Ronja Salmi
Yle
Ruotsissa ratsastustunti maksaa leffalipun verran. Ratsastuksesta on tehty laji muiden joukossa, jonka tuloksena 500 000 ruotsalaista ratsastaa. Menestyksen takana ovat erinomaiset ratsastuskoulut.
Kaikki alkaa asiakaspalvelusta
Stora Ekebyn ratsastuskoulussa ei alkeistunnilla nousta suoraan hevosen selkään. Jokaisen aloittelijan on käytävä ensin ”Ridis”, hevosenhoitokoulu, jossa opetellaan asioita hevosen hoidosta tallissa käyttäytymiseen. Vasta viimeisellä kolmella tai kahdella tunnilla oppilaat pääsevät hevosen selkään. Menettelyn perusteena on pelko siitä, että oppilas olisi ratsastanut vuoden, eikä edelleenkään osaisi satuloida hevostaan.
Hevosen hoito jatkuu Stora Ekebyssä vielä jatkossakin. Ratsastustunnin aluksi oppilaat kokoontuvat oppilaskonttoriin, jossa opettaja ottaa heidät vastaan ja jakaa hevoset. Vasta hevostenjaon jälkeen siirrytään karsinoihin satuloimaan, ja tunti aloitetaan aina 15 yli. Varsinaista ratsastusta on tavallisesta tunnista poiketen siis vain 45min.
- Meistä se on osa asiakaspalvelua. Tapaan kaikki oppilaat ja kysyn miten menee. Me halutaan, että jokaisella oppilaalla on sellainen tunne, että olen opettajana tallilla heitä varten.
ratsastuksenopettaja Kati Ojala kertoo.
Asiakaspalvelu on avainasemassa ruotsalaisessa ratsastuskoulussa. Oppialaisiin halutaan luoda kontakti, ja ratsastuksen sosiaaliseen puoleen panostetaan. Stora Ekebyssä pyörii kahvila, jossa voi tunnin jälkeen rauhassa rupatella kavereiden kanssa. Maneesit eivät ole lämmitettyjä, mutta vanhemmille on rakennettu lämmitetty katsomo tuntien seuraamista varten.
Ruotsissa ratsastuskouluja pitävät seurat
Hinta on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan ruotsalaisista ratsastuskouluista. Tunti voi halvimmillaan maksaa 11e, eikä se kohoa yli 30e edes pääkaupungin tietämillä. Suomen hintoihin verrattuna halpoihin tunteihin ovat pääasiassa syynä aktiiviset ratsastusseurat.
Seuroja on n. 900 ja puolet niistä pyörittää ratsastuskoulua. Ruotsissa ratsastuskoulu ilman seuraa on harvinaisuus, kun taas Suomessa nuo kaksi tahoa vain harvoin yhdistävät voimansa kokonaisen tallin pyöritykseen. Ruotsissa on tapana, että ratsastusseura palkkaa yksityisen ratsastuskouluyrittäjän pyörittämään ratsastuskoulua, mutta seura omistaa ratsastuskoulun ja tekee siihen tarvittavat investoinnit.
Järjestely voi kuulostaa yhdentekevältä, mutta sitä se ei totisesti ole.
Koska ratsastuskoulun omistaa voittoa tavoittelematon seura, voi se saada yhteiskunnalta tukea toimiakseen. Ruotsissa ei ole epätavallista, että kunta maksaa ratsastusseuralle kentän, maneesin tai tallin. Vaihtoehtoisesti kunta voi olla lainan takaajana, tai maksaa kaiken paitsi lainan korot. Suomessa satojen tuhannen euron investoinnit lankeavat yksityisten yrittäjien niskaan, jotka vastaavat omalla liiketoiminnallaan sijoitusten kannattavuudesta. Haaste on melkoinen, koska esimerkin maneesilainan muuttuminen kannattavaksi investoinniksi voi viedä vuosikymmeniä. Yksityisiä yrittäjiä yhteiskunta ei voi suoraan tukea, koska se vääristäisi kilpailua.
Ruotsissa ratsastuskoulut kehittyvät ja laajenevat, koska vastuu kehittämisestä on seurojen kontolla. Käytännön tasolla ratsastuskoulussa ei kuitenkaan huomaa, mikä osa on seuraa ja mikä osakeyhtiötä.
Seuratoiminnassakin näkyy ruotsalaisen hevosharrastuksen ammattimaisuus. Seuroilla on alajaostonsa kilpailulle, nuorisotoimelle ja huveille. Stora Ekebyn tallin seuran lavatansseissa juhli parisataa seuran jäsentä ja tanssien tuotot menivät suoraan ratsastuskoulun investointikassaan.
Voitto tulee tuntitoiminnan ulkopuolelta
Koska kunta, valtio tai seura rahoittaa isot satsaukset, on ratsastuskouluyrittäjän mahdollista pitää tuntihinnat alhaisina. Stora Ekebyssä ratsastuskoulussa ajatellaankin, että perustuntitoiminnalla pääsee plus-miinus –tilanteeseen. Hevosen tehokkuutta ei voi lisätä koska se ei voi juosta loputtomasti tunteja, mutta hevosen ympärillä voi tapahtua paljon muutakin kuin ratsastusta. Stora Ekebyn ratsastuskoulussa varsinainen voitto tulee kursseista ja muusta oheistoiminnasta, mitä järjestetään miltei joka viikonloppu. Aktiivinen toiminta on osaltaan mahdollista, koska työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehditaan.
Tallilla on yhteensä 35 hevosta ja tunnit pyörivät seitsemänä päivänä viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Työntekijöistä on 20, joista opettajiakin on seitsemän. Kaikki tekevät työtä vain osa-aikaisesti. Vähäisellä tuntimäärällä opettajien mielenkiinto oppilaitaan kohtaan säilyy ja energiaa säästyy myös asiakaspalveluun. Tallilla on selkeä motto:
- Niin kauan kuin meillä on asiakkaita ja hevosia, meillä on töitä.
Kati Ojala summaa.
Juttu on tehty ratsastuksenopettaja Kati Ojalan kanssa käydyn keskustelun perusteella.
