Hyppää pääsisältöön

Elämä kuin oopperaa

Ritva Auvinen.
Ritva Auvinen. Kuva: Eeva Mehto ritva auvinen

Täyttä elämää. Se tulee ensimmäiseksi mieleen, kun istuu vastapäätä oopperalaulaja, laulunopettaja Ritva Auvista. Sopraano Ritva Auvinen oli 1970-90-lukujen suuria nimiä. Hän oli laulunopettaja Mirjam Helinin oppilas, ja myös Helinin tuuraaja ja seuraaja. Ritva opettaa ja laulaa edelleen.

Kun katsoo Ritva Auvisen vilkkuvia silmiä, eloisia kasvoja ja ryhdikästä olemusta, vakuuttuu siitä, että tämä nainen on osannut elää täydesti niin taiteilijana kuin naisenakin. Hänen selkeät ja määrätietoiset vastauksensa viimeistään todistavat, että hän on käyttänyt saamansa lahjat viisaasti itsensä, yleisönsä ja oppilaittensa parhaaksi. Mitään ei tarvitse katua eikä mitään tärkeää ole jäänyt tekemättä. Reppu on vieläkin kevyt ja helppo kantaa kuin nuorena opiskelijatyttönä ikään.

– Voi, minulla on ollut niin tavallinen elämä, ei siinä ole mitään ihmeellistä, Ritva Auvinen parahtaa kun vertaa hänen uraansa ja yksityiselämäänsä oopperan käänteisiin.

Draaman kaarta hän on saanut elää niin oopperalavalla kuin yksityiselämässä. Diivan viittaa on silti turha yrittää istuttaa hänen harteilleen. Hyvin hän sen kantaisi, mutta se ei sopisi hänen luonteelleen.

– Minä en voi sietää diivailua, en lavalla enkä sen ulkopuolella. Ooppera on ennen kaikkea tiimityötä, siinä ei yksi laulaja ole toista kummempi. Hän on vain yksi soitin muiden muusikoiden joukossa.

Bravo, näinhän se on nähtävä!

Musikaalinen urheilijatyttö

Ritvan nuoruudessa laulettiin paljon. Radio oli jo toiminnassa mutta äänilevyjä ja levysoittimia vielä harvassa. Onneksi kotoa löytyi piano, jota yhdeksänlapsisen perheen kuopus pimputteli omaksi ja muiden iloksi. Äiti itsekin soitti pianoa, Ritvan mukaan paremmin kuin hän koskaan, ja mielellään äiti rohkaisi nuorintaan.

Kuka hän on?

  • Ritva Auvinen syntyi Sortavalassa 18.10.1932. Muutti perheineen evakkoon ensin Leppävedelle Jyväskylään, sitten Lopelle Riihimäelle.
  • Vanhemmat: johtajaopettajaisä ja kartanpiirtäjän työnsä jättänyt äiti sekä neljä sisarta ja neljä veljeä.
  • Kaksi kertaa naimisissa, tytär Pipa jolla aikuinen poika Pauli.
  • Koulutus: Ylioppilaaksi Riihimäen tyttölyseosta, voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistosta 1956, oopperalaulajaksi ja laulunopettajaksi Sibelius-Akatemiasta.

Johtajaopettaja- ja kuoronjohtajaisä halusi kaikki viisi tytärtään sen ajan suosikkiammattiin, kansakoulunopettajaksi. Muiden kanssa hän onnistui mutta nuorin, musikaalinen ja päättäväinen Ritva halusi voimistelunopettajaksi. Menestyneen urheilijanuoruutensa ansiosta Ritvalla oli katetta toiveelleen. Mielessä hänellä oli myös varma varasuunnitelma.

– Olin lehdestä lukenut Irma Rewellin sanovan, että voimistelu antaa erinomaisen pohjan laulajalle. Se auttaa hengityselinten toimintaa, liikehdintää, antaa voimaa ja tekee kehon elastiseksi, Auvinen muistaa.

Tytön luontainen ujous oli esteenä lauluopinnoille. Eikä laulajan ammattia oikein pidetty työnäkään siihen aikaan, mutta veri veti musiikin pariin. Lopullisen suunnan ura sai veljen kommentista: ”Mitä sinä noita iskelmiä hoilaat, laulaisit jotain kunnollista.” Veli säesti vapaa-aikanaan klassisen musiikin harrastajia ja otti Ritvankin välillä mukaan mallia saamaan. Voimistelunopettaja ja jumppapianisti sai vakavampaa tekemistä.

Mirjam Helinin oppilaaksi

Ritva Auvinen
Nuori sopraano Ritva Auvinen. Ritva Auvinen Kuva: Ritva Auvisen albumi ritva auvinen

Ritva Auvinen aloitti lauluopinnot jo Lahdessa voimistelunopettaja-aikanaan. Tauno Kaivolan oppilaana hän ehti laulaa neljä vuotta ennen kuin siirtyi jumppamaikaksi Helsinkiin. Silloin Auvinen sai yksinlaulunopettajakseen Mirjam Helinin, yhden sen ajan parhaista Sibelius-Akatemiassa.

Naiset ystävystyivät nopeasti, ja tämä luottamuksellinen side ei katkennut koskaan. Jo ensimmäisen vuoden aikana Helin huomasi Auvisen valmiudet myös opettaa laulua, ja hän pyysikin Auvista aina sijaisekseen, kun sellaisen tarvetta ilmeni.

- Mirjam oli mukana kun esiinnyimme Metropolitanissa ja Bolshoissa. Usein hän matkusti myös lied-konsertteihini Keski-Eurooppaan.

Muitakin viejiä Auvisella oli: Peter Klein houkutteli Savonlinnan musiikkipäiville ja Pentti Koskimies pyysi lied-studioonsa Sibelius-Akatemiaan.

Enemmän vapautta, vähemmän rahaa

Ritva Auvinen on voimistelunopettajan pestiensä jälkeen toiminut aina freelancerina, niin laulajana kuin laulunopettajana. Eikä hänellä koskaan ollut omaa agenttia järjestämässä uusia rooleja tai kiinnityksiä.

– En ymmärtänyt agentin tarpeellisuutta, ja toisaalta en halunnut agentin orjaksi. Halusin pitää tärkeät päätökset itselläni. Pelkäsin vapauden menetystä enemmän kuin rahan menetystä. En osannut vaatia itselleni isoja palkkioita.

Kansallisoopperan vakinaisena vierailijana Auviselle valikoituivat isot pääroolit
Ritva Auvinen
Savonlinnan Oopperajuhlien Fideliossa 1967. Ritva Auvinen Kuva: Ritva Auvisen albumi ritva auvinen savonlinnan oopperajuhlien fideliossa 1967.

Auvisen sopimus Kansallisoopperan kanssa oli vakinaisen vierailijan nimikkeellä. Juuri siksi hänelle valikoituivat isot, näyttävät pääroolit, pikkurooleihin istutettiin mieluimmin omaa henkilökuntaa.

Hänen lauluäänensä on dramaattisempi kuin useilla lyyrisillä sopraanoilla, joten pääroolit lankesivat tästäkin syystä kuin luonnostaan Ritva Auviselle, ja hänellä riitti freelancerina hyvin töitä. Ulkomaillekaan hänen ei tarvinnut lähteä eikä se oikein houkutellutkaan.

– Olen pohjimmiltani niin arka etten olisi siellä itsekseni pärjännyt. Olisin tarvinnut jonkun suojelijan joka olisi hoitanut kaiken muun, ja minä olisin saanut keskittyä vain laulamiseen.

Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera
Viimeisten kiusausten Riittana. Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera Kuva: Kari Hakli / Suomen kansallisooppera joonas kokkosen viimeiset kiusaukset -ooppera

Kansallisoopperan ulkomaan vierailuilla Auvinen pääsi toki maistamaan suuressa maailmassa esiintymistä.

– New Yorkin Metropolitanissa esitimme Kokkosen Viimeisiä kiusauksia ja Moskovan Bolshoissa Lady Macbethiä. Oli hieno tunne laulaa isolla lavalla hyvän akustiikan saattelemana. Nelituhatpäinen yleisö ei pelottanut yhtään.

Figaron häät
Figaron häiden kreivittärenä. Figaron häät Kuva: Ritva Auvisen albumi figaron häät

Myös omat yksinlauluesiintymiset veivät laulajan ulkomaisiin saleihin. Joten ihan ilman kansainvälisiä kokemuksia ei tarvinnut jäädä.

Vähän kutkuttaa että olisi sittenkin pitänyt kokeilla siipiään ulkomailla

– Nyt kun katselen aikaa taakse päin, vähän kutkuttaa että olisi ehkä sittenkin pitänyt kokeilla siipiään ulkomailla, Auvinen ajattelee ääneen ja naurahtaa.

– Mutta jos joku kaduttaa, niin se etten laulanut enemmän Wagneria ja Puccinia, he ovat suosikkisäveltäjiäni.

Aina valmis, laaja repertuaari

Uransa aikana Ritva Auvinen on tehnyt kaikkiaan yli 70 oopperaroolia. Niitä ovat mm. Taikahuilun Pamina, La Traviatan Violetta, Figaron häiden kreivitär, Naamiohuvien Amelia, Lady Macbeth, Katerina Ismailova, Lohengrinin Ortrud, Salomen Herodias sekä suurin ja rakkain Viimeisten kiusausten Riitta. Se nosti Auvisen kuuluisuuteen jo uran alkuvuosina. Monesti hän sai tulkita vahvoja naisrooleja.

Ura ja levytykset

  • Ensiesiintyminen Taikahuilussa Paminan roolissa Lahden oopperassa 1966.
  • Nousi kuuluisuuteen Kokkosen Viimeisten kiusausten Riittana 1975 Kansallisoopperassa Helsingissä.
  • Esiintynyt kaikissa Suomen oopperakaupungeissa eli Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Joensuussa ja Savonlinnassa sekä Ilmajoella.
  • Ulkomaisia esiintymisiä mm. Metropolitan Opera New York, Bolshoi Moskova, Musikverein Wien, Bonn, Washington ja Tallinna.
  • Laulunopettajana Sibelius-Akatemiassa, Helsingin Metropoliassa, Ilmajoen musiikkijuhlilla, Joutsenon taidekesässä sekä yksityisoppilaita.
  • Levytykset: Sibeliusta, Merikantoa, Toivo Kuulan lauluja ja seitsemän aariaa Radion sinfoniaorkesterin kanssa sekä Ylen tallenteet Viimeisistä kiusauksista, Jaakko Ilkasta ja Jokioopperasta.

Muusikot ovat usein hyviä kielissä, ja niinpä Auvisenkin laajaan ohjelmistoon kuuluu esityksiä seitsemällä kielellä. Koulussa opittujen suomen, ruotsin, saksan, englannin ja ranskan lisäksi hän lauloi italiaksi ja venäjäksi.

– Mieluisin laulukieleni on ehdottomasti italia. Se on vanha bel canto -kieli. Sanon usein oppilaillekin että laulakaa suomea niin kuin italiaa, niissä on paljon samaa.

Hyvämuistisena kielipäänä Auvinen osasi usein ulkoa muidenkin laulajien repliikit ja pystyi auttamaan pulasta jos sanat sattuivat unohtumaan.

Ritva Auvinen oli myös aina valmis paikkaamaan sairastuneita kollegoita. Laajan repertuaarinsa ansiosta se oli mahdollista, samoin hänen loistava laulutekniikkansa salli äänen vaihtamisen sopraanosta kulloisen roolin mukaan. Eräs kollega on muistellut että Auvinen loi teoksen aina uudestaan, tuoreesti ja uudesti, vaistolla, ja aina hän oli valmis improvisoimaan.

Naisen kärsimyksiä lavalla ja kotona

Tosca
Toscana. Tosca Kuva: Ritva Auvisen albumi tosca

Oopperat ovat usein suurta kärsimysnäytelmää, ja varsinkin vahvat naisroolit joita Ritva Auvinen useimmiten esitti.

– Kärsiminen oopperalavalla auttoi tavallaan oman elämän kiemuroissa, siinä tuli kaikki tunneskaalat tutuiksi. Ja päin vastoin kun privaatissa oli tiukkaa saatoin purkaa tuntemuksiani roolihenkilön nimissä. Vahvat roolit antoivat rohkeutta ja teki hyvää antaa vain tulla.

Auvisen elämässä työ on selvästi aina ollut ja on vieläkin ykkössijalla, kotirouvaa hänestä ei olisi tullut tekemälläkään. Jos mies olisi pannut valitsemaan uran tai hänet, mies olisi saanut mennä. Tähän on monen lahjakkaankin laulajan ura ennen tyssännyt.

Avioliiton onnea Ritva Auvinen pääsi kokemaan kahteen kertaan. Molemmat miehet olivat kuvauksen perusteella varsin komeita ja selvää sankariainesta, sopivia kumppaneita kauneutta rakastavalle oopperatähdelle. Tämä tuskin sentään oli ainoa kriteeri.

Ensimmäinen yhteiselo kesti kymmenen vuotta, mutta päättyi dramaattisesti pari vuotta jatkuneen pettämisen paljastuttua.

– Se oli kerrasta poikki. Mutta kyllä me on nykyään tavattukin.

Toisessa avioliitossa Auvinen ei antanut periksi vaikka miehellä ilmeni kohta sitoutumisen jälkeen toinen tyypillinen ongelma, tämä piti liikaa alkoholista. Vanhaa koulukaveria ei jätetä, Auvinen ajatteli, ja jaksoi hoitaa miehen hautaan asti. Liittoa kesti lähes 20 vuotta.

– Viimeiset vuodet olivat elämäni raskaimpia aikoja. Kun olin esiintymässä, aina oli pelko siitä miten sairas mies pärjää kotona. Viimeisen vuoden hän oli lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa.

Ritva Auvisesta on sanottu kauniisti että hänen äänessään ja olemuksessaan kuuluu ja näkyy maapohja ja tunnevärit. Kaikki mitä hänen yksityiselämässään on tapahtunut vaikuttaa siihen millainen taiteilija hänestä kehittyi.

Äitiyden onnea ja huonoa omaatuntoa

Ritva Auvinen sanoo että vasta äitiyden myötä hänen laulunsa puhkesi täyteen kukkaansa. Ääni sai uusia vivahteita, ja hän itse kasvoi henkisesti ja fyysisesti. Auvisella oli onni saada 1960-luvulla tytär, Pipa. Yksinhuoltajana hänen oli kuitenkin vaikea yhdistää lapsenhoitoa ja omia töitään, laulunopiskelua ja -opettamista sekä omia esiintymisiä pitkin Suomea. Asia ratkaistiin siten että Pipa sai kodin enon perheessä Riihimäellä, samalla hän sai kolme serkku-veljeä kasvukavereikseen. Ritvasta tuli viikonloppuäiti.

Mieluimmin lapsi turvallisessa tutussa perheessä maalla kuin vaihtuvien palkattujen lastenhoitajien hoteissa Helsingissä, voisi järkeillä. Tämä ei silti estänyt Ritvaa tuntemasta jatkuvaa huonoa omaatuntoa, asia joka lienee kaikkien äitien ammattitauti olosuhteista huolimatta.

– Pipa ei lapsena ymmärtänyt tätä järjestelyä. Hän myöntää tajunneensa ja hyväksyneensä asian täysin vasta kun hänestä itsestään tuli äiti.

Pipalla on poika, Pauli, nyt 21-vuotias. Vaikka Ritva väittääkin olleensa huono äiti, hänen mummoudessaan ei ole moitteen sijaa. Häneltä luontuu mummojen kuuluisa ranneliike hetkessä ja pyytämättä. Pöydälle lentää kuva hauskannäköisestä nuorukaisesta, ja lisää aina vain pienemmästä tähtisilmästä. Löytyy laukusta kuva kauniista, iloisesta naisestakin, Pipasta.

Takaisin nykypäivään

Ritva Auvinen
80-vuotisjuhlakonsertti Helsingin Musiikkitalossa 2012. Ritva Auvinen Kuva: Ritva Auvisen albumi ritva auvinen

Ritva Auvinen täyttää syksyllä 82 vuotta, mutta älkää luulkokaan että kaikki edellä kerrottu olisi taakse jäänyttä elämää. Kun terveyttä riittää, mitä nyt talvikelillä liukastuessa loukkaantunut lonkka vihoittelee ja välillä liian innostunut sydän talttuu puolikkaalla beetasalpaajalla, ja työhalujakin on, Auvinen opettaa laulua edelleen ja esiintyy myös itse.

Harrastukset

  • Nuorena laulamisen ja pianonsoiton lisäksi urheilua, monta Uudenmaan mestaruutta 3-ottelussa: 60 m juoksu, pituus ja korkeus.
  • Musiikkia livenä, levyiltä ja radiosta, suosikkiohjelma Muistojen bulevardi.
  • Psykologisia jännäreitä kirjoina ja elokuvina, myös syvällisemmät elokuvat kiinnostavat.
  • Piirtäminen, maalaamisen opiskelu houkuttaa.
  • Laaja Facebook-verkosto.

Oma laulukoneisto on pysynyt kunnossa hyvien geenien, lue: vahvojen äänihuulten ja terveiden elämätapojen sekä oikean laulutekniikan ja jatkuvan oppilaiden kanssa laulamisen ansiosta. Lääkärin mukaan äänihuulet ovat vieläkin kuin nuorella tytöllä.

– Minulla on tapana niin sanotusti laulaa eteen, jolloin oppilaan on helppo seurata perässä. Laulaminenhan on paljolti matkimista. Kokeilen myös aina itselläni mikä laulutekniikka sopisi kullekin oppilaalle. Samalla oma äänenikin pysyy kuosissa.

Auvisella on edelleen omia lauluoppilaita. Lisäksi hänellä on jo vuosikymmenien ajan ollut tapana käydä kesällä opettamassa viikon verran Ilmajoen musiikkijuhlilla ja Joutsenon taidekesässä.

Nuorten kanssa on niin hauskaa. Nuorrun opettaessani aina itsekin.

– Nuorten kanssa on niin hauskaa. Nuorrun siinä aina itsekin. Vaikka ei minusta tunnu koskaan aikuista tulevankaan, tämmöisenä karjalais-maalaistyttönä taidan aina pysyäkin, Auvinen huokaa selvästi olotilaansa tyytyväisenä.
Nuorille laulajan urasta haaveileville Auvinen sanoo, että kannattaa pienestä pitäen harrastaa musiikkia monipuolisesti, soittaa jotain instrumenttia ja laulaa vaikka kuorossa sillä äänellä mikä on. Vasta murrosiän jälkeen, kun elimistö on kehittynyt tarpeeksi pitkälle, on laulutuntien ja äänen jalostamisen aika.

Auvista surettaa nykymusiikki ja sen epämelodisuus, se pilaa monen sävelkorvan ja myös itse artistien äänen.

– Alkeisopetuksen pystyy hoitamaan kuka tahansa, mutta kun mennään pitemmälle olisi hyvä jos laulunopettaja olisi itsekin tehnyt uran laulajana. Jos näin ei ole, opettajan olisi hyvä käydä aika ajoin kontrollissa jollakin hyvällä laulunopettajalla, Auvinen neuvoo.

Auvisesta ohjaajilla on nykyään aivan liian paljon valtaa.

Mitä taas nykyiseen oopperakulttuuriin tulee, siitäkin Ritva Auvisella on perusteltua sanottavaa. Hänestä ohjaajilla on nykyään aivan liian paljon valtaa. Ainakin heillä pitäisi olla jokinlainen musiikkikoulutus.

Viimeiset kiusaukset vielä kerran

Ritva Auvinen säväytti ja varmisti paikkansa oopperaelämämme huipulla vuonna 1975 Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan pääroolin Riittana. Miespääosaa esitti toinen oopperan jättiläinen Martti Talvela, Auvisen tuttu jo lauluopintojen ajoilta. Kokkonen sävelsi osat juuri heitä varten, heidän äänilleen. Aikoinaan sitä esitettiin Kansallisoopperassa yhdeksän vuotta yhteen menoon ja myöhemmin muun muassa Savonlinnan oopperajuhlilla.

Nyt 39 vuotta myöhemmin Auvinen on lupautunut esittämään Riitan roolin vielä kerran, 28.8.2014 Porvoon kirkossa osana Lohjan tenoripäiviä yhdessä Lohjan kaupunginorkesterin kanssa. Siinä viimeinen tilaisuus kuulla legendaa lavalla. Ellei sitten hakeudu Auvisen toivelaulukonserttiin tai Les Girls -ryhmän esitykseen Kapsäkkiin Helsingissä.

Ritva Auvinen Merikannon Juhassa
Merikannon Juhan Marjana. Ritva Auvinen Merikannon Juhassa Kuva: Ritva Auvisen albumi ritva auvinen

Vaikka livenä Ritva Auvinen on parhaimmillaan, äänitettäkin kuuntelisi mielellään. Hänen laulujaan on vain harmittavan vaikea löytää. Levyjä on tehty vähän ja ne ovat loppuunmyytyjä, agentilla olisi töitä vieläkin. Kotimaisista oopperoista ja joistakin muista Ritva Auvisen esityksistä löytyy tallenteet Yleisradiosta. Yle Areenasta löytyi yksi ainoa kappale (Leevi Madetoja: 'Täällä istun yksinäni', Marjan aaria oopp. Juha), joka tietokoneen surkeista kaiuttimistakin kuulosti mykistävän hienolta. Miten vaivattomasti ääni soi ja mikä väri!

Nainen on aina nainen

– Miltähän tuntuisi olla kaunis nainen? En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, Ritva Auvinen kuiskaa kun kadulla vastaamme kävelee tumma kivannäköinen nainen pienen tyttärensä kanssa.

Voi Ritva, Ritva, jos sinulla olisi ollut yhtään kauniimmat kasvot, olisit saattanut jäädä esittämään Carmenia tai Violettaa koko loppuelämäksesi. Sinusta ei koskaan olisi tullut hyytävää Lady Macbethia, Othellon kohtalokasta Desdemonaa eikä Viimeisten kiusausten juurevaa Riittaa. Ja se olisi ollut todellinen menetys meille kaikille.

Teksti Riitta Väliaho
Kuvat Eeva Mehto ja Ritva Auvisen kotialbumi

Katso myös: Taru Valjakka ja Ritva Auvinen haastattelussa Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlakaudella 2012

Teksti päivitetty 31.7.2014 - Korjattu: Ritva Auvisen äänite ei löydy Elävästä arkistosta vaan Yle Areenasta. Linkki lisätty. Teostieto lisätty.

Kommentit
  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.

  • Janne Oksanen jatkaa perinnettä kunnioittaen

    Janne Oksanen jatkaa perinnettä kunnioittaen

    Pianisti Janne Oksanen jatkaa suomalaisen pianomusiikin taltioimista. Pari vuotta ilmestyneellä julkaisulla Oksanen tarttui kansallisesta sävel-aarteistostamme Toivo Kuulan suosittuihin pianokappaleisiin.

  • Jyväskylä Sinfonia jatkaa esimerkillisesti aikamme musiikin taltioimista

    Jyväskylä Sinfonia jatkaa aikamme musiikin taltioimista

    Kapellimestari Ville Matvejeff on johdatellut Jyväskylä Sinfoniaa hyvinkin eri tyyppisistä taltioimisprojekteista toiseen. Yhdistävä tekijänä on ollut etenkin aikamme musiikkiin keskittyminen. Sama kunnioitettava linjanveto jatkuu edelleen, kun orkesterin uusimmalla julkaisulla kuullaan ranskalaisen Éric Tanguyn (s.

  • Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä iskevästi

    Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä isk

    Säveltäjä Sebastian Fagerlundin (s. 1972) tuotannon ikuistaminen jatkuu. Tällä kertaa suurille kokoonpanoille laadittujen teosten sijaan huomio keskittyy kamarimusiikkiin. Nyt kuultavat kuusi teosta ovat valmistuneet vuosien 2007-2013 välisenä aikana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Mirjam Helin -laulukilpailu 2014

Mirjam Helin -laulukilpailu Instagramissa #mirjamhelin

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Palaa finaali-iltaan / Watch Finals On Demand

    Katso vielä finalistien lauluesitykset keskiviikkoillalta 13.8.2014. Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun 2014 finalistit ovat venäläinen sopraano Elena Guseva, ukrainalaiset baritoni Dmytro Kalmuchyn ja sopraano Kateryna Kasper, korealainen tenori Beomjin Kim, kroatialaiset baritonit Leon Kosavic ja Matija Meić, venäläinen sopraano Ekaterina Morozova ja korealainen sopraano Sunyoung Seo. Finaalissa kuullaan ooppera-aarioita, Radion sinfoniaorkesteria johtaa Hannu Lintu.

  • Finalistit haastattelussa

    Jokainen Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun finalisti vastasi kolmeen kysymykseen orkesteriharjoituksen jälkeen. Kilpailija sai valita, millä kielellä vastaa. Videon alla on kooste suomeksi.

  • Kroatia on uusi laulumaa Helin-kisoissa

    Kaksi Kansainvälisen Mirjam Helin -kilpailun finalistia tulee Kroatiasta, maasta, joka Helin-kilpailun historiassa on uusi tuttavuus. Kisojen finaaleissa on totuttu näkemään laulajia ympäri maailmaa, aiempien kilpailujen voittajat ovat tulleet Venäjältä, Etelä-Koreasta, Kuubasta, Latviasta, Puolasta, Kiinasta, Unkarista, entisestä DDR:stä ja tietysti Suomesta.