Sähkötön Suomi suunnisti kaasuvalolla

Vielä 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli peräti 35 000 sähkötöntä taloutta. Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan perukoille sähköistys eteni hitaasti. Kansa ”vaelsi pimeydessä”, ja ainakin tässä suhteessa Raamatun kertomuksia noudattaen, kuten oheisessa ohjelmassa todetaan.

Jura Tarvasahon vuonna 1974 valmistunut ohjelma kertoo, miten elämä ilman sähköjä sujuu Kainuun korpikylissä ja miten eri tavoin ”sähköherroihin” yritetään saada vauhtia.

Kainuussa sähköttömiä talouksia oli paljon. Esimerkiksi Suomussalmella joka kolmas maatila oli vielä 1970-luvun puolivälissä ilman sähköjä. Osa tiloista oli myös sellaisia, ettei niitä ollut aikomuskaan sähköistää kustannussyistä.

Maaltapako, maaseudun rakennemuutos ja palvelujen loppuminen toivat muutenkin ankeutta korpikyliin. Kaamosta ja talven pimeyttä vastaan taisteltiin kaasulamppujen ja polttomoottorien avulla.

Oulujoki ja muut pohjoisen vesistöt valjastettiin jauhamaan halpaa sähköä etelän tarpeisiin. Ne alueet, joissa sähköä tuotettiin, jäivät sähköistämättä tai joutuivat maksamaan sähköstä kalliimman hinnan kuin muu Suomi.

Kainuussa sähköistämiseen yritetään saada vauhtia kyläläisten yhteisillä kirjelmillä Kainuun Valo Oy:n herroille. Ja kun sähkösopimus vihdoin syntyy, se on monessa pirtissä pullakahvien paikka.

Katso myös

• Kun sähkö tuli Suomeen
• Näppärästi sähköä
• Valoa koko kansalle saatiin odottaa pitkään
• Sähkö-Olli