Jukka Lindfors
Yle
Pekka Tiilikainen ja Lauri Nurmi seurasivat suomalaislajeja yleisurheilun 3. Euroopan mestaruuskilpailuissa 1946. Ohjelma on Yleisradion varhaisin säilynyt EM-kisalähetys, ja sekin jouduttiin keskeyttämään ennen tärkeitä ratkaisuhetkiä...
Tietolaatikko
Yleisradio oli aloittanut yleisurheilun EM-selostukset jo Pariisin kisoissa 1938. Selostukset lähetettiin Suomeen puhelinteitse, ja linja oli varattava etukäteen tietyksi ajaksi. Myös Oslon EM-kisalähetyksessä Pekka Tiilikainen valittelee, ettei Yleisradio voi raportoida suomalaissuorituksista silloin kun haluaisi, koska omat radioinnit oli sovitettava muiden yhtiöiden lähetysaikoihin. Mutta ainakin saataisiin tulokset, mikä ”loppujen lopuksi on kuitenkin pääasia".
Lähteitä:
Antero Raevuori–Antti O. Arponen–Matti Hannus, Urheilu 2000, osa 2, WSOY 1994.
Eino Lyytinen, Perustamisesta talvisotaan, Yleisradion historia, osa 1 (1926–1949), Yle 1996.
Oslon EM-kisat pidettiin heti toisen maailmansodan jälkeen, kun suuri osa Eurooppaa kärsi vielä pulasta ja nälästä. Suuri osa osallistujista oli sodan käyneitä, varttuneita miehiä. Esimerkiksi maratoonari Väinö Muinonen oli jo 48-vuotias, ja selostaja Pekka Tiilikainen nimittääkin häntä ”vanhaksi Muinoseksi”.
Neuvostoliitto oli nyt ensi kertaa mukana Kansainvälisen yleisurheiluliiton turnauksessa. Maan joukkue oli Tiilikaisen sanoin ”suuri kysymysmerkki”, mutta harjoitukset olivat osoittaneet, ettei lännen puolelle ollut lähetetty edustajiksi mitään toisen luokan kykyjä. Neuvostoliitto ampaisikin Oslossa suoraan mitalitilaston kakkoseksi.
Vain suomalaislajit kiinnostivat
Myöhemmistä kisoista poiketen avajaispäivän ensimmäisenä lajina oli maraton. Tiilikaisen mukaan tämä jo ”Hellaan ajoilta periytynyt kilpailu” oli yksi tapahtuman suurimmista polttopisteistä ja ”sensaationumeroista”. Suomella oli puolustettavana pitkäaikainen Euroopan mestaruus vuosilta 1934 ja 1938.
Maratonin lähdössä oli todellista suuren urheilujuhlan tuntua, kun juoksijoiden aloituskierrosta säesti äänekäs torvisoittokunta. Suomea edusti Pariisin EM-voittajan Muinosen lisäksi häntä toistakymmentä vuotta nuorempi Mikko Hietanen, joka kilpaili valkoinen nenäliina päässään ”Tatu Kolehmaisen malliin”.
Maratoonarien päästyä taipaleelleen stadionilla juostaan mm. naisten 100 metrin alku- ja välieriä, jotka "eivät tietenkään mainittavammin meikäläisiä kiinnosta, koska yhtään suomalaista tyttösprintteriä ei ole mukana”. Suomen ensimmäisen Euroopan mestaruuden saavuttaa kolmiloikassa mustana hevosena pidetty Valle Rautio. Kilpailusta kuullaan kuitenkin vain lopputulokset.
Kaksi tuplavoittoa Suomelle
Avajaisillan viimeisenä lajina oli miesten 10 000 metrin juoksu, jota pidettiin suomalaisten päälajina. Ennen kisoja oli kiistelty kiivaasti voittajasuosikki Viljo Heinon osallistumisesta, koska häntä syytettiin rahapalkkion vastaanottamisessa Ruotsissa kilpaillessaan. Heino on kertonut matkustaneensa Osloon joukkueen huoltomiehenä.
Kummastakaan suomalaisten leipälajista ei säilyneessä ohjelmassa valitettavasti kuulla selostuksen loppua, koska Yleisradion päivittäiset kisalähetykset olivat vain noin puolen tunnin mittaisia. Radion arkistossa ei ole myöskään tallella muiden päivien lähetyksiä, joissa kilpailujen loppuvaiheista mahdollisesti olisi kerrottu. Ainuttakaan äänidokumenttia ei siis ole säästynyt siitä ainutlaatuisesta suomalaisjuhlasta, joka illan päätteeksi syntyi.
Koska 10 000 metrin finaali oli järjestelyjen johdosta myöhässä, maratoonarit saapuivat takaisin stadionille, kun sen viimeisiä kierroksia vielä juostiin. Kaiken huipuksi Suomi oli kummassakin juoksussa ottamassa huikeaa kaksoisvoittoa: Hietanen ja Muinonen lähenivät maalia voittajina maratoonareille varatulla ulkoradalla samaan aikaan kun sisäradalla juoksivat heitä vastaan kympin voittoa varmistelevat Heino ja Helge Perälä.
Bertel Storskrubb juoksi Oslon kisoissa Suomelle vielä neljännen kullan 400 metrin aidoissa. Hopeaa tuli lisäksi keihäässä ja pronssia 110 metrin aidoissa, korkeudessa, kuulassa ja kiekossa. Kaiken kaikkiaan Suomi sijoittui mitalitilastossa peräti kolmanneksi, vain pykälää alemmaksi kuin kaksissa sotaa edeltäneissä EM-kisoissa.
