Uuden päivän pieneen kirjoituskilpailuun tuli yli sata runoa, tarinaa ja tekstiä. Kirjoituksissa runoiltiin Virtauksen asukkaista, sydänsuruista ja iloittiin Uusi päivä -sarjasta.
Kaikista kilpailuun osallistuneista teksteistä palkittiin kaksi. Tässä voittajatekstit sekä kilpailun satoa.
Kiitos kaikille osallistujille hurjan hienoista kirjoituksista ja onnea voittajille!
Palkitut:
Uudessa päivässä voi tapahtua mitä vain.
Hahmoja lähtee, hahmoja tulee.
Kas Veeti Susimaa, uuden lemppari hahmon sain.
Roni isänsä sai, ehkä ei niin hellän.
Tomi sai traumat kun ampui lehmän.
Kaikilla pieniä ongelmia elämän.
Mutta iloisia ovat silti kaikki Virtauksen asukkaat,
Vastoinkäymiset kun ei onnea kokonaan poistaa voi,
Taustalla joidenkin häävalssi soi.
Pikku Väinön hymy valaisee Haaviston pimeimmänkin nurkan,
Poika toivoo: Kumpa isi ja äiti lopettais riitelyn turhan.
Niinkuin Roni ja Marikakin sovun sai,
Anni isänsä kanssa jo kaukana kai,
Krista valitsee pistäisikö mekon punaisen tai,
olisiko tänään päivä musta.
Kumpi ois parempi susta?
Ainon lämpimät leivokset tuoksuu kukkakaupalle asti,
Emmillä menee hyvin taas, laulaa tyttö radiossa taitavasti.
Virtauksessa elämä on värikästä,
Valoja vihreitä ja punaisia,
Kun selvitään yhdestä hässäkästä,
Älä pelkää että ei tulisi uusia.
-Riina Virtanen
Miten Jani oli voinut olla niin tyhmä? Kaikki oli ollut niin käsinkosketeltavan selvää. Tuija oli monesti jäänyt kiinni katsoessaan Jania samalla tavalla kuin Jani oli aikoinaan katsonut Vilmaa. Tyttö oli käyttäytynyt kummallisesti hänen lähellään mutta nyt tässä, Haaviston portailla heidän istuessaan vain muutamien senttien päässä toisistaan, palaset loksahtivat paikoilleen ja Jani ymmärsi yhtäkkiä ennen niin oudot lauseet, eleet ja omat tuntemuksensa. Hän älysi, että tunsi itsekin jotain syvempää.
"Ethän sä nyt säikähtänyt?", nuorempi sanoi varovasti, "oot ollut hiljaa jo vähän aikaa.."
"Ei ei, en mä sitä" Jani vastasi kiireesti puhuen Tuijan päälle, mutta tytön ilmeestä päätellen se ei kuulostanut vakuuttavalta, joten hän päätti jatkaa: "Mä en oo ennen ajatellut sua enkä meitä mitenkään erilailla kuin ystävinä. Tai oikeastaan en oo ajatellut ollenkaan, mut nyt.."
Lause jäi roikkumaan ilmaan, Jani yritti miettiä vastaustaan mutta ajatus ei kulkenut. Hän tiesi ajatelleensa Tuijaa aiemmin. Heidän paljaat varpaansa olivat vieretysten viileässä kesäyössä ja jännitys oli lähes käsin kosketeltavaa. Hän tunsi tytön odottavan katseen, ja oli jatkamassa kunnes huomasi tämän nousevan ylös. Jani hätääntyi ja otti Tuijaa kädestä kiinni, ettei tämä lähtisi. Hän ei halunnut tytön miettivän että tunne olisi yksipuolinen.
"Nyt kaikki tuntuu tosi vaikealta. Mun pää on ihan sekaisin Vihreiden Valojen ja Vilmankin takia" Jani jatkoi lausettaan yhä istuen. Hän kuuli Tuijan tuhahtavan Vilman nimen kuullessaan. Tyttö irrottautui otteesta ja lähti kävelemään pois päin talolta, jättäen Janin pelkäämään, että tämä olisi pilannut kaiken.
"Tuija!" Hän huusi. "Mä en oo kiinnostunut Vilmasta enää! En Vilmasta vaan susta." Vaikka lause hiljeni loppua kohden Jani oli varma, että Tuija kuuli sen. Hän kääntyi eikä Jani voinut olla huomaamatta tytön poskilla valuvia kyyneleitä.
Hän huomasi nousseensa ylös ja kävelleensä lähemmäs Tuijaa. Hetken he katsoivat toisiaan paikallaan seisten. Käki kukkui jossain kaukana.
"Mut tää ei oo oikein. Mun piti jatkaa vielä.." Pääsi heikko vastaus yleensä niin sanavalmiin Tuijan suusta.
"Tällä hetkellä mä en välitä" Jani vastasi antaen tunnetun hymynsä. "Mä välitän susta" hän jatkoi samalla nostaessaan kätensä pyyhkiäkseen kyyneleet toisen nyt niin paljon onnellisemmilta kasvoilta. Tuijan silmistä näkyi epävarmuus.
"Ei tää silti oo oikein kun" hänen lauseensa jäi kesken Janin suudellessa tyttöä.
Haaviston ikkunasta pystyi näkemään kaksi toisistaan eniten välittävää ihmistä seisomassa kesäyössä.
-Tiila
Kunniamaininnat:
Sanasi kuiskasit korviini, mutta joku ne manasi maahanasti.
Sanoit, pidetään kiinni, mutta kuitenkin päästit irti.
Nyt kanssain kulkee vain ajatukset ja hulluudet.
Takiasi jouduin suohon upottavaan, ja sieltä en ylös pääse.
Tarvitsen rakkauttasi, jota ennen kanssani jaoit.
Nyt enään voin siitä haaveilla.
Päässäni huutavat äänet -äänet, jotka eivät minua jätä rauhaan.
Tunnen olevani vain toinen ja tarpeeton.
Tahdon laulaa, osoittaa kykyni ja mahtini,
sen, että olen yhtähyvä kuin muutkin.
Mutta miten? Miten voin sen osoittaa?
Neljän seinän sisälle jouduin, ihmisten vahdittavaksi.
Alussa siitä olin katkera, mutta nyt kiitollinen.
Olen sanoittanut laulun, joka soi radioissa ja johon ihmiset voivat samaistua.
Kiitos, kaikesta avusta.
-Siri Henriksson
Kun aamu haavistossa jo valkenee niin vilma sängyssään aattelee, oispa karri jo halaamassa mua, on niin kova ikävä sua, päivät kuluu ja karri on pois, josko Jani auttaa Vilmaa vois, Janin kanssa aika palaa, mutta silti Vilma ikävoi Karria salaa, kun Väinön synttärit jälleen koittaa, taas Karrille kaiken teatteri voittaa, valitseeko Karri teatterin vai Vilman, kysymys kuuluu: voiko hän elää kumpaakaan ilman.
-Silja
On niin huippua kun syksyllä UP saapuu,
muuten elämä kaatuu:)
-Enni 8v.
Anni kirjoitti blogiinsa Turkissa. Pian hän menisi Ismetin kanssa kävelylle rannalle. Oli se kumma, miten Ismet viitsi olla hänen kanssaan. Eihän Anni ollut edes 18! Kaikki muut Ismetin kaverit olivat parikymppisiä nuorukaisia. Toisaalta, ei Turkissa kukaan tyttö hengaillut samanikäisten poikien kanssa. Annilla oli tuuria. Joillekin tytöille oli määrätty oman isän ikäinen tuleva puoliso! Anni ja Ismet olivat vain kavereita.
“Hale, tulehan, Ismet odottaa sinua”, Annin isoäiti kutsui lapsenlastaan turkiksi. Anni nousi hitaasti tuolistaan, otti laukkunsa ja huivinsa mukaan ja avasi huoneensa oven. Hän halasi isoäitiään, josta huokui lämpö ja rakkaus. Isoäiti sujautti eväät hänen laukkuunsa. Isä oli jo juttelemassa ovella Ismetin kanssa. Anni halasi isäänsä ja Ismet avasi Annille oven kohteliaasti.
Ulkona heitä odotti auringon valo ja lämpö. Sinitaivas toi mieleen Suomen ja Virtauksen. Virtaus! Mitähän Ronille kuului? Yhtäkkiä Annille tuli hirveä ikävä Suomen kotia, äitiä, asuntolaa, ja tietenkin Ronia. Emmiäkin olisi kiva nähdä ja kuulla, millaisia biisejä Emmi olisi lomallaan tehnyt.
Ismet ja Anni olivat nyt torilla. Ismet vei Annin eräälle kojulle, jossa myytiin erilaisia koruja ja sormuksia. Ismet kysyi Annilta, mikä sormus olisi hänelle mieluinen. Anni säikähti sisimmässään. Ei kai Ismet nyt kosisi häntä?! No ei onneksi! Ismet oli kysynyt turkiksi, mikä koru oli Annista kaunein. Ismet naurahti hermostuneesti, kun Anni selitti väärinkäsityksensä.
Torilta he lähtivät rannalle. Siellä oli upeat näköalat. Anni näki rannalla perheen, joka oli aivan kuin Ronin perhe! Vanhemmatkin olivat aivan kuin Marika ja Tero! Mutta eiväthän he nyt tänne asti tulisi! Eikä Roni ollut sanonut mitään. Mutta yhdennäköisyys oli hätkähdyttävä. Ismet aisti Annin levottomuuden ja he lähtivät takaisin.
Kotona Anni avasi läppärinsä. Hänen oli pakko nähdä Roni! Hän avasi Skypen, ja Roni vastasi melkein heti. Takana näkyi rantaa. “Merhaba, Hale! Et ikinä arvaa missä me ollaan…”
-Meretta Söderlund
Kello kahdeksaan jo rantaa,
Ja pian uusi päivä taas alkaa.
Koko perhe koolle ja Teevee auki, oho yle1, siel onki vaa hauki! Vaihetaa kakkosel ja laitetaa popparit etee,
Toivottavasti karri ei hyppää taas vetee. Rakkauden takia niinku meki, teemme se etee uhrauksii niinku heki!
Mainokset ohi ja alkutunnari laulaa, jännitys kohoaa kohti mun kaulaa. Sitte se alkaa nyt, olkaa jo hiljaa, lopetan tän, ja kannustan minnaa!
-@idaelisaabeth
Uusi päivä on kuin ystävä, johon voit luottaa. Uusi päivä on kuin pelastaja. Uusi päivä on kuin jäätelö, jonka voi jakaa jonkun kanssa. Uusi päivä on kuin lahja ystävältä. Uusi päivä on kaikkea sitä mitä syntyy kekseliäistä käsikirjoittajista, innokkaista faneista, hyvistä näyttelijöistä ja parhaasta yhteishengestä!
-Jasmin Alenius
Minna on kiltti ja lempeä,
Asko on äikässä etevä.
Elina aina ahkeroi,
Ainon kahvilassa nähdä voi.
Tuija Jimiä suojelee,
Osku teki virheen hän varastelee.
Vilma on äiti ja tanssija,
Väinö pieni sydänten sulattaja.
Karrille teatteri ykkönen on,
Jani on laulaja verraton.
Emmi on vahva persoona,
Cicca taitava rummuttaja.
Aapo soittelee pianoa,
Topi rokkaa bassolla.
Mirja on lääkäri taitava ja varma,
Otsolla puntilla oli huono karma.
Marikalla onpi tulinen luonne,
Terolla kiiltävä toimistohuone.
Hilkka hoitaa paperitöitä,
Tomilla nykyään yksinäisiä öitä.
Niklaksella on suhteet solmussa,
Laurilla bisnes on nousussa.
Aleksi radiossa jaksaa puhua,
Maria kuuli vakavia huhuja.
Iiris juoni mut jäi omaan ansaan,
Veetin räppi tarttui koko kansaan.
Saku oli huolissaan tyttärestään,
Krista laittoi bisneksen pyörimään.
Roni musiikkia popittaa,
Lissu rehtorina johdattaa.
Vaikka näkyis välillä huolen häivä,
kaikista paras on UUSI PÄIVÄ!
-Aada-Maria Back
