Hyppää pääsisältöön

Eija-Kaisa oli Suomen nuorin tyttöisäntä

Eija-Kaija Niskanen otti isänsä kuoleman jälkeen tämän 100 hehtaarin maatilan isännöitäväkseen. Maatilan hoidon ohessa hän kävi emäntäkoulun ja vuoden 1982 henkilökuvassa Tyttöisäntä näemme vasta 19-vuotiaan Niskasen valmistuvan maatalouskoulusta kurssinsa priimuksena ja stipendiaattina.

Apuna maatilalla Eija-Kaisalla on äiti Elli, jota vanhuus on jo alkanut painaa. Eija-Kaisan sisarukset olivat kaikki lähteneet muualle ja hän on omien sanojensa mukaan ainoa, joka innostui jäämään sukutilalle "jyväjemmariksi".

Maatilan arkitoimien lisäksi Eija-Kaisa kertoo ennakkoluuloista, joita on joutunut kohtaamaan ja käsittelemään: "mitenhän se nyt, tyttö, pystyy elämään". Tunnollisella työllään hän on kuitenkin saavuttanut nopeasti naapureiden ja tuttaviensa hyväksynnän.

Isännöinnin etuna hän pitää ensisijaisesti työn vapautta. Vastuutakin toki riittää, koska kaikki työt on tehtävä, eikä kukaan oikeastaan ole katsomassa hänen peräänsä.

Erityisen painavia ovat taloudelliset asiat. Näemme kuinka pankinjohtaja Armas Kananen käy henkilökohtaisella vierailulla naisten kalakukkopöydässä. Pöydässä keskustellaan tilusten hoidosta ja tulevasta satokaudesta. Johtaja on selvästi kiinnostunut pankin "sijoituksesta", mutta jutustelusta paistaa läpi myös inhimillinen välittäminen.

Elämäänsä Eija-Kaisa ei kuitenkaan vaihtaisi. Teräväpäinen neiti on selvästi tietoinen tulevaisuuden tavoitteistaan. Ohjelman lopussa näemmekin hänen valmistuvan maatalouskoulusta kurssinsa parhaana oppilaana. Myös pakollinen kysymys aviomiehestä esitetään, mutta elämänkumppanin löytämisestä hän ei aio ottaa paineita.

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto