Tuula Viitaniemi
Yle
Esityksen aikana en ajatellut mitään. Katsoin vain, seurasin tarinaa, ihmettelin.
Estella ja Sofia hypnoosissa on Nooda Dadun ja Joanna Haartin luoman "ystävyystrilogian" kolmas osa. En ole nähnyt aiempia osia, mikä harmittaa nyt suuresti. Niin lumoava ja omaperäinen ja hauska ja selittelemätön oli se matka, jolle Dadu ja Haartti veivät katsojansa.
Esitys alkaa Teatteri Takomon sisäpihalta, jossa Joanna Haartin Sofia odottaa ystäväänsä, jota ei ole nähnyt vuosikymmeniin. Hän on tullut pitkän matkan takaa, eikä mitään tapaamista ole sovittu. Silti Sofia on vilpittömän hämmentynyt, kun ystävää ei heti näy. Tunnelma on lempeä ja utelias, yleisö nauraa herkästi. Kohta Estella hypähteleekin paikalle – ja hups vain, naiset humahtavat yhteiseen lumoukseen. Vaellus voi alkaa.
Joanna Haartti ja Noora Dadu ovat hyvin erityyppisiä näyttelijöitä, mutta kumpikin on taitava, rohkea, intensiivinen ja älykkään huumorintajuinen. He täydentävät toisiaan loistavasti. Heistä kummastakin välittyi kertomisen ilo, joka tuntui katsomossa asti.
Mitä Estella ja Sofia sitten kokevat hypnoosiin vajottuaan? He elävät läpi monta elämää – omat elämänsä, vai joidenkin muiden, sillä ei ole merkitystä. Tarinan todellisuudessa aika ja paikka vaihtuvat unenkaltaisesti, samoin sukupuoli, mutta kummankin kokijan sisin pysyy samana. Haartin Sofia-Sofeliina-Sofomos on vaisto-olento, joka pitkän kieltämisen jälkeen löytää tarkoituksensa: hänen tulee elää ja rakastaa, kulkea minne tie vie, ottaa vastaan kaikki. Dadun Estella-Ester-Esteban taas on vakava etsijä, älykkö, tiedemies ja hengennainen. He rakastavat toisiaan hartaasti. Koskettavana hetkenä Veli Esteban tunnustaa Veli Sofomokselle, että ilman tätä hän ei tietäisi rakkaudesta mitään. Jännittävästi Sofia tarkoittaa viisautta ja Estella tähteä. Kenties Sofian viisautta on uskallus olla oma itsensä.
Kerronta leikkaa puheteatterista mykkään mustavalkoelokuvaan ja oopperaan, mutta kaikki on silti sama hypnoosia ja unta, jonka imuun on helppo heittäytyä. Lavastus ja puvustus tehdään pienillä elementeillä, mutta näyttämökuva elää ja on kaunis. Kuten sanoin: esityksen aikana en ajatellut mitään. Esityksen päätyttyäkään en pitkään aikaan pystynyt ajattelemaan mitään. Esitys nauratti, liikutti, näytti, vei mukanaan. Se puhutteli minua jollain tapaa fyysisesti, tai pitäisikö sanoa kokemuksellisesti. Ajatukset lähtivät liikahtelemaan viiveellä – aloin myöhemmin kotimatkalla pohtia, mitä puolta itsessäni minä elämässäni seuraan. Menenkö vaistolla vai älyllä, tajuanko edes aina, kumpi itseä milloinkin johdattaa?
Teatteri Takomo: Estella ja Sofia hypnoosissa. Käsikirjoitus Noora Dadu ja Joanna Haartti. Ohjaus: Joanna Haartti, Noora Dadu ja Minna Harjuniemi. Lavastus&valot Anna Antsalo ja Sanna Halme. Esityksiä Teatteri Takomossa 16.8.2014 saakka.
PS. Teatterissa oli mukanani 13-vuotias sukulaistyttö, joka ei ole nähnyt teatteria juurikaan, yhden lastenteatteriesityksen ja pari kesäteatterinäytöstä vain. Hän piti kovasti kokemastaan. Minusta on jännittävää, että tulin vieneeksi hänet katsomaan Estellaa ja Sofiaa. Millainen käsitys teatterista hänelle alkaa muodostua, kun ensikosketus on näin erityinen?
