Hyppää pääsisältöön

Anna Laine: Mantan takamus

Toimittaja Anna Laine
Toimittaja Anna Laine Kuva: Yle, Jyrki Valkama anna laine

”Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä. En ymmärrä, en ymmärrä, en ymmärrä!” Näin kiihkeästi äitini kommentoi Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan liittyvää Hotel Manta of Helsinkiä. Esplanadilla seisova Havis Amanda muutettiin japanilaistaiteilija Tatzu Nishin toimesta hotellihuoneeksi, jossa saa päivisin vierailla katsomassa Mantaa lähietäisyydeltä tai maksua vastaan viettää yönsä Mantan vieressä.

Heti teoksen auettua viime viikolla, ainakin oma sosiaalinen mediani täyttyi Mantan perseestä. Erilaisia lähikuvia, käsiä pronssisella pakaralla, kommentteja kosketuksesta. Nähtyäni patsaan sijoittelun keskelle hotellivuodetta, mietin kieltämättä itsekin, että ”kauheen vaikee on seksiä siinä Mantan varjossa harrastaa”.

Mutta ei, äitini ei ollut järkyttynyt Mantan perseestä, se on itse asiassa sivujuonne. Äitini oli järkyttynyt siitä, että Juhlaviikkojen sloganin mukaankin ”taide kuuluu kaikille”, mutta nyt Manta on sullottu mustan kontin sisään eikä kukaan voi ihailla sitä menemättä sisälle ”parakkiin”, jollaiseksi äitini hotellirakennusta kutsui.

. Mielestäni on hyvä, että meiltä toisinaan otetaan itsestään selvinä pitämiämme asioita pois.

Saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Minä puolustin Mantan paketoimista sillä, että suurin osa taiteestahan on lähtökohtaisesti seinien sisällä, museoissa. Osa jopa yksityisissä kokoelmissa, joista suuri yleisö pääsee nauttimaan vain aniharvoin. Mielestäni on myös hyvä, että meiltä toisinaan otetaan itsestään selvinä pitämiämme asioita pois. Siellä se Manta on vuosia keikistellyt kaupunkilaisille, mutta vain vappuisin on täyden huomion keskipiste.

Muistatteko millaisen myrskyn Urho Kekkosen muistomerkki aiheutti vuonna 2000? Monikaan ei taida enää muistaa, että Finlandia-talon naapurissa sijaitseva muistomerkki herätti paheksunnan ja huolen siitä, että taideteokseen liittyvään vesialtaaseen voi hukkua. Niinpä altaan reunaan kiinnitettiin pienet uimatikkaat. Sen jälkeen teos on saanut uinailla Hakasalmen puistossa ilman hämminkiä – oman paikkansa itsestäänselvyytenä.

Mutta millä tavalla Hotel Manta of Helsingin olisi voinut saada kuulumaan kaikille? Taideteos toisen sisällä? Kuulin jonkun ehdottavan, että maksullisen yöpymisen sijaan hotellissa olisi voinut yövyttää ilmaiseksi kodittomia. Se olisi takuulla saanut konservatiivisimmat taideihmiset takajaloilleen ja toisaalta, olisihan hotelliin voinut yövyttää myös vaikka nuoria taiteilijoita inspiroitumaan, lapsia kokemaan leiritunnelmaa keskellä kaupunkia, kodittomia kissoja tai vaikka yritysjohtajia. Tämä kaikki olisi muuttanut teoksen sanomaa – päätösvalta oli silti taiteilijalla. Toivottavasti.

Virossa, Tallinnan Tõnismäellä, sijaitsi vuoteen 2007 asti Pronssisoturin patsas. Se oli pystytetty muistomerkiksi Puna-armeijan sotureille, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa. Pronssisoturi päätettiin siirtää keskustasta pois muiden Viron miehitystä ylistävien patsaiden kanssa. Siirrosta syntyi kaksi yötä kestänyt mellakka, joka kuvasti Viron jännitteistä sisäpolitiikkaa virolaisten ja venäläisten välillä. Vaan mitä tästä kaikesta jäi käteen? Puisto, jossa ei enää ole patsasta. Puistolla on nyt jopa ehkä alkuperäistä suurempi merkitys, kun se tyhjänä muistuttaa tapahtumista.

Toivottavasti Helsingin Juhlaviikot vapauttavat Mantan heti juhlien jälkeen ja taide kuuluu taas kaikille. Toivon myös, ettei kukaan maailman myrskyissä saa päähänsä, että Manta alastomine vartaloineen edustaa väärää arvomaailmaa ja vaadi sen siirtoa pois katseiden alta. Sellaistakin tapahtuu jatkuvasti.

Minusta Helsingin Juhlaviikot ovat tehneet taas hienoa työtä. Eikä vähiten keskustelunherättelijöinä.

Kommentit
  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri