Sairaalaklovnin työ on vakavaa pelleilyä

Kun lapsi on vakavasti sairas, hymyn huulille voi tuoda sairaalaklovni. Mitään kevyttä hassuttelua ja pelleilyä taiteenlaji ei kuitenkaan ole: työtä tehdään tietäen, että vuoteessa makaava pikkupotilas ei välttämättä pääse enää omaan sänkyyn nukkumaan.

Pellenenä, värikäs peruukki, äänekäs torvi ja hassut kengät eivät tee kenestä tahansa hyvää sairaalaklovnia.

"Sulla pitää olla joku semmonen ihmeellinen nenän asento, jotta sä ylipäätään kestät olla siellä", sairaalaklovni Lilli Sukula-Lindblom kuvailee työtään Tosi tarinan dokumentissa.

Suomessa sairaalaklovneria on henkilöitynyt vahvasti juuri Sukula-Lindblomiin. Hän toi taiteenlajin Suomeen vuonna 2002 opiskeltuaan alaa ensin sen synnyinkodissa New Yorkissa.

Kun hän HYKSissä sitten ensimmäisen kerran esitti idean pellejen tuonnista sairaalan käytäville ja huoneisiin, herätti se kummastusta ja hieman ennakkoluulojakin. Kaikeksi onneksi HYKSissä oli myös osastonhoitajia, jotka olivat tutustuneet taiteenlajiin muualla maailmassa.

Sairaalaklovneista on sittemmin tullut odotettuja ja arvostettuja vieraita: vuonna 2005 kuvatussa Akuutissa HYKSin osastonhoitaja Annika von Schantz kiitteli hymyn ja naurun positiivista vaikutusta lapsien tervehtymiseen.

Ennakkoluuloilta ei säästynyt myöskään taiteenlajin amerikkalainen perustaja Michael Christensen 1980-luvun puolessa välissä, kertoo sairaalaklovni Markku Kykkänen Tosi tarinassa. Newyorkilaisen sairaalan teho-osaston ylilääkäri oli ilmoittanut Christensenille, että klovnit eivät kuulu teho-osastolle. Siihen mies oli todennut, että eivät lapsetkaan.

Sairaalaklovnin tilannetajun pitää olla kohdillaan

Siinä missä lääkkeet hoitavat lapsen sairasta puolta, hoitaa sairaalaklovni lapsen tervettä puolta, Sukula-Lindblom luonnehti Ajankohtaisessa Kakkosessa toiminnan alkamisvuonna 2002.

Puoli seitsemän toimittaja Pauliina Ståhlberg haluaa mukaan sairaalaklovnien kierrokselle Lastenklinikalla. Pelleasuunsa sonnustautuva Kykkänen toppuuttelee, että noin vain kadulta ei kuka tahansa voi hommaan ryhtyä. Pestiin havittelevalla täytyy olla esittävän taiteenalan perustutkinto sekä sairaalaklovnikurssi käytynä. Myös tilannetajun pitää olla kohdillaan, huomauttaa Aarni Kivinen. Samoja ominaisuuksia listaavat myös sairaalaklovnit Sirpa Taivainen ja Minna Kivelä Tuu juttuun -ohjelmassa. Kivelä lisää kuitenkin vielä yhden ominaisuuden: luovan hulluuden.

Sairaalaklovnin työ lasten kanssa on täynnä koskettavia tapaamisia, joissa lapsi voidaan saada nauramaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kykkänen luonnehtii Tosi tarinan dokumentissa, että näkymätön yhteys sairaalaklovnin ja sairaan lapsen kanssa on jotain niin erikoislaatuista, että kukaan muu ei sitä pysty sitä näkemään tai kokemaan.

"Se on se taika ja kipinä", hän sanoo.

Kuoleman mahdollisuus on hyväksyttävä

Klovnit työskentelevät toisinaan erittäin vakavasti sairaiden lasten kanssa, ja tieto yleisön menehtymisen mahdollisuudesta on raskain osa klovnien työtä. Ensimmäisenä sairaalaklovnien toimintavuotena tämä mahdollisuus tuntui kuitenkin varsin kaukaiselta, Sukula-Lindblom kertoo toimittajalle Tosi tarinassa.

Kunnes sitten eräänä päivänä klovnit joutuivat hyväksymään sen, että eräs heille kovin tuttu lapsi todella kuolisi pian. Poika oli kuulunut heidän vakioyleisöönsä jo kahdeksan kuukauden ajan, ja hän oli ollut yksi vaativimmista asiakkaista.

Pojan viimeisenä toiveena oli nähdä hänelle rakkaat ja tutut klovnitohtorit. Heille hän halusi kertoa, että isona hänestä tulisi sairaalaklovni.

Seuraavalla viikolla poika kuoli, ja klovnit itkivät poikaa pitkään. Sukula-Lindblom sanoo pojan antaneen heille lahjan: hän oli heidän paras koulunsa.

Katso myös

• Osasto kympin lapset vuonna 2012
• Lastenklinikka osasto 10
• Osasto 10 - paluu
• Sairaalaklovnit ry:n kotisivu (sairaalaklovnit.fi)
• Wikipedia: Lilli Sukula-Lindblom (fi.wikipedia.org)