Hyppää pääsisältöön

Mika Waltari loi kirjallista psykedeliaa kokaiinista ja kärpässienistä

Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen.
Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen. Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen. Kuva: Wikimedia Commons olavi paavolainen

Ensimmäinen maailmansodan jälkeen Euroopassa nuuskattiin kokaiinia jazzin raikuessa. Myös suomalaiset kulttuuripiirit olivat huumehuuruisia 1920-luvulla.

Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä Pariisissa oli paljon mustia amerikkalaissotilaita. Näiltä kaupunki oppi uusia ihmeitä. Tuli uusi musiikki jazz, oli tanssijatar Josephine Baker, jonka paljas musta pinta sai miehet sekoamaan, tutustuttiin kokaiiniin, jota amerikkalaisten tapaan alettiin käyttää nuuskaamalla. Pariisissa vietti aikaa myös suomalaisen papin poika, nuori kirjailija Mika Waltari, joka häilyi uskonnollisuuden ja boheemiuden välillä.

Waltari halusi kirjoittaa ”maailmansodan jälkeisestä kuumeisesta, hermosairaasta, epäilevästä nuorisosta”.

Euroopassa elettiin 1920-luvulla kiihkeää aikaa. Nuori sukupolvi halusi karistaa mielestään ensimmäisen maailmansodan kauhut. Mika Waltari oli suunnitellut jo 17-vuotiaana kirjoittavansa romaanin, joka kertoo ”maailmansodan jälkeisestä kuumeisesta, hermosairaasta, epäilevästä nuorisosta, jazz-musiikista ja maailmanlopun melusta”.

Maisteri Hellaksen kaikki paheet

Suuri illusioni on Waltarin tulkinta kiihkeästä 1920-luvusta. Kirjan keskiössä on uuden ajan jazz-tyttö, itsetietoinen, moderni nainen Caritas. Kirja on kuvaus paitsi saavuttamattomasta rakkaudesta myös kuvaus suomalaisten taiteilijapiirien elämästä Helsingissä ja Pariisissa.

Ennen Suurta illusionia nuori mies löysi Tulenkantajien seuran ja imi vaikutteita muun muassa Olavi Paavolaiselta – tuolta originellilta ja hillittömältä taiteilijalta. Paavolaisesta tuli Suuren illusionin maisteri Hellas, jonka harteille Waltari heitti kaikki ajan paheet aina liiallisesta alkoholinkäytöstä kokaiiniin ja epämääräisistä suhteista saatuun sukupuolitautiin. Sukupuolitautia Paavolaisella ei tiettävästi ollut, mutta muilta osin Waltarin ei tarvinnut edes liioitella maisterin boheemeja piirteitä. Tulenkantajien kirjailijaryhmittymä haki inspiratsioonia Paavolaisen huvilalleen sisustamasta itämaisesta huoneesta ja juhlista, joissa piti hänen mielestään olla ”bolssia, likööriä, punssia, viinaa, oopiumia, tupakkaa, kukkia, piippuja…”

Syntyy teoksia, joissa ollaan kummallisissa, psykedeelisissä tunnelmissa.

Salakauppaa Helsingin kahviloissa

On huomattavasti helpompaa kuvitella taiteilijat nuuskaamaan kokaiinia Pariisin ja Berliinin cabaret-ravintoloihin kuin Helsingin kuppiloihin. Kokaiinin käyttö oli 1920-luvun Helsingissä kuitenkin yleistä. Myös suomalaisissa kulttuuripiireissä oltiin morfiinikoukussa ja haettiin tietoisuuden uusia tasoja kokaiinista, aikakauden muotihuumeesta. Tämä näkyi myös kirjallisuudessa. Syntyi Suuri illusioni ja muita teoksia, joissa ollaan kummallisissa, psykedeelisissä tunnelmissa, vedetään kokaiinia ja liotellaan kärpässieniä konjakkiin.

Useissa helsinkiläiskahviloissa harjoitettiin salakauppaa, ja poliisiin haaviin ainetta jäi takavarikoissa kilokaupalla. Määrät olivat jopa suurempia kuin tänä päivänä. Niin suuria, että kansainliitto puuttui suomalaisten huumeidenkäyttöön 1930-luvulla.

Hallusinaatioita ja henkimatkoja

Netin keskustelupalstoilla törmää usein Mika Waltarin nimeen. Romaani Neljä päivänlaskua kertoo Sinuhe egyptiläisen synnystä. Tarina alkaa siitä, kun päähenkilö löytää sydämensä vaimonsa vaatekaapista ja kadottaa sen pian uudelleen sinisilmäisen naisen asunnolle. Sydämensä kadottanut mies viettää kesää huvilalla, jonka ullakolla asustelee egyptiläisten henkiä. Niistä muuan Sinuhe vaatii miestä kertomaan tarinansa. Kirja on alusta loppuun melko psykedeelinen ja tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin spekulaatioihin.

Paranormaaleihin ilmiöihin keskittyvillä keskustelupalstoilla pohditaan, onko Sinuhe egyptiläinen syntynyt muinaisten egyptiläisten henkien sanelemana. Selittäisihän se joidenkin mielestä sen, miten Mika Waltari saattoi tietää niin paljon Egyptistä käymättä siellä koskaan. Sieniin ja muihin tajunnanlaajentajiin keskittyvillä palstoilla puolestaan pohditaan, onko Waltari synnyttänyt mestariteoksensa hallusinogeenien voimalla.

Mika Waltari Kansallisbiografiassa.
Sinuhe Egyptiläinen -kuunnelman tarjoaa Elävä arkisto.

Kommentit
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri