Hyppää pääsisältöön

Näin erotat ampiaisen, mehiläisen ja kimalaisen

Ampiainen
Ampiainen Ampiainen Kuva: Yle/Vastavalo:Markus Kauppinen Ampiaiset,ampiainen

Ampiainen ja mehiläinen menevät helposti sekaisin. Karvaisen kimalaisen tunnistaa helpommin. Mutta tunnistatko sen pelkän äänen perusteella?

Suomesta on tavattu 43 ampiaislajia, vajaat 200 mehiläislajia ja 37 kimalaislajia kesään 2014 mennessä. Hyönteistutkija Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo, että eri lajit vielä poikkeavat usein suuresti toisistaan käyttäytymisensä ja ulkonäkönsä perusteella. Ei siis mikään ihme, että pörriäiset välillä menevät sekaisin.

Ampiaisen tunnistaa siivistä

Ampiaisen siivet ovat lepoasennossa pitkittäin laskostetut. Kaikilla suomalaisilla ampiaisilla on keltamustaraidallinen väritys. Sama väritys on useilla mehiläislajeillakin.

Ampiaisista näkyvimpiä ovat yhteiskunta-ampiaiset, jotka muodostavat ns. aitososiaalisia yksivuotisia yhteiskuntia kuningattarineen ja työläisineen. Muut ampiaislajimme ovat erakkoampiaisia, jotka pesivät yksittäin esimerkiksi puiden koloissa ja maassa.

Ampiaisten toukat ovat lihansyöjiä, joten työläiset saalistavat muita hyönteisiä ja kuljettavat niitä pesäänsä. Omaan tarpeeseensa aikuiset ampiaiset nauttivat kukkien mettä, kirvojen mesikastetta ja muita sokeripitoisia nesteitä.

Ampiaislajien ja -yksilöiden välillä on eroja käyttäytymisessä, toiset yksilöt ovat rohkeampia ja voivat tunkeutua ihmisten seuraan, kun taas toiset jättäytyvät syrjemmäksi.

Mehiläiset hyörivät kukissa

Mehiläinen
Mehiläinen Mehiläinen Kuva: Yle/Vastavalo:Juha Ahvenainen mehiläinen

Suomen mehiläiset ovat joko tarhamehiläisiä tai erakkomehiläisiä. Tarhamehiläinen on tuotu Suomeen hunajantuotantoa varten. Sen väritys on useimmiten okranruskea ja takaruumiissa on mustaa ja valkeaa raidoitusta.

- Varmimmin tarhamehiläisen tunnistaa etusiiven etureunan hyvin pitkästä ja kapeasta värttinäsarasta, jota tosin voi olla vaikea nähdä maastossa, Juho Paukkunen sanoo.

Useilla erakkomehiläisillä tavataan samankaltaista väritystä kuin ampiaisella, mutta niiden karvoitus on tiheämpi. Mehiläisillä karvoitus on lyhyempi kuin kimalaisilla.

Tarhamehiläisiä näkee useimmiten kukilla hyörimässä, sillä niiden toukat syövät siitepölyä. Työläiset keräävät myös mettä, josta valmistetaan hunajaa talvikauden ravintolähteeksi.

Kimalaiset ovat karvaisia

Kimalainen
Kimalainen Kimalainen Kuva: Yle/Vastavalo:Jukka Harjula kimalainen

Kimalaiset ovat karvaisia ja vaihtelevan värisiä pulleita mesipistiäisiä. Monien lajien takaruumis on kelta-musta-valkokarvainen, mutta myös väriltään musta-punaiset ja ruskea-mustat lajit ovat yleisiä.

Naarailla on takajaloissa kiiltävät siitepölyvasut, joilla pyöreät siitepölypaakut kuljetetaan pesään. Siitepölyvasut löytyvät myös tarhamehiläisen takajaloista.

Kimalaiset muistuttavat tarhamehiläisiä ravinnonkäytöltään, mutta ne valmistavat hunajaa vain hyvin pieniä määriä. Kimalaiset ovat liikkeellä myös pilvisellä ja kolealla säällä sekä varhain aamulla ja myöhään illalla. Ne ovat siis sopeutuneet tarhamehiläisiä paremmin pohjoiseen ilmastoon.

Kimalaisten lentoääni on useimmiten matalan suriseva.

Lähde: Juho Paukkusen haastattelu

edit 13.8.2018 kimalaiset valmistavat hunajaa hyvin pieniä määriä

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.