Milla Vahtila
Yle
Kun aloitin leuanvetohaasteeni liki kolme kuukautta sitten, sain useita veikkauksia siitä, missä vaiheessa kehitykseni luultavimmin lopahtaa paikoilleen.
”Luultavasti viiden tai kuuden perättäisen leuanvedon jälkeen kehitys hidastuu.” ”Kahdeksan jälkeen tulee stoppi.” ”Viimeistään kymmenen kohdalla tyssää.”
No, nyt plakkarissa on jo 18 leuanvetotoistoa yhteen putkeen:
Kehitykseni on jatkunut aivan tasaisena koko kolmen kuukauden treenijaksoni ajan.
Mielenkiinnolla odotan, miten käy jatkossa. Pystynkö yhä parantamaan tulostani ensi lauantaina 26.7. toistoleuanvedon SM-kisoissa Tampereella?
Pystyin tai en, monia varmasti kiinnostaa ennen kaikkea se, ovatko leuanvetoni niin tyylipuhtaita, että niitä edes hyväksytään tulevissa SM-karkeloissa.
Oikeaoppista lajipuhtautta
Edellinen leuanvetoon liityvä artikkelini aiheutti paljon keskustelua siitä, ovatko leuanvetoni ”puhtaita” ja kelvollisia vai eivät.
Alusta alkaen lähtökohtanani on ollut noudattaa Suomen Leuanveto ry:n toistoleuanvedolle asettamia kilpailusääntöjä.
Niissä leuanvetoliikettä rajoittaa ennen kaikkea leuanvetotangon edessä 47,5 senttimetrin päässä oleva pleksi. Pleksiin saa osua, mutta siitä ei saa ottaa vauhtia.
Kilpailusäännöt asettavat raamit - ja mahdollisuudet
Leuanvedon ylävaiheessa leuanvetäjän päälaen on osuttava 20 senttimetriä leuanvetotangon yläpuolella olevaan merkkianturiin.
Lisäksi leuanvedon alavaiheessa leuanvetäjän kyynärnivelten on oltava hetki täysin suorina eli kyynärnivelissä tapahtuvan liikkeen on oltava hetken täysin pysähtynyt leuanvetotoistojen välissä.
Säännöissä ei kuitenkaan määritellä, että koko kropan täytyisi pysähtyä toistojen välissä tai että toistojen täytyisi lähteä liikkeelle koko kehon täydestä pysähtyneisyydestä.
Säännöt ovat, jotta kilpailijoiden väliset suoritukset olisi mahdollista saada vertailukelpoisiksi.
Kilpailusääntöjen asettamia raameja - ja vapauksia - kannattaa kuitenkin hyödyntää mahdollisimman paljon.
Eihän toki olisi järkeä tehdä suorituksia liian puhtaastikaan. Siihen kaltaisellani ruipelolla ja aloittelevalla leuanvetäjällä ei olisi varaa.
Tyssääkö vai ei?
Lajipuhtaudesta viis, itselleni (ja toivonmukaan juttusarjaa seuraavillekin) oleellisinta on, että kehitystä on tapahtunut huimasti viimeisen kolmen kuukauden aikana.
Kaltaisestani ruipelosta naisesta, jonka ulkonäkö ei todellakaan ole leuanvedon kannalta kovin vakuuttava, saa todellakin taottua ainakin jonkinmoisen leuanvetäjän.
Kehitys ei voi jatkua ikuisesti
Toivon, että ennen kaikkea pystyn motivoimaan muita samalla tavoin kuin tämä haasteeni on motivoinut itseäni. Olen saanut paljon irti, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Muistan yhä äärimmäisen hyvin sen tunteen, kun en saanut vedettyä vielä yhtäkään leukaa. Tunnen itseni todella vahvaksi ja eläväksi, kun nyt vetelen niitä kevyehkösti yli kymmenen.
Omien äärirajojen hakeminen ja niiden yli venyminen on todella antoisa harrastus.
Odotan todella mielenkiinnolla, missä vaiheessa omat rajani kuitenkin tulevat lopullisesti vastaan.
Vielä niin ei ole käynyt. Jossain vaiheessa se väistämättä tapahtuu – mutta milloin?
Asiantuntijat ääneen!
Vaikka ensi lauantain SM-kisojen piti olla leuanvetohaasteeni huipentuma, niin aion jatkaa leuanvetotreenausta sen jälkeenkin.
Milloin - ja miksi - rajat lopulta tulevat vastaan
Aion jatkaa niin kauan, kunnes kehittymiseni alkaa hiipua ja raja todella tulee vastaan.
Ja koska kukaan asiantuntija ei vielä tähän mennessä ole onnistunut veikkaamaan, milloin tai mihin kehitykseni tulee tyssäämään, niin nyt kaikilla on taas uusi mahdollisuus vakuuttaa minut ja lukijat.
Olen julkinen koekaniininne
Kommentoikaa ja spekuloikaa siis, milloin kehitys oikeasti tulee loppumaan ja miksi.
Lupaan olla julkinen leuanveto-koekaniininne ja treenata niin kauan, kunnes se tapahtuu.
Otan orjallisesti vastaan myös kaikki treenivinkit jatkoa ajatellen.
Niin ja muistakaa seurata ensi lauantaina 26.7., miten SM-skaboissa käy!
Twitter: @yletiede @YlePrismaS @MillaVahtila
