Hyppää pääsisältöön

Lasten kanssa luontoon retkeilemään ja vaeltamaan

Lapsi lukee kirjaa teltan edessä.
Lapsi lukee kirjaa teltan edessä. Kuva: BranDo telttailu

Syksy on oivallista aikaa perheen yhteisille viikonloppuretkille. Mutta kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä ja millaisia varusteita tarvitaan mukaan?

Kysyimme lukijoiltamme aiemmin vinkkejä lasten kanssa retkeilyyn. Kiitos kaikille vastanneille!

Evästä omaan reppuun

Vastauksissa tärkeimmäksi asiaksi nousi ruoka. Riittävä terveellinen ruoka ja juoma tasaisin väliajoin pitävät sekä lapset että aikuiset reippaalla mielellä. Evästauko on syytä pitää tarpeeksi usein.

Kun väsymys iskee, ruoka toimii hyvänä kannustimena, mutta liika sokeri kannattaa jättää kaupan hyllylle.

Pois namit, pullat, limut ja muut verensokeria heilauttavat ja terveellistä ruokaa tilalle ja turhat väsykiukut jää pois.

- Pois namit, pullat, limut ja muut verensokeria heilauttavat ja terveellistä ruokaa tilalle ja turhat väsykiukut jää pois, nimetön vastaaja kirjoittaa.

- Ruoka on tärkein, riittävästi ja terveellisesti, mutta silti yllätyksiä olisi hyvä olla. Ja juoma tietty, miisa kirjoittaa.

Oman perheen kanssa paljon retkeillyt ja Lapsiperheen retkeilyoppaan laatinut Jouni Laaksonen suosittelee pakkaamaan lapsen omaan reppuun välipalapussin ja vesipullon. Kun reppu ei ole liian painava ja sen sisältö palkitsee, lapsi kantaa repun mielellään.

Karkkeihin motivointivälineenä Jounikin suhtautuu kielteisesti. Hyvää kannustinruokaa ovat esimerkiksi pähkinät, rusinat, kuivatut hedelmät ja maissinaksut.

metsä
Retkellä ei pitäisi olla kiire minnekään. metsä Kuva: Yle/Heidi Brucker metsä

Jos ei ole kiire, ei tarvitse hoputtaa

Parasta motivointia Jounin mukaan on ennaltaehkäisy, eli tarpeeksi väljän aikataulun suunnittelu.

- Kun lapselle jää aikaa pysähtyä leikkimään erikoisten kelojen ja kolojen kanssa, hän ei niin herkästi kyllästy kuin jos häntä koko ajan hoputetaan.

Lapsi on perillä jo astuessaan polulle.

Aikuisen on hyvä pitää mielessä, että lapsi on perillä jo astuessaan polulle - ei vasta kun saavutetaan näköalakallio tai laavu.

Hyvä keino on ottaa lapselle oma kaveri mukaan. Jounin kokemus on, että silloin tylsää tulee tuskin hetkeksikään.

Varsinkin yksilapsisten perheiden kannattaa harrastaa tuttavaperheiden kanssa retkeilyä.

Metsässä ei tarvita leluja

Jouni muistelee ensimmäisiä vaelluksiaan lapsen kanssa, miten hän oli pohtinut, tarvitsisiko lapselle pakata jotain leluja retkelle mukaan. Kokemus on opettanut, että ainakaan hänen lapsensa ei niitä tarvitse. Joku lapselle tärkeä pieni ja kevyt lelu tai iltasatukirja riittää. Muuten tarinoita voi sepittää omasta päästäkin.

Kun väsymys ja tylsistyminen alkavat jossain vaiheessa uhata, kannattaa muistaa neuvo, jonka eräs kokenut isä halusi jakaa lukijoiden kanssa:

Kyllästyminen uhkaa paljon ennen väsymystä, mutta leikin varjolla pienetkin lapset jaksavat ihmeesti.

- Kyllästyminen uhkaa paljon ennen väsymystä, mutta leikin varjolla pienetkin lapset jaksavat ihmeesti. Aikuisenkin on mukavampi kävellä kun tietää miten varotaan vuorenrinteen pahisten tukikohtaa ja väistellään laava-ansoja, isä kommentoi.

Nimimerkki Meidän Perhe muistuttaa, että lapset kannattaa osallistaa kaikkeen toimintaan: sienestykseen, polttopuiden tekoon, onkimiseen, ruuanlaittoon, leiripaikan siivoukseen ja veden hakuun.

- Siinä lapset oppivat ja samalla löytyy mielekästä tekemistä.

Kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä?

Lapsi nukkuu kantorinkassa
Päiväunet kantorinkassa. Lapsi nukkuu kantorinkassa Kuva: Yle/Heidi Brucker kantorinkka

Jouni Laaksosen perhe kävi ensimmäisellä Lapin-vaelluksella silloin puolitoistavuotiaan esikoisen kanssa. Lapsi viihtyi hyvin kantorinkassa, nukkui lähes aina rinkan edetessä. Nukkuminen oli kuitenkin varsin hervotonta ja niska oli pelottavan paljon kenollaan. Tästä syystä Jouni aikookin toisen lapsen, nyt kolmikuisen vauvan kanssa käyttää kantoreppua pidempään ja siirtyä kantorinkkaan vasta myöhemmin.

- Kantorinkassa ja ahkiossa vauva tai taapero matkaa hyvinkin kymmenen kilometrin päivätaipaleita tyytyväisenä.

Leikki-ikäisenä, kun lapsi oppii paremmin kävelemään ja nukkuu vähemmän päiväunia, päivämatkat lyhenevät selvästi.

- Jos lapsi kävelee pääasiassa itse, niin ihan jo kilometrin parin retki on oikein sopiva. Mieluummin kannattaa suunnitella lyhyt reitti kuin yhtään liian pitkä, Jouni neuvoo.

Mieluummin kannattaa suunnitella lyhyt reitti kuin yhtään liian pitkä.

Ylivoimaisesti eniten Jounin perhe retkeilee lyhyitä päiväretkiä lasten kanssa, niin patikoiden, hiihtäen kuin meloen, useimmiten kilometristä kolmeen, korkeintaan viiteen. Pisin pienen koululaisen kanssa tehty reissu oli tänä kesänä Pieni Karhunkierros.

- Kävelimme ensimmäisenä päivänä kahdeksan kilometriä, nukuimme yön teltassa ja jatkoimme seuraavana päivänä loput neljä kilometriä. Puolivälissä pidimme laavulla reilun evästauon.

Jouni ei ole vaelluskenkäihmisiä, vaan hän käyttää itse mieluiten vaellussaappaita tai tietyissä tilanteissa maastolenkkitossuja. Siinä vaiheessa kun lapsi haluaa vaelluskengät, Jouni aikoo sellaiset ostaa - mutta ei käytettynä eikä netistä. Kenkien pitää olla jalkaan sopivat, ehjät ja mieleiset. Voi olla, että niitä joutuu kokeilemaan useampia, ennen kuin sopivat löytyvät. Toistaiseksi lapsi on pärjännyt samoilla lenkkitossuilla, sandaaleilla ja kumisaappailla kuin arjessakin.

Varaudu sään vaihtumiseen

Mutaiset vaelluskengät
Vaelluskenkiä ei välttämättä tarvita, mutta kannattaa varautua mutaan ja märkään. Mutaiset vaelluskengät Kuva: Yle/Heidi Brucker vaelluskengät

Lukijoiden vastauksissa tuli esiin hyviä vinkkejä varusteista, joita ei kannata unohtaa kotiin. Tällaisia ovat ainakin päähine, varasukat ja sään vaihtumiseen mukautuva varustus.

Jouni Laaksosellakin on kokemusta sään äkillisestä vaihtumisesta. Eräällä retkellä oli lähtiessä puolipilvinen sää eikä näyttänyt sateiselta. Matkaan lähdettiin sandaaleissa ja kevyissä vaatteissa. Vanhasta tottumuksesta reppuun oli kuitenkin pakattu sadevaatteet.

- Laavulle ehdittyämme tuli rankka sadekuuro. Se kyllä laantui evästaukomme aikana, mutta ilma viileni ja lapsen lippalakki piti vaihtaa pipoon, ja onneksi oli saappaat repussa. Varvikko polun varressa oli nyt märkää ja kumikengät olivat tarpeen, Jouni kertoo.

Yön yli retki on jännittävä seikkailu lapselle

Lasten on tärkeää saada retkiltä miellyttäviä kokemuksia, jotta kipinä ulkoiluun ja retkeilyyn säilyy. Yöpyminen luonnossa voi olla iso elämys koko perheelle.

Kauas ei tarvitse lähteä, vaan telttailu kannattaa aloittaa omalta takapihalta, vinkkaa Espoon Ladun retkeilyvastaava Jenni Kääriäinen, joka on vetänyt mm. lapsille suunnattua Metsämörritoimintaa.

Omalta pihalta on helppo palata omaan sänkyyn, jos koti-ikävä iskee.

- Omalta pihalta on helppo palata omaan sänkyyn, jos koti-ikävä iskee.

Jenni muistuttaa, että telttapaikan valinnassa kannattaa aina huomioida sateen mahdollisuus. Jos teltta on kuopassa, vesi voi valua sinne ja kastella teltan.

- Tasainen alusta ja tuulelta suojassa oleva paikka on hyvä teltalle. Kävyt ja irto-oksat kannattaa poistaa alta.

Teltan sijaan voi majoittua myös laavussa, johon on kiinnitetty hyttysverkko. Ilma kiertää laavussa paremmin kuin teltassa.

Partiolainen, kolmen lapsen äiti Sanna Jahkola muistuttaa, että luonnon äänet kuuluvat telttaan helpommin kuin sisälle, ja että lasten kanssa on hyvä keskustella peloista ja kertoa, että äänet kuuluvat yöpymiseen.

Oma otsalamppu helpottaa liikkumista hämärässä. Jos tilaa on, mukaan voi pakata myös potan. Sannan kokemuksesta lasten voi olla kätevämpi tehdä tarpeensa pottaan teltassa kuin lähteä yöllä ulos.

Yön yli retkillä Sannalla on ollut pienimmille lapsille mukana äitiyspakkauksen makuupussi.

- Isommille lapsille saa aikuisten makuupussista sopivamman, kun lyhentää sitä kuminauhalla jalkopäästä, Sanna neuvoo.

Telttaan voi myös hankkia yhden ison makuualustan, jolloin lapsi ei vahingossa pyörähdä makuualustojen rakoon, jossa on kylmempi nukkua. Sannan mielestä hyvä villakerrasto on retkellä ehdoton ja pipo päässä yöllä auttaa lämmön eristämisessä.

Mitä ruokaa laitetaan?

eväät
eväät Kuva: Yle/Heidi Brucker eväät

Yön yli retki on sen verran lyhyt, ettei ruokaa tarvitse olla paljon mukana. Varmin tapa on syödä samoja tuttuja ruokia kuin kotonakin.

Retkeä helpottaa, jos on valmistellut ruoan mahdollisimman hyvin jo kotona. Voi ottaa vaikkapa makaronilaatikon mukaan, joka lämmitetään nuotiossa tai retkikeittimellä pannulla.

Muroihin saa maidon, kun ottaa maitojauhetta mukaan. Myös tölkkipuuro voi olla hyvä aamu- tai iltapala pienimmille.

- Yleisesti retkillä suositaan kevyttä kuivaruokaa, jolloin se ei paina liikaa sekä säilyy pitempään.

Jos haluaa keventää kantamusta, voi ottaa mukaan vaikkapa pussikeiton ja lisätä siihen kuivatettua jauhelihaa tai soijarouhetta.

Turvallista retkeilyä

Puukon ja tulitikkujen kanssa täytyy tietenkin varoa. Vaikka laastari sormessa olisikin elämys, kukaan ei halua palovammoja muistoksi ensimmäisiltä retkiltään. Työkalujen käyttöä ja nuotion sytyttämistä kannattaakin harjoitella yhdessä vanhempien kanssa. Pieni ensiapulaukku mahtuu hyvin repun sivutaskuun.

Eräs lukija muistuttaa, että suurin osa metsä- ja maastopaloista syttyy ihmisen toiminnan seurauksena.

- Nuotion tuhka jää kytemään jopa viikoksi, ellei sitä vedellä sammuta. Yhdestä tumpista syttyy palo, joka voi polttaa satoja hehtaareita maastoa ja monta kotia, viestin lähettäjä kirjoittaa.

Suomen luonnon päivänä retkeilemään

Hyvä tilaisuus lähteä perheen kanssa luontoon retkeilemään on lauantaina 30.8.2014, jolloin vietetään Suomen luonnon päivää ja Retkipäivää. Monella paikkakunnalla järjestetään silloin myös opastettuja retkiä.

Radio Suomi lähettää suoraa ohjelmaa Nuuksiosta Luontokeskus Haltiasta klo 9-15. Lähetys striimataan kuvallisena yle.fi/luonto –sivulla.

Linkit:

Lähteet: Jouni Laaksonen, Jenni Kääriäinen ja Sanna Jahkola; Laaksonen Jouni: Lapsiperheen retkeilyopas, Karttakeskus 2014.

Kommentit
  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu

    Kaakkurin perimä poikkeaa muista linnuista

    Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.