Hyppää pääsisältöön

Mitä tulikaan sanottua – politiikkaa lama-ajan Suomessa

Jouko Lehmuskallion ohjaama dokumentti "Mitä tulikaan sanottua: videomuistiinpanoja vuosilta 1991-1994" seuraa ministereiden ja kansanedustajien sanomisia kokonaisen hallituskauden ajan. Pieleen menevät ennustukset, ristiriitaiset puheet sekä erimielisyydet tulevat hyvin esille.

80-luvun nousukausi oli enää makea muisto, kun Suomi rimpuili lamassa vuonna 1991. Suomen pankki oli vapauttanut luoton hakemisen vuonna 1986 ja yritykset olivat rynnänneen halvan rahan perässä ottaen lainoja ulkomailta.

Silloisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin mielestä rahamarkkinat vapautettiin huonoon aikaan, noususuhdanteessa, jossa elettiin kuin "juopuneet merimiehet maissa".

Moni oli huolissaan pankkien kasvavasta vallasta. Ulkoministeri Pertti Paasio, sosiaali ja terveysministeri Tuulikki Hämäläinen sekä kansanedustajat Paavo Väyrynen, Esko Juhani Tennilä ja Raimo Vistbacka totesivat kaikki, että pankeilla on enemmän valtaa kuin eduskunnalla. Paasio totesi, että pankkien valta on keskittymässä ja ajaudutaan pian tilanteeseen, jossa "kahdessa pääkonttorissa päätetään maan talouselämästä".

"Tonni vetoa, että vielä tänä vuonna devalvoidaan"

14 marraskuuta 1991 toimittaja Arvo Tuominen haastatteli valtiovarainministeri Iiro Viinasta A-studiossa. Viinanen oli vakuuttunut ettei devalvaatioon päädytä ja Tuomisen haastaessa "tonni vetoa että vielä tänä vuonna devalvoidaan", Viinanen totesi vain tyynesti: "Ei devalvoida".

Jo saman illan uutissa ilmoitettiin markan devalvoinnista ja Viinanen lupasi suunnata pankkiautomaatille nostamaan tuhat markkaa.

Syyskuussa 1992 hallitus ja Suomen pankki ilmoittivat markan kelluvan.

Ahon hallitus joutui kestämään kovaa kritiikkiä. Kansanedustaja Pekka Haavisto totesi, että Ahon hallitus on tullut Suomelle niin kalliiksi, että nyt olisi kriittisen arvioinnin ja eropyynnön paikka.

"Pankkituet saadaan takaisin viimeistä markkaa myöten"

Pankkikriisi oli heikentänyt pankkien maksuvalmiutta ja valtiovalta tuli apuun takaamalla pankkien velat sekä perustamalla Valtion vakuusrahaston jakamaan lainamuotoista pankkitukea.

Pääministeri Esko Aho suhtautui luottavaisesti pankkien elpymiseen ja totesi olevansa varma, että Suomen pankkirakenteet tulevat uudistumaan, "mutta pankkien konkursseja emme tule näkemään".

Pankkituista Aho totesi, että kun pankkien toiminta tervehtyy ne eivät saa maksaa osakkeenomistajille minkäänlaista osinkoa ennenkuin yhteiskunnan maksama tuki on maksettu takaisin "viimeistä markkaa myöten".

Lokakuun lopulla 1993 pankkitukia oli maksettu jo 40 miljardia markkaa. Suurimmat tukien saajat olivat SKOP ja Suomen Säästöpankki. Ahonkin käsitys lainasta oli muuttunut. Hän myönsi ettei tukien takaisinsaanti ole mahdollista ainakaan Suomen Säästöpankin osalta.

Tukia annettiin lopulta yhteensä 61 miljardia markkaa ja lisäksi takauksina 28,3 miljardia. Kymmenen vuotta myöhemmin takaukset olivat palautuneet, mutta rahoja uupui vielä 37,3 miljardia.

"Miksei kiteeläiset saisi tehdä pontikkaa"

Laman lisäksi aihe joka kuumensi tunteita oli alkoholi. Alkon monopoli jakoi mielipiteitä. Osa oli sitä mieltä, että viiniä pitäisi myydä ruokakaupoissa.

Ilkka Kanerva totesi ettemme voi "tällä holhoamismentaliteetilla enää kyetä Suomessa montaa vuotta elämään". Hänestä pitäisi luottaa ihmisten omaan harkintakykyyn. Elisabeth Rehn uskoi, että Suomi voisi oppia eurooppalaisille juomatavoille, jos sille annettaisiin mahdollisuus.

Opetusministeri Riitta Uosukainen mietti, miksi Alkolla pitää olla yksinoikeus viinaan ja näki, että jos alkoholin valmistus sallittaisiin, niin Suomeen voisi syntyä "virkeitä pontikka- ja sahtipitäjiä".

"Emme oikeastaan tiedä mistä päätämme"

Suomen liittymisestä EU:hun käytiin kovaa vääntöä. Osa koki sen uhkana Suomen itsenäisyydelle, osa näki sen ainoana mahdollisuutena pärjätä.

Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi totesi: "me päättäjätkään, joilla on mahdollista saada paljon tietoa, emme oikeastaan tiedä mistä päätämme".

Sulo Aittoniemi totesi, että silloiseen Euroopan Yhteisöön liittymisen myötä "Suomi balsamoidaan köyhyyteen" ja siitä tulee Saksan liittovaltio.

"Jos mä olisin työtön, ni mä lähtisin tuonne risuja keräämään"

Työttömyyslukujen noustessa pilviin kansanedustajilla oli monenlaisia ratkaisuja ja näppäriä ehdotuksia.

Yksi persoonallisimmista ehdotuksista oli Elisabeth Rehnillä (kohdassa 25:15), joka kaipaili metsiin risujen kerääjiä:

"Se ois niin kaunista, jos ne risut saatais pois. Ne jotka haluaa olla ulkona luonnossa niin miksei näitä keräämään ja saadaan haketta tästä, joka on energiamuoto – – jos mä olisin työtön ni mä lähtisin tuonne risuja keräämään."

"Tämä on mediapeliä"

Dokumentin loppuosassa seurataan presidentinvaalikamppailua. Ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa ehdokkaita oli yksitoista. Kolmanneksi tullut Paavo Väyrynen hävisi äänissä täpärästi Elisabeth Rehnille ja syytteli mediaa sanoen joutuneensa "mediapelin uhriksi". Väyryselle oli povattu laajaa suosiota ja gallupeissa ennustettu selkeää toista sijaa, mutta toisin kävi. Väyrynen uskoi, että ennustukset olivat vaikuttaneet hämmentävästi äänestäjiin.

Toiselle kierrokselle päässeet Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari kävivät tasaisen kamppailun, joka päätyi Ahtisaaren voittoon 53,9 ääniosuudella.

Tietolaatikko

Pankkikriisi on tilanne, jossa pankki tai useampi pankki samaan aikaan ajautuu maksukyvyttömyyteen tai vaihtoehtoisesti pankista pakenee suuret määrät talletuksia. Siinä tilanteessa yleensä valtio tai keskuspankki joutuu ottamaan pankille kuuluvia vastuita ja mahdollisesti koko pankin hallintaansa, mikä saattaa tulla kalliiksi veronmaksajille mutta turvaa pankkiin talletetut rahat.

Devalvaatio tarkoittaa kotimaan valuutan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Devalvointia käytetään rahapolitiikan keinona maan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Kun maan valuutan arvo heikkenee, maan vientituotteet suhteellisesti halpenevat.

Lähde: Wikipedia

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto