Hyppää pääsisältöön

The Residents - oudot, rohkeat ja tuntemattomat

Pääkallo
Pääkallo Kuva: Wikimedia Commons pääkallo

Taiteilijan tulee työskennellä täydellisessä eristyksessä yleisöstään, markkina- ja julkisuuskoneistosta, mistään ja kenestäkään välittämättä, vailla miltään suunnalta tulevia vaatimuksia, odotuksia tai paineita, se on hyväksi taiteelle ja vain siten voi syntyä aitoa ja oikeaa taidetta, vain siten taiteilija saa itsensä aidosti ilmaistua. Tämä hämäryysteoria tai epämääräisyysteoria tai epäselvyysteoria tunnetaan alkukielellä nimellä Theory of Obscurity ja sen teki 1970-luvun alussa tunnetuksi amerikkalainen avantgarderyhmä The Residents.

Ryhmä on tehnyt musiikkia, videoita, multimediaa ja teatraalisia lavaproduktioita yli 40 vuotta oman hämärän teoriansa mukaisesti. The Residents on ehkä kuuluisin siitä, että ryhmä on halunnut filosofiansa ja teoriansa mukaan salata jäsentensä henkilöllisyyden, pysyä henkilöinä tuntemattomina, ja on onnistunutkin tässä siinä määrin, että The Residentsin jäsenten henkilöllisyyksistä on ainoastaan hyvin voimakkaita arvioita. Kukaan asianosainen ei ole tunnustanut mitään, vaikka huhuja ja nimiä on viime vuosina liikkunut julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa yhä voimakkaammin.

Dokumentaarinen esitys, jonka sanotaan esittelevän The Residentsin kotiympäristöä ja henkilöitä (YouTube):

The Residents on onnistunut kehittämään ympärilleen paitsi tuntemattomuuden kehän, myös eräänlaisen epämääräisyyden ja epäselvyyden auran, nimittäin mitään mitä The Residentsistä ja siihen liittyvistä asioista on neljänkymmenen vuoden aikana kerrottu, ei ole voinut pitää varmana tietona, asiat on verhottu hämärään ja milloinkaan ei ole voinut olla varma siitä, onko jokin asia totuus, puolitotuus vai täysin keksitty juttu. Esimerkkinä jo mainittu Theory of Obscurity tai se toinen teoria, johon The Residents ilmoitti alkuvaiheissaan perustavansa tekemisensä: Theory of Phonetic Organization eli foneettisen eli äänellisen organisaation teoria tai jotakin sinne päin. Teorian perusajatus on se, että musiikin tai minkä tahansa äänellisen taidemuodon edustajan pitää työskennellä äänestä itsestään lähtien, ei paperilla, ei nuotteja kirjoittaen, ei päässä teoretisoiden, vaan ääniä kuunnellen ja edetä niitä järjestellen eteenpäin, oli sitten kyse soittimen tai ihmisen äänistä, mistä tahansa äänimateriaalista.

Näiden teorioiden isäksi ilmoitetaan baijerilainen säveltäjä Nigel Senada, vuonna 1907 syntynyt ja vuonna 1993 kuollut teoreetikko, joka vaikutti pääosan elämästään Yhdysvaltain länsirannikolla. Tosiasiassa hänen olemassaolostaan ei ole muita todisteita kuin The Residentsin kertomat asiat, joten ehkä tässä on jälleen kyseessä niin sanottu puolitotuus tai täysin keksitty juttu. Joka tapauksessa teoriat on lausuttu ja The Residents tuntuu toimineen niiden mukaisesti koko olemassaolonsa ajan. Tai ainakin melkein, sillä neljäkymmentä vuotta täytettyään The Residents on alkanut hieman muuttaa suhdettaan julkisuuteen.

The Residents sai alkunsa 1960-luvulla, neljän kaveruksen tavattua toisensa kouluympyröissä Louisianassa Yhdysvalloissa. Vuonna 1966 ystävykset suuntasivat San Franciscoon, mutta koska heidän autonsa sattui hajoamaan San Mateossa Kaliforniassa, he päättivät jäädä sinne. Näin kerrotaan, ja kuten sanottu, The Residentsin tapauksessa mihinkään ei välttämättä kannata uskoa. Ystävykset yrittivät elättää itsensä jollakin tapaa taiteella, nauhureiden, kameran ja muiden välineiden avulla, ja vuonna 1969 The Residents, joka ei muuten tuolloin vielä ollut nimeltään The Residents, tapasi Englannista tulleen kitaristi ja multi-instrumentalisti Phil Snakefinger Lithmanin, joka toi mukanaan Euroopasta jo mainitun säveltäjä ja teoreetikko Nigel Senadan. Vuonna 1972 ryhmän kerrotaan muuttaneen San Franciscoon ja tuolta ajalta on peräisin ensimmäinen The Residentsin nimellä julkaistu levy, Santa Dog. Tuolloin ryhmä oli siis jo saanut nimensä, lähetettyään suuren idolinsa Captain Beefheartin levy-yhtiön edustajalle kelanauhalla omaa musiikkiaan, joka ei kuitenkaan kelvannut levy-yhtiölle. Nauhan mukana oli ainoastaan palautusosoite, siis katuosoite mutta ei lähettäjän nimeä, joten levy-yhtiön edustaja kirjoitti palautuskuoreen The Residents eli asukkaat. Ja näin sai ryhmä nimensä. Tai näin ainakin kerrotaan.

Yli 40 vuoden aikana The Residents on ollut paitsi hämärä, salaperäinen ja omituinen, myös aktiivinen ja tuottelias, millä tahansa mittapuilla mitattuna. Yli 60 albumia, yli 30 kokoelmalevyä, yli 30 singleä tai EPtä, yli 25 multimediajulkaisua, siis VHS-, CD-ROM, DVD-tai Blu-ray-julkaisua, tietokonepelejä, Internet-videoita, podcasteja, kaikkiaan noin 150 erilaista julkaisua, ja seitsemän maailmankiertuetta ja ottaen huomioon taiteen ominaislaadun, tason ja niin kutsutun vaikeuskertoimen, tuo on vähintäänkin kunnioitettava, jos ei kadehdittava saavutus. Materiaalia tältä ryhmältä siis löytyy, monenlaista projektia ja monenlaista teemaa, teatraalista, outoa, kokeilevaa, kummallista, mutta ei ehkä kuitenkaan vaikeaa?

The Residentsin ensialbumi, versio eräästä tutusta maailmanhitistä, tunnistatko? (YouTube)

The Residentsin musiikki voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: ensinnäkin omaperäiset tulkinnat länsimaisen populaarimusiikin sävelaarteistosta ja toiseksi ryhmän omat teemalliset ja useinkin hyvin käsitetaiteelliset teossarjat. Plus tietysti niin sanottu kaatoluokka, vaikka kaiken kaikkiaan The Residents on aina toiminut selkeästi tekemisensä teemallisesti paketoiden. Jo yhtyeen ensimmäinen albumi oli teemalevy, sen kansi oli parodia The Beatlesin amerikkalaisesta albumista Meet The Beatles ja toinen oli levy oli sitäkin enemmän teema-albumi, se oli 1960-luvun populaarimusiikkia hyvin kummallisella tavalla tulkinnut The Third Reich n Roll.

Lisää 1960-luvun hittimateriaalia (YouTube):

Ollakseen monellakin tapaa anonyymi ryhmä, The Residents on esiintynyt suhteellisen paljon, varhaisista tee-se-itse-underground-levyjulkaisuista siirryttiin jo 1980-luvun alussa kiertueille, esiintymislavoille, mutta naamioituina. Ja naamioituina on tehty kaikki maailmankiertueet, ne eivät ole niinkään olleet bändikeikkoja perinteisessä mielessä, vaan lähempänä absurdia teatteria, jonkinlaista vinksahtanutta kabareeta.

Pallopäät lavalla vuonna 1986 (YouTube):

Sanotaan, että nykyisessä The Residentsissä on mukana enää yksi ryhmän alkuperäisjäsenistä, luonnollisestikaan mitään vahvistusta The Residentsin kokoonpanoon ja henkilöihin liittyviin asioihin ei ole koko sen nelikymmenvuotisen olemassaolon aikana saatu, joten kaikki henkilöihin liittyvä informaatio on täytynyt koota lukemattomista eri aikaisista ja eritasoisista lähteistä, eikä silti mikään ole varmaa. 1970-luvun alun valokuvissa, siis heidän oman levy-yhtiönsä Ralph Recordsin tai oman kustannusyhtiönsä The Cryptic Corporationin promokuvissa esiintyy poikkeuksetta neljä naamioitunutta hahmoa, tästä on päätelty että tuolloin The Residentsiin kuului neljä jäsentä, ehkä myös siksi että heidän ensilevynsä kannessa, joka siis oli parodia The Beatlesin levykannesta, oli neljä henkilöä. Jostakin syystä The Residentsin varhaisvaiheidenyhteydessä tulee esiin neljä nimeä: Homer Flynn, Hardy Fox, Jay Clem ja John Kennedy. Kahden ensin mainitun, Homer Flynnin ja Hardy Foxin, mainitaan syntyneen vuonna 1945 ja Jay Clemin vuonna 1947. John Kennedystä ei löydy tarkempaa tietoa, ja koska nimi saattaa vaikuttaa hieman tekaistulta, voidaan neljännen jäsenen olemassaoloa jonkin verran epäillä. Toisaalta, Phil Snakefinger Lithman on joskus mainittu The Residentsin viidentenä jäsenenä. Jay Clemin ja John Kennedyn kerrotaan eronneen The Residentsistä 1980-luvun alkupuolella, ja ainakin Jay Clem -niminen henkilö toimii tätä nykyä kiinteistöalalla Kaliforniassa, ja monesti on arveltu hänen olevan sama henkilö, The Residentsin entinen jäsen. Phil Snakefinger Lithman kuoli vuonna 1987. Tällä laskutavalla The Residents on siis nykyään kaksimiehinen: Homer Flynn ja Hardy Fox, ja yleisesti pidetään aika selvänä, että he ovat nykyinen The Residents.

The Residents haastattelussa vuonna 1986 (YouTube):

Vaikka The Residents on koko uransa ajan kieltäytynyt kaikista haastatteluista, ryhmän nimissä on annettu lukuisia haastatteluja, jopa yhtyeen itsensä ollessa läsnä, mutta hiljaa. Puheen on aina hoitanut yhtiön eli The Cryptic Corporationin edustaja, eli joko Homer Flynn tai Hardy Fox, omalla nimellään, ilman mitään naamiota. Homerin ja Hardyn henkilöllisyyksien puolesta puhuu myös se, että heidät on merkitty Yhdysvaltain tekijänoikeusjärjestö BMI:n tietokannassa kaikkien The Residentsin nimellä levytetyn musiikin tekijöiksi. Lisäksi Cryptic Corporation on avoimesti myöntänyt, että Homer Flynn on vastannut The Residentsin graafisesta ilmeestä eli levykansista ynnä muusta visuaalisesta ilmaisusta, ja että Hardy Fox on The Residentsin "sound engineer", eli on tuottanut, äänittänyt, editoinut The Residentsin musikaaliset tuotokset.

The Residents on viime vuosina hitaasti muuttanut julkisuuskuvaansa tai antanut sen muuttua. Ehkä olemassaolo nykyisenä Internetin ja sosiaalisen median aikakautena ei ole enää samaa kuin ryhmän aloittaessa 1970-luvun alussa, tai edes samaa kuin 1980-luvulla, jolloin The Residents astui yleisön eteen. Viime aikoina nimittäin The Residents on kertonut jäsentensä nimet: ryhmässä on kolme jäsentä, nimiltään Randy, Chuck ja Bob. Ja lisäksi on kerrottu, että Randy on yhtyeen vokalisti ja että hänen koko nimensä on Randy Rose. Uskokoon ken tahtoo. Sama Randy on kaupannut Internetissä The Residentsin 40-vuotisjuhlajulkaisua nimeltä Ultimate Box Set, valtaisan kokoista jääkaappia, jonka sisällä on kaikki The Residentsin julkaisut, siis vinyylit, CD:t, CD-ROMit, DVDt ynnä muut plus paljon muuta esineistöä. Ei ihan pieni levyboxi, mutta hintakin on vaatimattomat sata tuhatta dollaria. Ja kaupan on tämän lisäksi yksi ainoa kappale tuollaista kenkälaatikon kokoista laatikkoa, jonka päällä on kysymysmerkkejä. The Residents kieltäytyy paljastamasta laatikon sisältöä, mutta vakuuttaa että se on hintansa arvoinen. Laatikon hinta on viisi miljoonaa dollaria.

Randyn ekstaattinen mainospuhe (YouTube):

Ja sama hieman asiallisemmin (YouTube):

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua