Sotamiestä etsimässä

Julkaistu 13.08.2014 - 16:05. Päivitetty 19.05.2020 - 16:01

Toimittaja Markus Turunen ei tiennyt mitään nuorena kuolleesta isosedästään, mutta halusi ottaa selvää. Matka vie läpi arkistojen, lähihistorian ja sodan aina kauas itään asti, jossa sotamies Turunen kaatui talvisodan toisena päivänä.

Ohjelman suunnittelun aikaan Suomessa muisteltiin 70 vuotta sitten käytyä talvisotaa. Pääosassa olivat usein urhoolliset sotilaat ja rohkeat siviilit. Tavallisia rivimiehiä mainittiin harvemmin. Toimittaja Markus Turunen halusi selvittää, mitä tapahtui suvun sotamiehelle, jonka tarina päättyi kovin varhain. Samalla hän toivoi sarjan innoittavan ihmisiä tutkimaan omaa sukuaan ja juuriaan.

Matkan aikana menneisyys ja nykyhetki menevät sujuvasti lomittain ja tutkijan mieli on täynnä toivoa, toisinaan epätoivoa. Turunen kohtaa sukututkijan haasteita, uppoutuu arkistojen syövereihin ja viettää unettomia öitä tietokoneen ääressä. Lopulta sotamiehen tarina alkaa hahmottua. Kahdeksanosainen radiosarja kuvaa tuota löytöretkeä.

Osa 1: Juurille on pitkä matka

Turunen aloittaa tutkimuksensa hyvin vähäisten tietojen varassa. Suomen sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma antaa neuvoja jäljittämiseen. Etsinnät kannattaa aloittaa omista ja sukulaisten kotiarkistoista, sillä monilla on tallessa vaikkapa virkatodistuksia. Seuraava etappi ovat kirkkoherranvirastot ja sieltä löytyvät kirkonkirjat. Internet on helpottanut sukututkimustyötä huomattavasti ja kenties selittää osin sen kasvavaa suosiota.

Ensimmäiseksi varmistuu sotamies Turusen kuolinpäivä ja viimeinen leposija. Hän kaatui 1. joulukuuta 1939. Samana päivänä kuoli 171 sotilasta. Hautapaikka löytyy Lieksan kirkkopuiston sankarihautausmaalta.

Osa 2: Tiedonmurusia

Tiedonmurusia kertyy hiljalleen. Arkistolaitoksen sivuilta löytyy Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto. Sieltä selviää mm. Turusen siviilisääty (naimisissa, lapseton), asuinpaikka (Lieksa), ammatti (autoilija), sotilasarvo (sotamies) ja joukko-osasto (Kolmas komppania, osasto C, Lieksan harjoituskeskus).

Turunen vierailee myös maanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa, jossa on kattavat sotatieteelliset kokoelmat. Lieksan taisteluista löytyy muutamia tietoja. Taistelut käytiin ankarissa erämaaoloissa. Talvi oli poikkeuksellisen kylmä ja lumipeite Lieksan alueella Suomen syvimpiä, melkein metrin.

Osa 3: Sankarihaudalla

Turunen tekee matkan isosetänsä sankarihaudalle Lieksaan. Seurakunnan puutarhuri Leo Sutinen johdattaa toimittajaa läpi hautausmaan kertoen sen historiasta. Puutarhuri tapaa vuosittain ihmisiä, jotka vierailevat hautausmaalla selvittäessään vanhoja sukujuuriaan.

Osa 4: Sukututkijan arkea

”Sukututkijan arki on rasittavaa, kuluttavaa ja hidasta”, pohtii Turunen törmätessään tutkimuksissaan useisiin umpikujiin. Apu löytyy lopulta yllättävältä taholta, kun eräs paikallishistorian tuntija, entinen rajavartiolaitoksen alueupseeri, Esko Kuitunen kertoo tiedoistaan.

Osa 5: Arkistoja penkomassa

Turunen tutustuu sota-arkiston tiloihin ja toimintaan. Ylitarkastaja Mikko Karjalainen kertoo arkistossa olevan noin 40 hyllykilometriä pääasiassa puolustushallinnon arkistoaineistoa itsenäisyyden ajalta. Muutamia arkistoja on myös autonomian ajalta aina vuodesta 1809 alkaen.

Osa 6: Sotapäiväkirja

Lieksan harjoituskeskuksen esikunnan sotapäiväkirja valottaa tapahtumien kulkua sodan ensimmäisiltä päiviltä. Turunen saa tilaamansa sotamiehen kantakortin kansallisarkistosta. Siitä käy ilmi, että isosetä toimi pikakiväärimiehenä.

Osa 7: Historia herää eloon

Turunen matkustaa tapaamaan Esko Kuitusta Lieksan rajaperinnetalolle. Kuitunen on tehnyt uransa rajavartiolaitoksen palveluksessa ja kiinnostunut sittemmin historiasta. Vierailu kannattaa, sillä sotamies Turusen kuolinpäivän tapahtumat alkavat hahmottua. Kuolinpaikka on Lieksan Kitsi.

Osa 8: Viimeinen matka

Sarjan viimeisessä osassa Markus Turunen ja Esko Kuitunen matkaavat yhdessä Kitsiin. He kulkevat samat viimeiset kilometrit, jotka kolmannen komppanian sotilaat kulkivat talvisodan toisena päivänä lähtiessään hyökkäykseen.

Kuitunen kuvailee, kuinka kokemattomat sotilaat, joutuivat yhtäkkiä tilanteeseen, jossa kaikki oli uutta ja outoa. Epäonninen hyökkäys päättyy illalla Kaatiinlammen lähellä Kitsissä. Kymmenisen miestä haavoittuu, kaksi katoaa ja neljä kuolee. Nuoren Turusen sota päättyy siihen iltaan.