Hyppää pääsisältöön

Kiinan kieli muutoksessa

Kiinan kieli on puhujamäärältään maailman suurin yksittäinen kieli. Sen kirjoitusjärjestelmä, kiinan kielen kirjoitusmerkit, on ollut yhtäjaksoisesti käytössä erinäisin muunnelmin jo noin 3300 vuoden ajan. Pitempään kuin minkään muun kielen kirjoitusjärjestelmä. Se on nykyisin elävistä kielistä myös ainoa, jota kirjoitetaan kokonaan sellaisella kirjoitusjärjestelmällä, jossa kirjoituksen muodosta ei yksiselitteisesti näe kirjoitusmerkin ääntämystä. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että jokaisen kirjoitusmerkin ääntämys on opeteltava ulkoa erikseen. Ja kun kirjoitusmerkkejä on tuhansia, niiden opettelu ja muistaminen on vaativa elinikäinen prosessi. Ja etteivät asiat olisi liian helppoja: jokaisella merkillä on myös sävelkorko, joka muuttaa sanan merkitystä. Sekin pitää opetella ulkoa. Mandariinissa, eli yleisimmin puhutussa kiinan kielen variantissa, sävelkorkoja on neljä, plus niiden lisäksi vielä niin sanottu neutraali sävelkorko. Ulkoa opeteltavaa siis riittää, mutta samalla kiinan kieli on erittäin kiehtova opiskeltava! Kiinan kieli on myös yksi YK:n virallisista kielistä.

Nykyisin Queenslandin yliopistossa Australiassa vaikuttava kiinalainen kielitieteilijä Chen Ping on vuonna 1999 kirjoittanut mainion yleiskatsauksen kiinan kielen kehityksestä ja muutoksista viimeisen sadan vuoden aikana. Kirjan nimi on Modern Chinese. History and Sociolinguistics. Kustanjana Cambridge University Press. Kielihistoriaa, sosiolingvistiikkaa ja kielipolitiikkaa. Vaikka kirja keskittyykin kiinan kielen vaiheisiin viimeisen sadan vuoden aikana, se antaa silti tasokkaan kokonaiskuvan kiinan kielen historiasta yli 3000 vuoden ajalta. Siis erinomainen johdatus aiheeseen.

Chen Ping kirjoittaa:

”Kiinan kieli on reilusti yli miljardin ihmisen äidinkieli laajoilla alueilla eri puolilla maapalloa. Se on manner-Kiinan ja Taiwanin virallinen kieli. Se on toinen Hongkongin kahdesta virallisesta kielestä englannin kielen rinnalla. Yli 95 prosenttia Hongkongin väestöstä on syntyperältään kiinalaisia. Kiinan kieli on yksi neljästä Singaporen virallisesta kielestä. Singaporen väestöstä noin 75 prosenttia on syntyperäisiä kiinalaisia. Singaporen muut viralliset kielet ovat englanti, malaiji ja tamili. Lisäksi on arvioitu, että noin 30 miljoonaa äidinkielenään kiinaa puhuvaa ihmistä asuu tällä hetkellä eri puolilla maapalloa.”

Ja kiinalaisten muuttoliike jatkuu. Kiina on nykysin Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurin talous. Kiinalainen pääoma on nopeassa tahdissa levittäytymässä ympäri maailman sijoituksina, yritysostoina ja kehitysapuna. Afrikassa Kiinan vaikutusvalta on kasvanut kohisten. Myös kiinan kieltä äidinkielenään puhuvia työntekijöitä on muuttanut Afrikan eri maihin enenevässä määrin. Suomessa asuu tällä hetkellä pysyvästi noin 7000-8000 kiinalaista.

Tärkein nykyisin puhutuista kiinan kielen varianteista on niin sanottu mandariini, sanamukaisesti ”virkamiesten kieli”, kiinaksi guanhua, jolla on juuret Kiinan keisariajan historiassa. Mandariini perustuu pekingin murteeseen, jota eri muunnelmineen puhuu noin 70 prosenttia Kiinan väestöstä. Sen pohjalta on luotu esimerkiksi tv-kuuluttajien käyttämä Kiinan virallinen ja muodollinen yleiskieli nimeltä putonghua. Sen lisäksi Kiinan alueella puhutaan seitsemää erilaista päämurretta, lähinnä Kaakkois-Kiinassa, joiden puhujat eivät useimmiten ymmärrä toistensa puhetta. Kielitietellisesti katsoen ne ovat siis eri kieliä eivätkä murteita. Niiden ääntämys eroaa huomattavasti mandariinin ääntämyksestä. Lisäksi eroja on myös sanastoissa ja kieliopeissa. Lähinnä poliittisista ja ideologisista syistä niitä kutsutaan Kiinassa murteiksi, koska halutaan korostaa maan yhtenäisyyttä. Separatismi lievimmissäkin muodoissaan on Kiinassa kirosana.

Chen Ping kirjoittaa seuraavasti:

”Nykykiinan standardimuotoa kutsutaan ”eri Kiinoissa” hieman eri nimillä. Manner-Kiinassa sitä sanotaan putonghuaksi eli ”yleiskieleksi”, Taiwanilla sen nimitys on guoyu eli ”kansallinen kieli” ja Singaporessa sitä kutsutaan huayu'ksi eli ”kiinan kieleksi tai kiinalaisten kieleksi”.”

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nimityserot liittyvät paljolti politiikkaan. Taiwan ja Singapore haluavat korostaa näin omaa erityislaatuisuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Eräänlaista kielipolitiikkaa siis.

Kiinan kielen kokemat suurimmat muutokset 1800-luvun loppupuolelta lähtien ovat liittyneet kolmeen osa-alueeseen: Ensinnäkin uuden kirjoitetun kielen halutaan pohjautuvat puhekieleen; toiseksi kiinan kielen kirjoitusmerkkejä on jossakin määrin yksinkertaistettu; ja kolmanneksi eräänlaiseksi apukieleksi on omaksuttu latinalaisiin aakkosiiin perustuva tarkekirjoitusjärjestelmä eli hanyu pinyin. Katsotaan seuraavassa hieman lähemmin, mitä nämä kohdat pitävät sisällään.

Ensinnä: puhekieli on omaksuttu 1900-luvun aikana kiinan kielen kirjoitetun muodon perustaksi. Keisariajalla klassinen kirjoitettu kiinan kieli eli wenyan oli erkaantunut puhekielestä niin kauas, ettei se ollut puhuttuna oikein ymmärrettävää. Sitä on joskus sanottu ”silmän kieleksi” tai lukukieleksi. Mutta klassista kiinaa kirjoitettiin samoilla kirjoitusmerkeillä kuin nykykiinaakin. Sen kielioppi ja sanasto vain erosivat puhutusta kielestä ratkaisevasti. Se oli oma kielensä. Tilanne oli tällainen noin 3000 vuoden ajan.

Kiinan poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen modernisaatioon tähtäävä liike kaatoi viimeisen keisariajan dynastian, Qing-dynastian, vuonna 1911. Sen vanavedessä vaadittiin uudistuksia kaikilla yhteiskunnan alueilla (mm. koulujen opetussisältöjen muuttamisesta länsimaiseen suuntaan, naisten aseman parantamisesta kirjoitetun kiinan kielen uudistamiseen). Japanissa tällaisia uudistuksia oli tehty jo aiemmin vuoden 1868 Meiji-restauraation jälkeen. Kaiken lisäksi Japani oli voittanut Kiinan sodassa vuosina 1894-95 modernisaationsa ansiosta. Taistelu käytiin lähinnä Korean hallinnasta. Tässä yhteydessä Kiina menetti myös Taiwanin Japanille 50 vuodeksi. Japanista otettiin mallia länsimaistumisessa. Ja kieliuudistuksessa. Lopulta 1920-luvulla Kiinassa vakiintui kirjoitetuksi kieleksi puhekieleen perustuva kielimuoto, jossa käytettiin kiinan kielen kirjoitusmerkkejä. Se otettiin heti käyttöön muun muassa kouluopetuksessa, lehdistössä ja painetussa sanassa laajemminkin. Uuteen kirjakieleen lainattiin myös tiettyjä tyylillisiä piirteitä klassisesta kirjakielestä, wenyanistä.

Vuonna 1956 Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen mandariiniin pohjautuva yleiskieli eli putonghua otettiin maan viralliseksi kieleksi. Myös kirjakielen tuli perustua siihen. Se on nykyisinkin käytössä koulujen ja yliopistojen opetuskielenä, myös median ja elokuvien pääasiallisena kielenä. Kiinan eri murteilla kirjoitetaan aika vähän kirjallisuutta, poikkeuksena kantonin murteella kirjoitettu popularikirjallisuus Hongkongissa ja minnanhualla kirjoitettu kirjallisuus Taiwanilla. Perinteiset paikallisoopperat esitetään yhä murreääntämyksellä. Puheen tasolla murrealueilla asuvat kiinalaiset ovat nykyisin enimmäkseen kaksikielisiä: he puhuvat omaa ”äidinmurrettaan” kotona ja ystäviensä kanssa, mutta mandariinia tai yleiskieltä kouluissa, työpaikoilla ja virallisissa yhteyksissä. Pitkällä tähtäyksellä on tietysti vaarana, että yleiskieli saattaisi syrjäyttää eri ”murteet”. Se on silti aika epätodennäköistä.

Toinen tärkeä uudistus on ollut kirjoitusmerkkien yksinkertaistaminen. Jo historiallisena aikana, etenkin 1000-luvulta lähtien, epävirallisessa käytössä on ollut monia yksinkertaistettuja kiinan kielen kirjoitusmerkkejä.

Kirjoitusmerkkien yksinkertaitamisen päämääränä on ollut helpottaa kiinan vaikean kirjoitusjärjestelmän oppimista. Esimerkiksi vielä vuonna 1949 noin 85 prosenttia kiinalaisista oli lukutaidottomia. Nykyisin luku lienee noin 20 prosenttia. Kukaan ei tiedä aivan tarkasti kiinalaisten lukutaidottomien todellista määrää.

Kiinan kielen suurimmassa sanakirjassa on yli 85.000 erilaista kirjoitusmerkkiä. Niistä valtaosa ei ole käytössä. Nykyisin yleisimmässä käytössä esimerkiksi kiinan kielen tekstinkäsittelyohjelmissa tietokoneissa on noin 7000 kirjoitusmerkkiä. Mutta jo 3000:lla kirjoitusmerkillä pystyy kukemaan 99 prosenttia vaikkapa sanomalehdistä ja populaarikirjallisuudesta.

Tämä ei vielä kerro kaikkea, koko totuutta. Valtaosa nykykiinan sanastosta koostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä. Kun 3000 merkkiä yhdistellään lukemattomilla eri tavoilla toistensa kanssa, saadaan satojentuhansien sanojen sanasto. Kirjoitusmerkit ovat kuin eräänlaisia peruspalikoita, joita yhdistelemällä luodaan uusia sanoja. Koko ajan. Kaikki kielet ovat muutoksen tilassa.

Chen Ping kirjoittaa kirjoitusmerkkien yksinkertaistamisesta:

” Perinteisen kiinan kielen kirjoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen on edennyt pääasiassa kahdella tavalla. Ensinnäkin pyritään vähentämään kussakin kirjoitusmerkissä käytettävien piirtojen määrää. Toinen tapa toteuttaa kielen yksinkertaistamista on yleisessä käytössä olevien kirjoitusmerkkien määrän vähentäminen.”

Kiinassa keskusteltiin lähes koko 1900-luku vilkkaasti myös kirjoitusmerkeistä luopumisesta. Ja jonkinlaiseen foneettiseen kirjoitusjärjestelmään siirtymisestä. Nämä kaavailut on viime vuosikymmenten aikana kuopatttu suosiolla. Silloinhan olisi menetetty suora yhteys noin 3000 vuoden ikäiseen klassiseen kirjalliseen perintöön. Lisäksi kirjoitusmerkeistä luopuminen olisi synnyttänyt lähes ylitsepääsemättömän ongelman Kiinan eri murrealueiden välillä. Nyt kaikilla murrealueilla, tai siis kielialueilla, voidaan lukea samaa kirjoitusmerkein kirjoitettu sanomalehteä tai kirjaa, koska kirjoitusmerkit eivät suoraan liity ääntämykseen. Merkit yksinkertaisesti äännetään eri murrealueilla niiden oman murreääntämyksen mukaan. Ja kuitenkin kaikki ymmärtävät tekstin samalla tavalla. Tämä ei olisi ollut mahdollista foneettiseen kirjoitukseen siirtymisen jälkeen. Se ei olisi myöskään edistänyt Kiinan kommunistisen puolueen keskeistä periaatetta, yhtenäisen Kiinan ihannetta. Pikemminkin päinvastoin.

Kiinan kielen kirjoitusmerkit ovat sopeutuneet hienosti digi-aikaan, tietokoneisiin ja tekstinkäsittelylaitteisiin. Kiinankielinen netti, vaikkakin osin sensuroitu, on yksi maailman suurimpia.

Kiinan kielen kaikista kirjoitusmerkeistä on yksinkertaistettu vain 2236 kappaletta vuosina 1956 ja 1964. Näistäkin merkeistä huomattava osa on ollut epävirallisessa käytössä Kiinassa jo ainakin 1000 vuoden ajan. Osa on tietysti aivan uusia yksinkertaistuksia. Ne on omaksuttu käyttöön manner-Kiinassa ja Singaporessa, mutta ei Taiwanissa tai Hongkongissa.

Chen Ping kirjoittaa:

”Vertailevat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisten on helpompi saavuttaa lukutaitoisuus yksinkertaistetuilla kirjoitusmerkeillä kuin vanhoilla monimutkaisemmilla merkeillä. Samoin myös koululaisille lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen on helpompaa, kun käytetään yksinkertaistettuja kirjoitusmerkkejä.”

Saavuttaaksen hyvän luku- ja kirjoitustaidon kiinalaiset koululaiset joutuvat opiskelemaan vaikeaa kirjoitusjärjestelmäänsä vähintään neljä vuotta kauemmin kuin vaikkapa suomalaiset koululaiset, joiden kirjoitusjärjestelmä on aakkosellinen.

Vielä on mainittava kolmas kieliuudistuksen osa-alue. Latinalaisiin aakkosiin pohjautuva translitteraatio- järjestelmä eli tarkekirjoitus Ensimmäisen ehdotuksen kiinan kielen aakkosellistamiseksi teki 1500-luvun lopulla italialainen jesuiitta-lähetyssaarnaaja Matteo Ricci. 1900-luvulla aiheesta keskusteltiin Kiinassa kiihkeästi, kuten on jo mainittu.

Lopulta vuonna 1958 tarkekirjoitukseksi vakiintui hanyu pinyin eli ”kiinan kielen foneettinen kirjoitus”. Se toimii lähinnä kiinan kielen alkeisopetuksen apukirjoituksena, tietokoneiden syöttöjärjestelmissä, sanakirjoissa ja ulkomaisessa mediassa ja julkaisuissa. Pinyin ei siis ole syrjäyttänyt kiinan kielen kirjoitusmerkkejä. Se on vain apukirjoitusjärjestelmä.

Kiinan kielen kirjoitusmerkit ovat jo lähes 2000 vuoden ajan vaikuttaneet voimakkaasti myös muiden Itä-Aasian maiden kirjoitusjärjestelmiin. Kielen ja kulttuurin alueella Korea, Japani ja Vietnam ovat olleet enimmäkseen vastaanottavassa päässä. 1800-luvun lopulta lähtien Kiina tosin omaksui erittäin paljon japanilaisten kehittämiä käännöslainoja länsimaisille modernisaatioon liittyville uusille käsitteille. Japanilaiset olivat luoneet ne käyttäen hyväkseen kiinan kielen kirjoitusmerkkejä.

Maailma muuttuu. Maailman kaikki 6000 kieltä muuttuvat. Myös kiinan kieli muuttuu, perinteitä arvostaen. Kiinan kielen kirjoitusmerkit eivät ole katoamassa mihinkään.

Pertti Seppälä

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta