Hyppää pääsisältöön

Kazantzakis, Scorsese ja Jeesus

Agave kasvaa Kapernaumissa Genesaretin järven rannalla
Agave kasvaa Kapernaumissa Genesaretin järven rannalla Agave kasvaa Kapernaumissa Genesaretin järven rannalla Kuva: Yle/Tuula Nyberg kapernaum

Kreikkalaisen Niko Kazantzakisin romaani Viimeinen kiusaus ilmestyi 1952, Elvi Sinervon suomennos 1957 ja Martin Scorsesen elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus 1988. Kaikki teokset herättivät suuria tunteita puolin ja toisin. Voiko tällaisen aiheen kanssa muuta odottaakaan?

Suomessakin kirjan arvostelut menivät ristiin. Aatos Ojala tunnusti heti Parnassossa (8/1957) ettei arvostanut kirjaa edes kaunokirjallisessa mielessä saati sitten Jeesus- aiheen käsittelijänä. Kazantzakisin ”omahyväiset omavaltaisuudet” latistavat, madaltavat aihetta ja lisäävät ”kaikkivaltiaaksi käyneen populääripsykologian” voittokulkua.

Kerttu Tanner selvästi piti kirjasta. Hän kirjoittaa Valvojassa (6/ 1957) innostuneesti Kazantzakisin maanläheisestä ”ihmisen pojasta”. Kazantzakisin kirja kuvasi hänestä hyvin myös Jeesuksen ajan Israelia. Jos joku ”haluaa löytää evenkeliumisen Jeesuksen, hakekoon häntä evenkeliumeista.”

Puhutuin ja kiistellyin lienee kuitenkin Scorsesen elokuva, jonka Suomen ensi-ilta oli 23. syyskuuta 1988. Eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus kirjoitti Vartija –lehteen ( 1 / 1989) artikkelin otsikolla Kazantzakis, Scorsese ja Jeesus. Valkokankaan Jeesus ei vastannut hänenkään Jeesus-kuvaansa. Mutta Aejmelaeus myöntää että siitä huolimatta se puhutteli häntä voimakkaammin kuin monet kirkossa kuullut saarnat. Ja Jeesus-kuva on aina tulkintaa. Elokuvan jälkeen Aejmelaeuksen silmät olivat osuneet erään kirkon alttaritauluun, jonka kiiltokuva-Jeesuksesta hän piti vielä vähemmän.

Rakkautta vain

Kazantzakis ja hänen myötään myös Scorsese lopettavat kertomuksensa pitkäperjantaihin ja Jeesuksen kuolemaan. Näin kysymys ylösnousemuksesta ja sen varmistamasta Jeesuksen jumaluudesta ei nouse esille. Eikä siihen tarvitse ottaa kantaa. Kazantzakis terästää kirjassaan Jeesuksen puheita ”ajattoman rakkauden opin suuntaan” lievittäen näin Jeesuksen yhteyttä oman aikansa ajatteluun.

Scorsesen Jeesuksella ei taas tunnu olevan sanomaa ollenkaan, toteaa Aejmelaeus. Filmin Jeesus toistaa ihan yleisellä tasolla oppia ihmisten rakastamisesta. Jeesuksen varsinainen opetus rakkaudesta ja anteeksiannosta – ja tässä pitää uskoa Uuden testamentin asiantuntijaa - on ”niin suurta että sen ”parantelu” taideteoksessa vaikuttaa useimmiten mauttomalta ja lattealta”.

Itse en osaa ihan niellä sitä että Kazantzakis yhdistää kirjassaan Jeesuksen ja Juudaksen. Jeesus tarvitseee Juudasta joutuakseen ristille: kavallus on etukäteen sovittu, se on vastahakoiselta Juudakselta vaadittu. Juudaksen osa on Kazantzakisin –ja Scorsesen – mukaan vielä vaikeampi kuin Jeesuksen. Onko tässä sodanjälkeisen ajan tunnelmaa: parempi saada kuolla kuin jäädä eloon petturina?

Jeesuksen ja Juudaksen sopimus saa Kazantzakisin jäämään Johanneksen varjoon. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kiirastorstain viimeisestä ateriasta: ”Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.” (Joh 13:30) Tätä jännitettä ja mustuutta ei Kazantzakis voita. Mutta kirja on hieno ja värikäs kuvaus Jeesuksen ajan Israelista – niin kuin Kerttu Tanner siitä kirjoitti.

  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri