Hyppää pääsisältöön

Teknoreivit ja uuden maailman heimot

ekstaasipillereitä
ekstaasipillereitä Kuva: Wikimedia commons ekstaasi

”Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yhteiskunta”, Britannian pääministeri Margaret Thatcher erehtyi sanomaan 1980-luvulla, ”on vain yksilöitä”. Sitten tuli tekno – ja ekstaasi.

Lontoossa vietettiin rakkauden kesää 1988, kun kolme lontoolaista tiskijukkaa toi tuliaisina Ibizan matkaltaan teknon. Tekno on elektronista tanssimusiikkia, jonka ympärille kehittyi 1990-luvulla uusi juhlimiskulttuuri. Autioituneissa tehdasrakennuksissa järjestettiin massiivisia rave-bileitä. Koko yön kestävissä laittomissa juhlissa tiskijukat soittivat tanssivalle yleisölle teknomusiikkia. Sana juhlista levisi viidakkorummun ja uuden keksinnön, matkapuhelimen, välityksellä.

Teknoreiveillä haluttiin luoda harmoninen ja ekstaattinen taikapiiri sirpaleisen ja kaoottisen maailman keskelle. Teknomusiikissa on nähty yhteyksiä sekä Amerikan alkuperäisväestön, intiaanien aavetanssiin ja sadetanssiin että shamaanien loveen lankeamiseen. Noitarummun hypnoottinen rytmi ja huumaavat aineet vievät matkalle toisiin maailmoihin, vaivuttavat transsiin.

Nipsuilla ja naksuilla transsiin

Teknoreiveissä käytettiin uutta huumetta, ekstaasia. Ekstaasi on kansainvälisesti kolmanneksi käytetyin huume kannabiksen ja amfetamiinin jälkeen. Sillä on monta nimeä: e, esso, eemeli, emppu, nipsu, naksu, nami, kiekko, karkki…

Hypnoottinen rytmi ja huumaavat aineet vievät matkalle toisiin maailmoihin.

Ekstaasi eli MDMA on synteettinen amfetamiinijohdos, keskushermostoa aktivoiva ja psykedeelinen huumausaine. Sitä syödään, nuuskataan tai käytetään suonensisäisesti. Ekstaasi vapauttaa ihmiskehossa serotoniinia ja noradrenaliinia. Nopea serotoniinitason nousu aiheuttaa aluksi tunteen, jota käyttäjät kuvaavat ”kohahduksena”. Hetken päästä käyttäjän valtaa rauhallinen hyvänolon tunne. Värit ja äänet muuttuvat voimakkaiksi. Mielen valtaa syvällinen rakkauden kokemus itseä, muita ihmisiä ja koko ympäröivää maailmaa kohtaan.

Samalla noradrenaliinitason kohoaminen stimuloi, piristää ja kiihdyttää elintoimintoja. Käyttäjän fyysinen suorituskyky ja itsevarmuus kasvavat, testosteronin määrä kehossa lähes kaksinkertaistuu. Vaikutus on ekstaattinen, mutta luvassa on myös aistiharhoja, liikehäiriöitä, lihaskramppeja, äkillistä verenpaineen ja pulssin nousua, lyhytmuistin häiriöitä, maksavaurioita, voimakasta virtsaamisen tarvetta, kylmää hikeä ja hampaiden kiristelyä.

Kiihkeäpulssiselle ja höyryävälle joukolle jaetaan mehujääpuikkoja.

Ekstaasin käyttö janottaa. Tuntikausien tanssiminen ja teknoklubien kuumuus aiheuttavat nestehukkaa. Lontoolainen tiskijukka Dave Haslam oli 1990­luvun alussa soittamassa levyjä uudenvuodenaattona eräällä klubilla: ”Paikka oli umpitäynnä, ja ihmiset tanssivat hulluina viisi­kuusi tuntia. Jälkeenpäin klubin baarimikko kertoi myyneensä koko iltana vain yhden tuopillisen olutta.” Vesipullot kuuluvat teknoklubien ja ekstaasin käyttäjien vakiovarusteisiin. Ekstaasin voimalla tanssivalle, kiihkeäpulssiselle ja höyryävälle joukolle jaetaan esimerkiksi mehujääpuikkoja, jotta klubin ilmanala ja tanssijoiden ruumiinlämpö viilenisi.

Armeijan tarpeista viihdekäyttöön

Ekstaasi tuli tunnetuksi yhdessä teknomusiikin kanssa, mutta se on paljon teknomusiikkia vanhempi keksintö. MDMA:ta valmistettiin laboratoriossa ensi kertaa vuonna 1912, kun saksalainen kemisti Anton Köllisch etsi lääkettä verenvuototautiin.

Saksan armeija käytti ekstaasia jo ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaiden ruokahalun hillitsemiseen. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu testasi ekstaasin käyttömahdollisuuksia totuusseerumina ja tappavana hermomyrkkynä.

Tiskijukka Nicky Holloway on kuvannut The Observer -lehden haastattelussa, kuinka ekstaasi ja musiikki liittyivät toisiinsa: ”Ne olivat ikään kuin samassa paketissa. Ne, jotka eivät olleet ottaneet ekstaasia, eivät innostuneet musiikista, mutta heti kun he ottivat ainetta, musiikki alkoi toimia. Tämä voi kuulostaa hieman surulliselta, mutta se musiikki ei olisi koskaan saanut sellaista suosiota ilman ekstaasia.”

Love Parade -teknofestari alkoi vuonna 1989, juuri ennen Berliinin muurin murtumista, pienenä 150 hengen vaihtoehtotapahtumana. Parhaina vuosinaan Love Parade keräsi Berliiniin yli puolitoista miljoonaa osanottajaa, kunnes vuonna 2010 tapahtui onnettomuus, jossa kuoli 21 ihmistä ja yli 500 ihmistä loukkaantui. Vuodesta 1992 lähtien Saksassa järjestettiin vuosittainen teknomusiikki­tapahtuma Mayday.

Uusia tasoja tavoiteltiin Turusta Lontooseen

Suomessa turkulaiset nuoret miehet aktivoituivat samoihin aikoihin kuin Lontoossa ja Berliinissä alkoi tapahtua. Vuonna 1989 Hyperdelic Housers ­ryhmä järjesti Turussa Suomen ensimmäiset varastobileet eli reivit. Koko yön kestäviä laittomia tapahtumia järjestettiin seuraavina vuosina milloin missäkin: varastoissa, vuokratuissa juhlatiloissa, Kupittaan vanhalla savitehtaalla ja Turun Itäharjun hylätyissä teollisuusrakennuksissa. Suomen ensimmäinen teknolevy Corporate 09:n In Joy We Trust, julkaistiin Turussa vuonna 1991.

Siinä kaikessa oli mukana hyvin hengellinen vire.

Lontoossa teknoklubia pyörittänyt Mark Moore on muistellut The Observer -lehden haastattelussa: ”Ekstaasi todella muutti asioita. Ihmiset tulivat klubille sellaisina kuin olivat ja kävelivät illan päätyttyä sieltä ulos eri ihmisinä. He ottivat ensimmäistä kertaa ekstaasia ja olivat kuin uudestisyntyneitä. (…) Me ajattelimme, että wau, tämä on uskomatonta! Tämä muuttaa koko maailmankaikkeuden. Me lopetamme sodat maapallolta, me lopetamme sorron ja epäoikeudenmukaisuuden. Me nostamme koko planeetan uudelle tietoisuuden tasolle. Siinä kaikessa oli mukana hyvin hengellinen vire.”

”Tyhjät varastohallit nousivat edustamaan uutta ilmiötä, jossa työväenluokka ja lähiöiden ongelmaväestö juhli suurissa varastohalleissa, joissa heidän olisi pitänyt työskennellä”, kirjoittaa brittiläinen kulttuurin tutkija Steve Redhead.

*

Westbam: Live at Mayday 1996:


Kommentit
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri