Hyppää pääsisältöön

Kesän parhaat luontokohteet on valittu

Polun varren penkki
Hossan retkeilyalue Polun varren penkki Kuva: Metsähallitus hossa

Yle Luonto etsi kesän 2014 parasta luontokohdetta. Lukijat äänestivät kuuden finalistin joukosta voittajat.

Ehdotuksia kisaan sai lähettää heinäkuun loppuun mennessä. Paikan piti olla sellainen, että sinne voi kuka tahansa mennä retkelle, oli kyseessä sitten kansallismaisema tai lähiluontokohde.

Kohteen saattoi tehdä kiinnostavaksi henkeäsalpaavan kauniit maisemat, kulttuurihistoriallinen arvo, paikkaan liittyvä tarina tai jotain erityistä, mitä kohteessa voi tehdä.

Ylen luontotoimituksesta koottu raati valitsi lähetetyistä ehdotuksista jatkoon kuusi kohdetta, joista yle.fi/luonto -sivun lukijat valitsivat parhaat kohteet äänestyksessä.

Kiitos kaikille sadoille äänestykseen osallistuneille! Kisan tulos on selvä: Hossa sai 37%, Pallas-Ylläs 26% ja Koli 19% kaikista annetuista äänistä.

1. Hossan retkeilyalue, Hossanjärvi Suomussalmella


Hossanjärvi. Kuva: Kari Seppänen

Hossan retkeilyalue sijaitsee Suomussalmen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

- Suomen kesä kauneimmillaan, näissä maisemissa ihmisen mieli lepää ja rauhoittuu, kirjoittaa kuvia lähettänyt ja Hossanjärveä parhaaksi luontokohteeksi ehdottanut Kari Seppänen.

Metsähallituksen Hossan luontokeskuksen mukaan Hossanjärvi kuvastaa hyvin alueen kauneutta.

- Mielikuva Hossasta sisältää aina vesielementin, sanoo Sirke Seppänen Hossan luontokeskuksesta.

Tyypillistä Hossan järville on niiden kirkkaus. Järvien pohjissa on runsas katkakanta, jonka takia Hossasta voi saada upeita kalasaaliita. Kirkas vesi houkuttelee myös sukeltamaan. Öllörijärvi, suuri suppajärvi, onkin suosittu sukelluskohde.

Hossassa on kuljettu jo tuhansia vuosia

Värikallion kalliomaalauksia.
Värikallion kalliomaalaukset Värikallion kalliomaalauksia. Kuva: Metsähallitus hossa
Hossan alueen tunnetuin nähtävyys ovat Värikallion kalliomaalaukset, jotka sijaitsevat muinoin käytetyn vesireitin varrella. Maalaukset poikkeavat muista Suomen muinaismaalauksista, sillä pieniä, tikkumaisia hirvikuvioita ja omalaatuisia ihmishahmoja kolmionmuotoisine kasvoineen ei juuri tunneta muualla.

Värikallioita on käynyt ihastelemassa myös Leppävirralla asustava Anssi Toivanen, joka on kirjoittanut kalliomaalauksista Retkipaikka.fi –sivustolla.

Anssi kertoo, että hän vuokrasi aikoinaan Hossasta kanootin ja innostui sillä reissulla melomisesta niin, että hankki seuraavana vuonna oman kanootin. Anssin haaveissa on vielä joskus päästä Hossaan melomaan enemmänkin.

- Hossan hiekkaperäiset rannat olivat tosi hienoja, aivan toisenlaisia kuin kotiseudullani, Anssi kertoo.

Hossa on retkeilijöiden suosiossa

Melomiselle onkin Hossassa hyvät mahdollisuudet, sillä reittejä on useita kymmeniä kilometrejä.

Hossan valttina on alueen monipuolisuus. Kirkkaiden järvien ja kalavesien lisäksi Hossassa on myös upeita mäntyharjuja ja vaaramaisemia.

Retkeilyalueella on hyvät patikointimahdollisuudet eri-ikäisille ja -kuntoisille vaeltajille, taukopaikkoja on useita. Alueen polut ovat kohtuullisen helppokulkuisia ja ne on hyvin merkitty.

Retkeilyalueella on ollut kesä-heinäkussa yhteensä jo noin 20 000 kävijää. Vuosittain alueella on noin 50 000 käyntikertaa, kesä ja syksy ovat sesonkiaikaa.

2. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto


Näkymä Laukukeron ja Taivaskeron väliltä. Kuva: Ari Laurén

Kisan kakkoseksi sijoittunut Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Peräpohjolan, Metsä-Lapin ja Tunturi-Lapin rajamailla. Kansallispuiston tuntureilla ja metsissä kohtaavat eteläinen ja pohjoinen luonto. Alueelle tyypillistä ovat ylväät tunturit, luonnontilaiset metsät ja suot.

- Seudun maisemat ovat henkeäsalpaavat ja luonnossa riittää ihmeteltävää. Mieli rauhoittuu kun silmä näkee kauas, eikä tunturiin kiipeäminen maksa penniäkään. Kaupan päälle saa vielä liikunta-annoksen! hehkuttaa kohdetta ehdottanut Ari Laurén.

Korkein huippu on Pallastuntureiden 807 metriä korkea Taivaskero. Alueella on paljon erimittaisia retkeilyreittejä. Vaellusreiteistä suosituin on 55 km:n mittainen Hetta-Pallas-reitti.

3. Kolin kansallispuisto, Laitosaari Lieksassa

Aurinko laskee Laitosaaren taakse
Aurinko laskee Laitosaaren taakse. Aurinko laskee Laitosaaren taakse Kuva: nvainio laitosaari

Kolin kansallispuisto on yksi Suomen tunnetuimista kansallismaisemista. Ukko-Koli kohoaa 347 metriä merenpinnan ja 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle. Taiteilijoiden suosimalla Kolilla on jylhien vaarojen lisäksi myös arvokkaita perinnemaisemia sekä rikas eläin- ja kasvilajisto.

Suomen viidenneksi suurimman järven Pielisen vesiltä löytyy haastetta myös melojille ja soutajille. Pielisen keskellä on kaksi poikkeuksellisen pitkää ja kapeaa saarta, Purjesaari ja Laitosaari, jotka valittiin kesäkuussa myös Yle Uutisten viiden erityisen kauniin lomareitin joukkoon.

- Hieno hiekkaranta, upea näkymä Pielisjärven yli Kolin vaaroille, perustelee ehdotuksen anonyymisti lähettänyt lukija valintaansa. (Oheisen kuvan on ottanut nvainio/Creative Commons.)

  • Sieni ja sammal hippasilla

    Keijunkehäsammal on harvinainen muodostelma Suomessa.

    Radio Suomen Luontoillassa kuultiin mielenkiintoinen kysymys sammaleen oudoista noidankehäkuvioista. Miniufoja kynsisammalkankaalla vai mistä on oikein kyse? Kuvat lähetti Matti Janhunen Jokioisista.

  • Tuhansien metsästäjien kausi alkaa vesistöiltä

    Vuosittain sorsastukseen osallistuu jopa satojatuhansia.

    Elokuun lopussa monelle suomalaiselle metsästäjälle koittaa syksyn kohokohta. Osa suuntaa metsiin, mutta yhä useamman kausi alkaa järvien ja lampien varsilta. Vuosittain sorsastukseen osallistuu jopa satojatuhansia metsästäjiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Luonto

  • Tervan tiellä kalassa

    Kuhmon vesistöiltä löytyy paikka jokaiselle kalastajalle.

    Tervansoutajien mukaan nimetty Tervareitti on historiallinen kulkuväylä Oulujoen latvavesistöissä. Kuhmon koskilla kiemurtelevan reitin varrelle jää monipuolisia patikointipaikkoja, mutta myös erinomaisia kala-apajia.

  • Sieni ja sammal hippasilla

    Keijunkehäsammal on harvinainen muodostelma Suomessa.

    Radio Suomen Luontoillassa kuultiin mielenkiintoinen kysymys sammaleen oudoista noidankehäkuvioista. Miniufoja kynsisammalkankaalla vai mistä on oikein kyse? Kuvat lähetti Matti Janhunen Jokioisista.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.