Hyppää pääsisältöön

Kuinka tytöstä tuli suomalainen

Tyttö lukee kirjaa
Tyttö lukee Tyttö lukee kirjaa Kuva: Yle/Martti Juntunen tyttö lukee

Aili Konttisen kirja Inkeri palasi Ruotsista ilmestyi vuonna 1946, voitti Topelius-palkinnon ja käännettiin yhdeksälle kielelle – se oli melkoinen maailmanvalloitus. Tämän päivän lukijalle se on hauska kurkistus menneeseen aikaan, mutta se myös kirpaisee kipeällä aiheellaan ja yllättää rehellisellä katsonnallaan.

Inkeri palasi Ruotsista oli ajankohtainen kirja. 6-vuotias Inkeri on viettänyt 4 vuotta sotalapsena Ruotsissa eikä paluu Suomeen ole helppo. Inkeri ei puhu, ei syö, ei leiki, ei tutustu. Hän odottaa että mamma hakisi hänet takaisin Ruotsiin. Perhe on ymmällään ja lopulta ihan toivoton. Inkeri saa päättää palaako Ruotsiin vain jääkö Suomeen.

Inkeri palasi Ruotsista on outo kirja lastenkirjaksi. Pikemminkin se on ollut aikuisten terapiaa. Siinä otetaan niin hienosti huomioon kummankin äidin tunteet, suomalaisen evakkoäidin joka joutui luopumaan lapsestaan, ja Ruotsin mamman joka kiintyi syvästi lainassa olevaan lapseen.

Rivien välistä voi kyllä lukea kenen puolella Aili Konttinen on. Ruotsin mamma on hieman liian hyväntuoksuinen ja tällätty. Ja hemmotteleva: Inkeri on ollut kuin nukke, jonka tukkaa on kiharrettu, jota on syötetty pehmeällä puurolla ja kananmunalla, puettu nätteihin vaatteisiin. Hän on ajellut polkuautollaan kartanon käytäviä. Ei ole kielletty eikä käsketty ja jalkaa polkemalla on saanut melkein mitä vain.

Ja sieltä Inkeri palautetaan Suomeen, jossa lakanat raapivat ihoa, tukka kiristetään pinkeille saparoille, syötetään aamuin illoin perunaa ja neljä vanhempaa sisarusta pitävät kovaa meteliä kaiken päivää. Evakkoperheen uudistilalla on paljon työtä ja ahkeraa arvostetaan. Äiti kaapii aamupuuronsa suoraan kattilasta jai porhaltaa työstä toiseen helmat repsottaen, saappaat lotkuvat kurassa ja ämpärillinen sianruokaa keikkuu kädessä. Aila Konttinen kuvaa lämmöllä ja huumorilla sodanjälkeisen Suomen suorasukaista arkea.

Tukkapölly ja tappelu

Suomalaisessa kodissa juostaan ja huudetaan, tapellaan ja tukistellaan, retuutetaan ja nujuutetaan – eikä kiitosta kuulu juuri koskaan. Inkeri katsoo silmät pyöreinä. Mutta ensimmäinen merkki kotiutumisesta saadaan, kun Inkeri oppii tappelemaan. Hän käy pelotta veljensä kimppuun ja raapii ja tukistaa ja lyö. Äiti on helpottunut: tyttö on kuitenkin samaa sukua! Seuraavaksi Inkeri oppii työhön, hänestä tulee äidin tärkeä apulainen– hän saa kuluneen työmekon ja huivin päähänsä ja hän saa tehdä kaikkea, ruokkia kanoja, lypsää lehmää, ruiskuttaa DDT:tä lantuille…

Loppukesällä Ruotsin mamma tulee hakemaan Inkeriä takaisin. Hän matkustaa ensi kertaa Suomeen ja on kuvitellut että ”Suomi on kaunis maa, jollakin karulla ja kaihomielisellä tavalla kaunis”. Ja että suomalaiset ovat arvokkaita ja kunnioitettavia köyhyydestä huolimatta ja hyräilevät pelloillakin Finlandiaa tai Sibeliuksen sinfonioita.

Suomi oli ruotsalaiselle pieni yllätys. Ei niin köyhä, ei niin kurja, ei niin nöyrä, eikä kiitollinen. Inkeristä on tulut ruskea ja terve suomalainen takkutukka, joka sylkeä präiskii maitohampaiden jättämästä aukosta, hänellä on likaiset paljaat jalat ja hän tuoksuu ruoholle ja auringolle ja eläimille. Valitseeko Inkeri sitten Suomen vai Ruotsin? Arvatkaa.

  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri