Teuvo Niiranen
Yle
Brita Pousar kirjoitti koulussa aineen unelma-ammatista. Hän halusi tulla lentoemännäksi, nähdä maailmaa ja päästä Pariisiin kerran viikossa. Kun hänestä todella tuli lentoemäntä, hän ei useinkaan muista olevansa unelma-ammatissa. Ohjelmassa vuodelta 1964 Pousar kertoo ammattinsa eri puolista.
Lentoemännän ammattiin liitetään usein mielikuvia glamourista ja hohdokkuudesta. He ovat hymyileviä ja asiakaspalveluhenkisiä toiveammatissaan olevia henkilöitä, jotka pääsevät näkemään ulkomaita, suurkaupunkeja ja muotimaailman keskuksia. Lentoemännän ammatti on muutakin. On aikaisia herätyksiä ja valvomisia. Lentokohteet vaihtuvat päivittäin ja lentojen valmistelut on tehtävä huolellisesti, sillä ”ilmassa ei ole huoltoasemia”. Tarkat ohjeet ja määräykset säätelevät työntekoa.
Matkustajat ovat koneessa henkilökohtaisia vieraita ja on huolehdittava heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Kotimaahan palaaville on oltava uutistoimistona ja kerrottava esimerkiksi kotimaan tapahtumista tai säästä. Suihkukoneiden aikana työtahti on muuttunut kiireisemmäksi. Harvoin on aikaa tutustua lentokohteisiin muuten kuin ilmasta ja lentokentiltä käsin. Joskus voi piipahtaa Pariisin kaduille, katsella kiehtovia näyteikkunoita ja käväistä vaikka muotiliikkeissä. Päivät toistuvat ja kalenteri täyttyy suurkaupunkien nimistä. Uudet lentovalmistelut tehdään. On kohdattava jälleen uudet matkustajat, iloisine tai väsyneine aamuilmeineen ja lähtöjännityksineen.
