Tietokoneet ilmestyivät kotitalouksiin 80-luvulla. Vuonna 1985 ilmestyneessä ohjelmassa kerrottiin miten tietokoneet haluttiin myös luonnolliseksi osaksi koulujen opetusta. Nuoret seisoivat tietoyhteiskunnan kynnyksellä ja koulujen oli valmennetava nuoret tähän muutokseen.
Vuonna 1985 ennakkoluulottomimmin tietokoneisiin suhtautuivat nuoret. Alkuhuuman jälkeen kotona olevien tietokoneiden käyttö jäi kuitenkin usein pelitarkoituksiin. Koulut halusivat päästä hyödyntämään tietokoneita myös opetuksessa.
Jyväskylän yliopistossa pyrittiin kehittämään keinoja joilla tietokoneesta tulisi saumaton koulutyön väline. Ennen tietokoneita oli hyödynnetty lähinnä atk- ja tietokoneavusteisissa opetuksissa, mutta nyt koneet haluttiin mahdollisimman monipuoliseen käyttöön.
Tietokoneet mahdollisitivat tunneilla oppilaskeskeisemmän opetustavan. Atk-laitteet myös vähensivät opettajien yksinpuhelua ja oppitunneista tuli käytännönläheisempiä. Tietokoneilla opiskellessa opettajan tuli kiertää oppilaiden luona ja avustaa heitä yksitellen.
Koulujen tuli vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Nuorten oli tärkeä saada tutustua tietkoneisiin, koska he tulisivat työskentelemään niiden parissa tulevaisuudessa.
”Jos uskomme uuteen tietoyhteiskuntaan, meidän on valmistettava lapset siihen”, totesi asiantuntija Mike Aston.
Opettajilla tosin saattoi Astonin mukaan olla vaikeuksia kehittyvässä tietoyhteiskunnasa. Tietotaito ei välttämättä ollut riittävällä tasolla nuorten tietokoneiden käytön opetukseen.
Jyväskylä ei ollut ainoa kaupunki, joka tuohon aikaan halusi tietokoneet mukaan koulujen opetukseen. Tähän siirryttiin ympäri Suomea. Esimerkiksi Parkanon lukiossa oppilaat tekivät omia opetusohjelmia Prolog-ohjelmointikielen avulla.
Teksti: Pasi Lehtola
