Hyppää pääsisältöön

Lasten kanssa luontoon retkeilemään ja vaeltamaan

Lapsi lukee kirjaa teltan edessä.
Lapsi lukee kirjaa teltan edessä. Kuva: BranDo telttailu

Syksy on oivallista aikaa perheen yhteisille viikonloppuretkille. Mutta kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä ja millaisia varusteita tarvitaan mukaan?

Kysyimme lukijoiltamme aiemmin vinkkejä lasten kanssa retkeilyyn. Kiitos kaikille vastanneille!

Evästä omaan reppuun

Vastauksissa tärkeimmäksi asiaksi nousi ruoka. Riittävä terveellinen ruoka ja juoma tasaisin väliajoin pitävät sekä lapset että aikuiset reippaalla mielellä. Evästauko on syytä pitää tarpeeksi usein.

Kun väsymys iskee, ruoka toimii hyvänä kannustimena, mutta liika sokeri kannattaa jättää kaupan hyllylle.

Pois namit, pullat, limut ja muut verensokeria heilauttavat ja terveellistä ruokaa tilalle ja turhat väsykiukut jää pois.

- Pois namit, pullat, limut ja muut verensokeria heilauttavat ja terveellistä ruokaa tilalle ja turhat väsykiukut jää pois, nimetön vastaaja kirjoittaa.

- Ruoka on tärkein, riittävästi ja terveellisesti, mutta silti yllätyksiä olisi hyvä olla. Ja juoma tietty, miisa kirjoittaa.

Oman perheen kanssa paljon retkeillyt ja Lapsiperheen retkeilyoppaan laatinut Jouni Laaksonen suosittelee pakkaamaan lapsen omaan reppuun välipalapussin ja vesipullon. Kun reppu ei ole liian painava ja sen sisältö palkitsee, lapsi kantaa repun mielellään.

Karkkeihin motivointivälineenä Jounikin suhtautuu kielteisesti. Hyvää kannustinruokaa ovat esimerkiksi pähkinät, rusinat, kuivatut hedelmät ja maissinaksut.

metsä
Retkellä ei pitäisi olla kiire minnekään. metsä Kuva: Yle/Heidi Brucker metsä

Jos ei ole kiire, ei tarvitse hoputtaa

Parasta motivointia Jounin mukaan on ennaltaehkäisy, eli tarpeeksi väljän aikataulun suunnittelu.

- Kun lapselle jää aikaa pysähtyä leikkimään erikoisten kelojen ja kolojen kanssa, hän ei niin herkästi kyllästy kuin jos häntä koko ajan hoputetaan.

Lapsi on perillä jo astuessaan polulle.

Aikuisen on hyvä pitää mielessä, että lapsi on perillä jo astuessaan polulle - ei vasta kun saavutetaan näköalakallio tai laavu.

Hyvä keino on ottaa lapselle oma kaveri mukaan. Jounin kokemus on, että silloin tylsää tulee tuskin hetkeksikään.

Varsinkin yksilapsisten perheiden kannattaa harrastaa tuttavaperheiden kanssa retkeilyä.

Metsässä ei tarvita leluja

Jouni muistelee ensimmäisiä vaelluksiaan lapsen kanssa, miten hän oli pohtinut, tarvitsisiko lapselle pakata jotain leluja retkelle mukaan. Kokemus on opettanut, että ainakaan hänen lapsensa ei niitä tarvitse. Joku lapselle tärkeä pieni ja kevyt lelu tai iltasatukirja riittää. Muuten tarinoita voi sepittää omasta päästäkin.

Kun väsymys ja tylsistyminen alkavat jossain vaiheessa uhata, kannattaa muistaa neuvo, jonka eräs kokenut isä halusi jakaa lukijoiden kanssa:

Kyllästyminen uhkaa paljon ennen väsymystä, mutta leikin varjolla pienetkin lapset jaksavat ihmeesti.

- Kyllästyminen uhkaa paljon ennen väsymystä, mutta leikin varjolla pienetkin lapset jaksavat ihmeesti. Aikuisenkin on mukavampi kävellä kun tietää miten varotaan vuorenrinteen pahisten tukikohtaa ja väistellään laava-ansoja, isä kommentoi.

Nimimerkki Meidän Perhe muistuttaa, että lapset kannattaa osallistaa kaikkeen toimintaan: sienestykseen, polttopuiden tekoon, onkimiseen, ruuanlaittoon, leiripaikan siivoukseen ja veden hakuun.

- Siinä lapset oppivat ja samalla löytyy mielekästä tekemistä.

Kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä?

Lapsi nukkuu kantorinkassa
Päiväunet kantorinkassa. Lapsi nukkuu kantorinkassa Kuva: Yle/Heidi Brucker kantorinkka

Jouni Laaksosen perhe kävi ensimmäisellä Lapin-vaelluksella silloin puolitoistavuotiaan esikoisen kanssa. Lapsi viihtyi hyvin kantorinkassa, nukkui lähes aina rinkan edetessä. Nukkuminen oli kuitenkin varsin hervotonta ja niska oli pelottavan paljon kenollaan. Tästä syystä Jouni aikookin toisen lapsen, nyt kolmikuisen vauvan kanssa käyttää kantoreppua pidempään ja siirtyä kantorinkkaan vasta myöhemmin.

- Kantorinkassa ja ahkiossa vauva tai taapero matkaa hyvinkin kymmenen kilometrin päivätaipaleita tyytyväisenä.

Leikki-ikäisenä, kun lapsi oppii paremmin kävelemään ja nukkuu vähemmän päiväunia, päivämatkat lyhenevät selvästi.

- Jos lapsi kävelee pääasiassa itse, niin ihan jo kilometrin parin retki on oikein sopiva. Mieluummin kannattaa suunnitella lyhyt reitti kuin yhtään liian pitkä, Jouni neuvoo.

Mieluummin kannattaa suunnitella lyhyt reitti kuin yhtään liian pitkä.

Ylivoimaisesti eniten Jounin perhe retkeilee lyhyitä päiväretkiä lasten kanssa, niin patikoiden, hiihtäen kuin meloen, useimmiten kilometristä kolmeen, korkeintaan viiteen. Pisin pienen koululaisen kanssa tehty reissu oli tänä kesänä Pieni Karhunkierros.

- Kävelimme ensimmäisenä päivänä kahdeksan kilometriä, nukuimme yön teltassa ja jatkoimme seuraavana päivänä loput neljä kilometriä. Puolivälissä pidimme laavulla reilun evästauon.

Jouni ei ole vaelluskenkäihmisiä, vaan hän käyttää itse mieluiten vaellussaappaita tai tietyissä tilanteissa maastolenkkitossuja. Siinä vaiheessa kun lapsi haluaa vaelluskengät, Jouni aikoo sellaiset ostaa - mutta ei käytettynä eikä netistä. Kenkien pitää olla jalkaan sopivat, ehjät ja mieleiset. Voi olla, että niitä joutuu kokeilemaan useampia, ennen kuin sopivat löytyvät. Toistaiseksi lapsi on pärjännyt samoilla lenkkitossuilla, sandaaleilla ja kumisaappailla kuin arjessakin.

Varaudu sään vaihtumiseen

Mutaiset vaelluskengät
Vaelluskenkiä ei välttämättä tarvita, mutta kannattaa varautua mutaan ja märkään. Mutaiset vaelluskengät Kuva: Yle/Heidi Brucker vaelluskengät

Lukijoiden vastauksissa tuli esiin hyviä vinkkejä varusteista, joita ei kannata unohtaa kotiin. Tällaisia ovat ainakin päähine, varasukat ja sään vaihtumiseen mukautuva varustus.

Jouni Laaksosellakin on kokemusta sään äkillisestä vaihtumisesta. Eräällä retkellä oli lähtiessä puolipilvinen sää eikä näyttänyt sateiselta. Matkaan lähdettiin sandaaleissa ja kevyissä vaatteissa. Vanhasta tottumuksesta reppuun oli kuitenkin pakattu sadevaatteet.

- Laavulle ehdittyämme tuli rankka sadekuuro. Se kyllä laantui evästaukomme aikana, mutta ilma viileni ja lapsen lippalakki piti vaihtaa pipoon, ja onneksi oli saappaat repussa. Varvikko polun varressa oli nyt märkää ja kumikengät olivat tarpeen, Jouni kertoo.

Yön yli retki on jännittävä seikkailu lapselle

Lasten on tärkeää saada retkiltä miellyttäviä kokemuksia, jotta kipinä ulkoiluun ja retkeilyyn säilyy. Yöpyminen luonnossa voi olla iso elämys koko perheelle.

Kauas ei tarvitse lähteä, vaan telttailu kannattaa aloittaa omalta takapihalta, vinkkaa Espoon Ladun retkeilyvastaava Jenni Kääriäinen, joka on vetänyt mm. lapsille suunnattua Metsämörritoimintaa.

Omalta pihalta on helppo palata omaan sänkyyn, jos koti-ikävä iskee.

- Omalta pihalta on helppo palata omaan sänkyyn, jos koti-ikävä iskee.

Jenni muistuttaa, että telttapaikan valinnassa kannattaa aina huomioida sateen mahdollisuus. Jos teltta on kuopassa, vesi voi valua sinne ja kastella teltan.

- Tasainen alusta ja tuulelta suojassa oleva paikka on hyvä teltalle. Kävyt ja irto-oksat kannattaa poistaa alta.

Teltan sijaan voi majoittua myös laavussa, johon on kiinnitetty hyttysverkko. Ilma kiertää laavussa paremmin kuin teltassa.

Partiolainen, kolmen lapsen äiti Sanna Jahkola muistuttaa, että luonnon äänet kuuluvat telttaan helpommin kuin sisälle, ja että lasten kanssa on hyvä keskustella peloista ja kertoa, että äänet kuuluvat yöpymiseen.

Oma otsalamppu helpottaa liikkumista hämärässä. Jos tilaa on, mukaan voi pakata myös potan. Sannan kokemuksesta lasten voi olla kätevämpi tehdä tarpeensa pottaan teltassa kuin lähteä yöllä ulos.

Yön yli retkillä Sannalla on ollut pienimmille lapsille mukana äitiyspakkauksen makuupussi.

- Isommille lapsille saa aikuisten makuupussista sopivamman, kun lyhentää sitä kuminauhalla jalkopäästä, Sanna neuvoo.

Telttaan voi myös hankkia yhden ison makuualustan, jolloin lapsi ei vahingossa pyörähdä makuualustojen rakoon, jossa on kylmempi nukkua. Sannan mielestä hyvä villakerrasto on retkellä ehdoton ja pipo päässä yöllä auttaa lämmön eristämisessä.

Mitä ruokaa laitetaan?

eväät
eväät Kuva: Yle/Heidi Brucker eväät

Yön yli retki on sen verran lyhyt, ettei ruokaa tarvitse olla paljon mukana. Varmin tapa on syödä samoja tuttuja ruokia kuin kotonakin.

Retkeä helpottaa, jos on valmistellut ruoan mahdollisimman hyvin jo kotona. Voi ottaa vaikkapa makaronilaatikon mukaan, joka lämmitetään nuotiossa tai retkikeittimellä pannulla.

Muroihin saa maidon, kun ottaa maitojauhetta mukaan. Myös tölkkipuuro voi olla hyvä aamu- tai iltapala pienimmille.

- Yleisesti retkillä suositaan kevyttä kuivaruokaa, jolloin se ei paina liikaa sekä säilyy pitempään.

Jos haluaa keventää kantamusta, voi ottaa mukaan vaikkapa pussikeiton ja lisätä siihen kuivatettua jauhelihaa tai soijarouhetta.

Turvallista retkeilyä

Puukon ja tulitikkujen kanssa täytyy tietenkin varoa. Vaikka laastari sormessa olisikin elämys, kukaan ei halua palovammoja muistoksi ensimmäisiltä retkiltään. Työkalujen käyttöä ja nuotion sytyttämistä kannattaakin harjoitella yhdessä vanhempien kanssa. Pieni ensiapulaukku mahtuu hyvin repun sivutaskuun.

Eräs lukija muistuttaa, että suurin osa metsä- ja maastopaloista syttyy ihmisen toiminnan seurauksena.

- Nuotion tuhka jää kytemään jopa viikoksi, ellei sitä vedellä sammuta. Yhdestä tumpista syttyy palo, joka voi polttaa satoja hehtaareita maastoa ja monta kotia, viestin lähettäjä kirjoittaa.

Suomen luonnon päivänä retkeilemään

Hyvä tilaisuus lähteä perheen kanssa luontoon retkeilemään on lauantaina 30.8.2014, jolloin vietetään Suomen luonnon päivää ja Retkipäivää. Monella paikkakunnalla järjestetään silloin myös opastettuja retkiä.

Radio Suomi lähettää suoraa ohjelmaa Nuuksiosta Luontokeskus Haltiasta klo 9-15. Lähetys striimataan kuvallisena yle.fi/luonto –sivulla.

Linkit:

Lähteet: Jouni Laaksonen, Jenni Kääriäinen ja Sanna Jahkola; Laaksonen Jouni: Lapsiperheen retkeilyopas, Karttakeskus 2014.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.