Hyppää pääsisältöön

Estellan ja Sofian mukana hypnoosissa

Estella ja Sofia hypnoosissa. Noora Dadu (vas) ja Joanna Haartti.
Noora Dadu ja Joanna Haartti ovat Estella ja Sofia. Estella ja Sofia hypnoosissa. Noora Dadu (vas) ja Joanna Haartti. Kuva: Mitro Härkönen. estella ja sofia hypnoosissa. noora dadu ja joanna haartti. teatteri takomo.

Esityksen aikana en ajatellut mitään. Katsoin vain, seurasin tarinaa, ihmettelin.

Estella ja Sofia hypnoosissa on Nooda Dadun ja Joanna Haartin luoman "ystävyystrilogian" kolmas osa. En ole nähnyt aiempia osia, mikä harmittaa nyt suuresti.  Niin lumoava ja omaperäinen ja hauska ja selittelemätön oli se matka, jolle Dadu ja Haartti veivät katsojansa.

Esitys alkaa Teatteri Takomon sisäpihalta, jossa Joanna Haartin Sofia odottaa ystäväänsä, jota ei ole nähnyt vuosikymmeniin. Hän on tullut pitkän matkan takaa, eikä mitään tapaamista ole sovittu. Silti Sofia on vilpittömän hämmentynyt, kun ystävää ei heti näy. Tunnelma on lempeä ja utelias, yleisö nauraa herkästi. Kohta Estella hypähteleekin paikalle – ja hups vain, naiset humahtavat yhteiseen lumoukseen. Vaellus voi alkaa.

Noora Dadu ja Joanna Haartti. Kuva Mitro Härkönen.

Joanna Haartti ja Noora Dadu ovat hyvin erityyppisiä näyttelijöitä, mutta kumpikin on taitava, rohkea, intensiivinen ja älykkään huumorintajuinen. He täydentävät toisiaan loistavasti. Heistä kummastakin välittyi kertomisen ilo, joka tuntui katsomossa asti.

Mitä Estella ja Sofia sitten kokevat hypnoosiin vajottuaan? He elävät läpi monta elämää – omat elämänsä, vai joidenkin muiden, sillä ei ole merkitystä. Tarinan todellisuudessa aika ja paikka vaihtuvat unenkaltaisesti, samoin sukupuoli, mutta kummankin kokijan sisin pysyy samana. Haartin Sofia-Sofeliina-Sofomos on vaisto-olento, joka pitkän kieltämisen jälkeen löytää tarkoituksensa: hänen tulee elää ja rakastaa, kulkea minne tie vie, ottaa vastaan kaikki. Dadun Estella-Ester-Esteban taas on vakava etsijä, älykkö, tiedemies ja hengennainen. He rakastavat toisiaan hartaasti. Koskettavana hetkenä Veli Esteban tunnustaa Veli Sofomokselle, että ilman tätä hän ei tietäisi rakkaudesta mitään. Jännittävästi Sofia tarkoittaa viisautta ja Estella tähteä. Kenties Sofian viisautta on uskallus olla oma itsensä. 

Joanna Haartti. Kuva Mitro Härkönen.

Kerronta leikkaa puheteatterista mykkään mustavalkoelokuvaan ja oopperaan, mutta kaikki on silti sama hypnoosia ja unta, jonka imuun on helppo heittäytyä. Lavastus ja puvustus tehdään pienillä elementeillä, mutta näyttämökuva elää ja on kaunis. Kuten sanoin: esityksen aikana en ajatellut mitään. Esityksen päätyttyäkään en pitkään aikaan pystynyt ajattelemaan mitään. Esitys nauratti, liikutti, näytti, vei mukanaan. Se puhutteli minua jollain tapaa fyysisesti, tai pitäisikö sanoa kokemuksellisesti. Ajatukset lähtivät liikahtelemaan viiveellä – aloin myöhemmin kotimatkalla pohtia, mitä puolta itsessäni minä elämässäni seuraan. Menenkö vaistolla vai älyllä, tajuanko edes aina, kumpi itseä milloinkin johdattaa?

 

Teatteri Takomo: Estella ja Sofia hypnoosissa. Käsikirjoitus Noora Dadu ja Joanna Haartti. Ohjaus: Joanna Haartti, Noora Dadu ja Minna Harjuniemi. Lavastus&valot Anna Antsalo ja Sanna Halme. Esityksiä Teatteri Takomossa 16.8.2014 saakka. 

 

PS. Teatterissa oli mukanani 13-vuotias sukulaistyttö, joka ei ole nähnyt teatteria juurikaan, yhden lastenteatteriesityksen ja pari kesäteatterinäytöstä vain. Hän piti kovasti kokemastaan. Minusta on jännittävää, että tulin vieneeksi hänet katsomaan Estellaa ja Sofiaa. Millainen käsitys teatterista hänelle alkaa muodostua, kun ensikosketus on näin erityinen?

Penkkitaiteilija

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri