Hyppää pääsisältöön

Mitä kohti ponnistelee Jumalan rakastaja 2013?

”Itserakkaus – Itse Rakkaus!”

Ryhmäteatterin 1980-luvun kulttinäytelmä koki uuden tulemisensa viime syksynä Kokkolan kaupunginteatterissa, jonne sen toteuttivat dramaturgi Jussi Moila ja ohjaaja Sakari Hokkanen. Nyt helsinkiläisillä oli viimein tilaisuus nähdä Jumalan rakastaja 2013, kun kokkolalaiset saapuivat pumppaamaan rautaa Korjaamon Stage-festivaalille. Esityskertoja oli vain kaksi, ja katsomo oli täysi.

Mikko Virtanen ja Seppo Merviä. Kuva Päivi Karjalainen.

Näytelmä kertoo Juska Paarmasta, joka on kateissa elämänsä kanssa. Paarma heittää vaimonsa pihalle, työtä ei ole, eikä jumalakaan puhu Juskalle, vaikka lahkolaistuttavat kuinka rukoilisivat hänen puolestaan. Juska löytää tarkoituksen elämälleen punttisalilta. Hän haluaa tulla Michelangelon Daavid-patsaaksi.

Olen liian nuori, jotta olisin nähnyt Ryhmiksen Jumalan rakastajaa, mutta jotain hajua minulla siitä on. Ohjasin vuonna 2007 tv-dokumentin Ryhmäteatterista, ja pääsin katsomaan kohisevaa vhs-taltiota Arto af Hällströmin alkuperäisestä ohjauksesta. Hurjalta se näytti, maaniselta. Kari Väänänen sanoi silloin haastattelussa, että Juska Paarman rooli oli hänelle käännekohta. Väänänen kertoi heittäytyneensä niin syvälle rooliinsa, että oma mielenterveys alkoi heittää. ”Se rooli rupesi määräilemään mun elämää. Mä en pystynyt erottamaan arkielämää ja Juska Paarmaa. Se ei ole hyvä juttu, se riitti mulle.” 

Nyt Juska Paarmaa näytteli Mikko Virtanen. Hän on syntynyt 1980-luvulla, ja esityksen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa Virtanen kertoo jumaloineensa lapsena Stallonea ja muita ajan muskelisankareita. Suhde kehonrakennukseen on näillä tekijöillä kahtalainen. Toisaalta bodaus naurattaa, tuntuu pösilöltä. Toisaalta ohjaaja Hokkanen tunnustaa, että tuntee lajia kohtaan pimeää vetovoimaa.

Tämä ristiriita välittyy katsojille. 1980-luvun hitit pauhaavat, alttaritaulussa välähtää Rockyn kuvia. Suhde lihasten jumalointiin on osin ironinen ja huvittunut, esityksessä on traagisen seassa keveyttä ja naurua. Mutta silti: esityksen voima on rauta joka nousee. Näyttelijät nostavat oikeita painoja, vetävät itsensä oikeasti sippiin. Katsomo tuijottaa hiljaa aina vaan uusia sarjoja urakoivia miehiä.

Ja näin kävi: Jumalan rakastajaa katsoessa alkoi tehdä mieli mennä punttisalille.

Mikko Virtanen ja Pia Andersson. Kuva Päivi Karjalainen.Jumalan rakastajan itserakkaus sopii täydellisesti tähän omakuvia vilisevään aikaan. Punttisalilla käyminen on taas muotia. Salil eka salil vika. Mutta itselle tuli tunne, että nyt näytelmässä bodataan eri syistä. 1980-luvun individualismin sanotaan olleen vastareaktiota 1970-luvun yhtenäiskulttuuriin ja pakkokollektiivisuuteen. Nyt tuntui siltä, että kehoaan rääkkäävä Juska keskittyy Daavidiksi tulemiseen, jotta ei hukkuisi. Pirstoutuneessa todellisuudessa ainoa asia, joka pysyy tukevasti miehen otteessa, on rautatanko. Ja siihen hän takertuu. Aikojen muutos näkyy siinäkin, että 1980-luvulla bodarien proteenidieetti oli pienten piirien puuhastelua. Nykyään karppaaminen, hiilarien välttely ja muut erikoisruokavaliot ovat koko kansan hupia.

Nykyhetkeen päivitetyssä esityksessä lihasten kasvusta postaillaan tietysti myös feisbuukkiin. Penkkipunnerusvideoita ja muskeliposeerauksia faneille! 

Seppo Merviä näyttelee kerrassaan mahtavasti kolme rooliaan: hän on Juskan kaksoisolento, hän on Leso, kaikista kovin bodari, sekä Juskaa houkuttava muotitaiteilija. Peilikuva, haastaja ja seksiobjekti samassa paketissa! Pia Andersson tekee hienot roolit kivikasvoisena bodari-blondina sekä bilehilepimuna. Juskan ainoaa ystävää näyttelevä Jarmo Perälä tuo mukanaan vanhenevan miehen tragediaa: hän yrittää pysyä nuorten jannujen mukana, harmaantuvista hiuksista ja liikakiloista viis.

Ohjaaja Hokkanen käyttää musiikkia tehokkaasti. Kun Juska Paarma nostaa yksin painoja, kaikuu pimeydessä tuttu laulu: ”Täällä Pohjantähden alla on mun kotomaani”. Suru tuntuu katsomossa asti. Oma ruumis on ainoa koti, jonka Juska tuntee.  

 

Kokkolan kaupunginteatteri: Jumalan rakastaja 2013. Teksti Jussi Parviainen - Jussi Moila. Ohjaus Sakari Hokkanen. Lavastus Salli Kari, puvustus Mirjami Saarni, valaistus Veli-Matti Ersta, ääni Anna Moriwaki. Rooleissa Mikko Virtanen, Seppo Merviä, Tuomo Kemppainen, Jarmo Perälä, Pia Andersson ja Irina Parviainen. Ensi-ilta oli Kokkolan kaupunginteatterissa 21.9.2013.

Stage-festivaali Korjaamolla 13.-24.8.2014.


YLE Teeman Tekijänä: Sini Pesonen -ohjelmassa kerrotaan Kokkolan kaupunginteatterin johtajasta. Teatterissa harjoitellaan paraikaa näytelmää Jumalan rakastaja 2013.

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.