempia kuin tänä päivänä. Niin suuria, että kansainliitto puuttui suomalaisten huumeidenkäyttöön 1930-luvulla.

Hallusinaatioita ja henkimatkoja

Netin keskustelupalstoilla törmää usein Mika Waltarin nimeen. Romaani Neljä päivänlaskua kertoo Sinuhe egyptiläisen synnystä. Tarina alkaa siitä, kun päähenkilö löytää sydämensä vaimonsa vaatekaapista ja kadottaa sen pian uudelleen sinisilmäisen naisen asunnolle. Sydämensä kadottanut mies viettää kesää huvilalla, jonka ullakolla asustelee egyptiläisten henkiä. Niistä muuan Sinuhe vaatii miestä kertomaan tarinansa. Kirja on alusta loppuun melko psykedeelinen ja tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin spekulaatioihin.

Paranormaaleihin ilmiöihin keskittyvillä keskustelupalstoilla pohditaan, onko Sinuhe egyptiläinen syntynyt muinaisten egyptiläisten henkien sanelemana. Selittäisihän se joidenkin mielestä sen, miten Mika Waltari saattoi tietää niin paljon Egyptistä käymättä siellä koskaan. Sieniin ja muihin tajunnanlaajentajiin keskittyvillä palstoilla puolestaan pohditaan, onko Waltari synnyttänyt mestariteoksensa hallusinogeenien voimalla.

Mika Waltari Kansallisbiografiassa.
Sinuhe Egyptiläinen -kuunnelman tarjoaa Elävä arkisto.

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri