Hyppää pääsisältöön

Valtio, joka meni konkurssiin − ja selvisi siitä

Argentiinan syvä lama päättyi vuonna 2002, kun se julistautui konkurssiin. Saman tien valtiontalous lähti nousuun. Kymmenen vuotta myöhemmin kysyttiin, miksei Euroopan kriisimaiden voisi antaa seurata Argentiinan tietä.

Ulkolinja: Nyt itkeä saat, Argentiina vuodelta 2002 kertoo rajun tarinan maasta, jossa oli ollut Latinalaisen Amerikan suurin keskiluokka, mutta joka yhtäkkiä huomasi olevansa kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden armoilla ja jonka kansa näki nälkää ja puutetta.

Argentiinan talous ei ollut vakaalla pohjalla. Niin kansalaisten kuin valtionkin oli helppo saada lainaa ja sitä myös otettiin. Ei vain tuottamiseen vaan myös elintason nostamiseksi. Pian pankit olivatkin pulassa ja maahan tuotiin ulkopuolelta talousoppeja. Nuo opit veivätkin ojasta allikkoon, ja vuonna 2001 Argentiina oli maksukyvytön eikä se saanut lainaa mistään.

Köyhyys ja työttömyys lisääntyivät hurjaa vauhtia, ja nälkäiset buenosaireslaiset ryöstivät tuhansia kauppoja saadakseen ruokaa.

Seuraavan vuoden alussa Argentiina lopetti ulkomaanvelkojen maksamisen eli julisti itsensä konkurssiin. Vuodesta 1998 jatkunut alamäki tyssäsi, ja jo huhtikuussa 2002 Argentiinan talous lähti nousuun. Jo samana vuonna Argentiinan vaihtotase oli 17 miljardia ylijäämäinen, paras tulos maan historiassa.

Dollari karkasi pesolta

Mutta ei kai valtio voi noin vain julistautua konkurssiin?

"Jouduimme maksamaan karmean hinnan", kertoo Argentiinan keskuspankin johtaja Mercedes Marcó del Pont Ulkolinjan ohjelmassa Konkurssivaltio vuodelta 2012. Maan bruttokansantuote putosi jyrkästi sen jälkeen, kun peso irrotettiin dollarista, jonka seurauksena työttömyys, köyhyys ja puute lisääntyivät rajusti.

Pelkästään ulkomaanvelkojen maksamisen lopettaminen ei kuitenkaan riittänyt valtiontalouden pelastamiseksi, vaan rahaa piti myös saada jostain. Argentiina nojasikin jälleen tuottavaan maaperäänsä ja maatalouteen, jonka perusteet olivat kunnossa.

"Ongelmana olivat rahoitusongelmat, joten mitä me teimme? Loimme maataloudelle mahdollisuuden alkaa tuottaa ruokaa", tiivistää Argentiinan teollisuusliiton johtaja Ignacio de Mendiguren.

Rajut keinot olivat kuitenkin hävittäneet säästöt. Argentiinan peso oli pitkään sidottuna Yhdysvaltojen dollariin. Yksi peso oli yksi dollari. Kun peso devalvoitiin, karkasivat ihmisten dollarilainat pilviin. Palkat maksettiin pesoissa, jonka arvo pian yli puolittui. Eläkkeet katosivat kohoavan dollarin arvon myötä. Kun talous lähti nousuun, alkoi valtio korvaamaan menetyksiä. Vuoteen 2012 mennessä se maksoi menetetyt varat takaisin kansalaisille.

”Banksterit syyllisiä”

Mikä sitten on erilaista Argentiinan ja Euroopan maiden taloustilanteessa?

Italialla on yksi Euroopan suurimmista velkataakoista kannettavanaan. Vuonna 2012 sen velka oli melkein 1900 miljardia euroa, kun Argentiinan velka konkurssin alla oli 140 miljardia dollaria.

Senaattori Elio Lannuttin mukaan Italialla ei kuitenkaan ole yhtä hyviä lähtöasetelmia konkurssin varalta kuin Argentiinalla.

"Argentiina on kuitenkin meidän maastamme poiketen suuri ja rikas maa. Sillä on luonnonrikkauksia. Meidän tulonlähteemme ovat turismi ja teollisuus. Taloutemme selkäranka ovat noin neljä miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä."

Lannuttin mielestä pankkiirit ovat syyllisiä maailmantalouden syvään lamaan.

"He ovat bankstereita. Pankkiirien ja gangstereiden sekoituksia. Paino gangsterilla."

Tuotantoa, ei keinottelua

Intesa Sanpaolo -pankin tutkimusjohtaja Fabrizio Guelpan mielestä Euroopan kriisimailla on yhtä lukuunottamatta vakaampi riskirakenne kuin Argentiinalla oli 2000-luvun alussa.

"Kyseessä ovat maat, joilla Kreikkaa lukuun ottamatta on paljon vahvemmat perustat."

Italian kohdalla nuo perustat ovat laajat yksittäisten kansalaisten säästöt ja sijoitukset.

Argentiinan keskuspankin johtaja del Pont antaa yksinkertaisuudessaan herättävän analyysin maailmantaloudesta eurooppalaisille kollegoilleen.

"Olen itse johtaja keskuspankissa, jota vuosikymmenten ajan johdettiin neoliberaaliin politiikkaan nojaten, mikä johti maamme historian pahimaan kriisiin. Paras keino pääomien kartuttamiseen on tuotanto. Tuotannon pitää olla rikkauksien ja työpaikkojen lähde. Rahoituskeinottelu ei voi olla niiden lähde." Hänen mukaansa kuilu, joka on auennut reaalitalouden ja rahoitusmarkkinoiden välille kaikkialla maailmassa, on kriisin suurin selittävä tekijä.

Vaikka maan talous lähtikin nousuun, olisi väärin uskoa, että Argentiinassa olisi kaikki hyvin vuonna 2012. Maan terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä eivät ole palautuneet lamanaikaisista heikennyksistä, ja valtionvelka painaa vieläkin.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto