Jokainen merimies tiesi, millainen vaara merillä uhkasi: kuka tahansa heistä saattoi joutua merirosvojen vangiksi ja orjaksi Pohjois-Afrikkaan.
Vuosien 1500 ja 1830 välillä muslimimerirosvot vangitsivat miljoona eurooppalaista merimiestä ja matkustavaista Välimerellä ja Atlantilla. Vaarallisimpien merirosvojen tukikohtana olivat Pohjois-Afrikan Barbareskivaltiot, missä merirosvot toimivat hallitsijoiden luvalla ja möivät vankejaan orjamarkkinoilla.
Vuonna 1724 merirosvot vangitsivat ja orjuuttivat 14-vuotiaan tanskalaisen merimiehen Hark Olufsin. Orjana hänestä tuli beyn läheinen avustaja ja yksityinen pyöveli. Hark palasi Eurooppaan vuonna 1735 oppineena ja rikkaana miehenä ja kirjoitti elämäkertansa.
Toisessa osassa aiheena on Gudda-niminen islantilaisnainen, joka pienen poikansa ja noin neljänsadan muun kanssa ryöstettiin orjuuteen Islannista vuonna 1627. Kotiin palattuaan Gudda sai liikanimen ”turkkilainen” ja huomasi olevansa sosiaalinen hylkiö.
26. syyskuuta 1575 merirosvot valtasivat Katalonian rannikolla laivan nimeltä Sol. Eräs sen miehistön jäsenistä oli nuori espanjalainen sotilas nimeltä Miguel, josta myöhemmin tuli eräs kirjallisuuden historian suurimmista ja luetuimmista kirjailijoista. Miguel de Cervantes vietti viisi vuotta vankina Algerissa, kunnes hänen lunnaansa maksettiin. Cervantesin Don Quijotessa kerrotaan Algerista vapautuneesta orjasta, mutta vankilapäiväkirjaa Cervantes ei pitänyt. Sen sijaan toinen orja, Antonio de Sosa, on kertonut Cervantesin neljästä pakoyrityksestä.
- (Hvide slaver, Tanska 2011)
