Hyppää pääsisältöön

Onnistutko kuvaamaan muurahaisen pyörtymisen?

Muurahaiset kastemadon kimpussa
Muurahaiset kastemadon kimpussa Kuva: Yle kuvakaappaus/Risto Salovaara kastemato

Se tiedetään, että muurahaiset syövät kastematoja eli lieroja. Joskus kuitenkin käy niin, että muurahainen pyörtyy koskettaessaan lieroa. Ei tiedetä miksi niin tapahtuu. Ulos luontoon -sarja onnistui taltioimaan tapahtuman ehkä ensimmäisenä maailmassa.

Konneveden tutkimusasema, Keski-Suomi, kesäkuussa arviolta vuonna 1995. Käynnissä on muurahaiskoe. Laboratorioon on rakennettu keinotekoisia kekomuurahaisyhdyskuntia kuningattarineen kaikkineen. Yhteiskuntien rakentaminen sujuu hyvin.

Muurahaisia ruokitaan mm. lieroilla. Sitten alkaa tapahtua jotain outoa. Koskettaessaan elävän lieron pintaa muurahainen ”pyörtyy” noin puoleksi minuutiksi. Koe toistetaan maastossa. Sama juttu.

Ennen ja jälkeen pyörtymistä muurahaiset puhdistavat suupieliään ja tuntosarviaan etujaloillaan vimmatusti.

Professori Heikki Setälä muistaa kollegansa Jouni Laakson kanssa lähes parikymmentä vuotta sitten tekemänsä lierokokeet yksityiskohtaisesti. Herkkä lukija voi hypätä seuraavan sitaatin ohi.

Lierojen pintalima toimi anesteesina.

- Seuraavaksi katkaisin lierosta saksilla pieniä palasia (julmaa mutta…). Tarjosin niitä muurahaisille. Muistaakseni riippumatta lierolajista sama pyörtyily jatkui. Seuraavassa vaiheessa huumasin lierot kuumalla vedellä, saksin jälleen ja tarjosin muurahaisille - sama juttu, eli myös huumaantuneiden lierojen pintalima (mucus) toimi anesteesina, Setälä kertoo.

Muurahaisille tarjottiin lieron palasia piirtoheitinkalvon päällä. Tiedot lierolajista ym. merkittiin tussilla piirtoheitinkalvon alapinnalle, joten tussin haju ei liittynyt pyörtymisiin. Setälä muistelee, että ei ollut väliä, oliko lieron palanen etu-, keski- vai takapäästä.

Kokeita tehtiin vain yhtenä vuonna ja muutaman päivän ajan. Tapahtumasta ei ole kuvallista dokumentointia.

- Kuvamateriaalista olisi hyötyä tutkimukselle, jotta nähtäisiin muurahaisen käyttäytyminen heti puraisun jälkeen, mitä voi olla hankala kuvata suullisesti, Setälä sanoo.

Miltä pyörtynyt muurahainen näyttää?

Ulos luontoon –sarja onnistui kuvaamaan muurahaisen pyörtymisen - ehkä ensimmäisenä maailmassa, sillä aihetta on tutkittu äärimmäisen vähän.

Sarjan ohjaaja Markku Sipi kertoo hänkin tehneensä omia muurahaiskokeilujaan Helsingin Keskuspuistossa. Markku laittoi madon muurahaispolulle, minkä jälkeen muurahaiset hyvin pian iskivät kiinni ja Markku sai mahdollisuuden seurata, miltä pyörtynyt muurahainen näyttää.

Välillä takajalka saattoi sätkiä tai tuntosarvet heilahdella.

- Satunnaisesti jotkut sammuivat kuin saunalyhdyt. Osa ei päässyt lainkaan irti ja jäivät kiinni matoon täysin jäätyneinä. Välillä takajalka saattoi sätkiä tai tuntosarvet heilahdella. Pääasiallisesti ne olivat kuitenkin lamautettuja. Ne onnekkaat, jotka pääsivät irti, hoipertelivat pois. Erikoista kuitenkin on, että suuri osa muurahaisista ei pyörtynyt. Jotkut purivat ja yrittivät siirtää matoa mukaansa, toiset lipeksivät madon ihoa, Markku kertoo.

Kiinnostuitko kokeilemaan?

Haluatko olla mukana tutkimuksen teossa? Etsi liero, vie se muurahaisten käyttämälle polulle ja kuvaa tapahtumat vaikkapa kännykällä. Palauta liero paikkaan, mistä se löytyi.

Jos onnistut kuvaamaan muurahaisen pyörtymisen, kerro ihmeessä meille ja muillekin jakamalla videota somessa.

Kasteliero mullassa
Kasteliero on noin 20 cm:n mittainen. Kasteliero mullassa Kuva: Yle/Risto Salovaara liero

Kastemadot ovat lieroja

Kastemadot on yleinen nimitys kaikille lieroille. Oikeastaan meillä on yksi laji nimeltään kasteliero, se lähes 20cm pitkä ja kynän paksuinen liero. Muita lieroja on esimerkiksi peltoliero, onkiliero, viherliero, metsäliero, tunkioliero.

Kasteliero kaivaa pystysuuntaisia käytäviä maahan, jopa parin metrin syvyyteen, jossa se asustaa koko elinikänsä jopa lähes 10 vuoden ajan. Kastelierot hakevat pystytunneliinsa kariketta maan pinnalta, syövät sitä ja ulostavat mineraalimaahan kuohkeuttaen maata.

Peltolierot eivät kaiva pysyviä tunnelirakenteita vaan etenevät maassa syöden maata edellään. Jokaisessa suullisessa tulee aina mukaan kasvijätettä ja mikrobeja, joita lierot käyttävät ravintonaan. Myös peltolierot kuohkeuttavat maata.

Liero on turvassa, kun se on muurahaispesän sisällä

Muurahaiskeko syksyllä
Muurahaiskeko syksyllä Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen muurahaiskeko

Lieroista ja muurahaisista tiedetään hyvin vähän. Se tiedetään, että jos liero onnistuu tunkeutumaan muurahaispesään, se elelee siellä turvassa, mutta pesän ulkopuolella siitä tulee saalis. Maasta muurahaiset eivät niitä osaa etsiä.

Jotain hyötyä lieroista pitää olla muurahaispesässä, sillä muuten ne syötäisiin heti. Setälä ja Laakso arvelevat, että lierot estävät sienten kasvun pesissä syömällä sienirihmastoa, ja siten ne pitävät kekojen ilmanvaihdon toimivana.

- Jos joskus löytää metsästä kekoja, joissa kasvaa runsaasti sienirihmastoa, muurahaiset hylkäävät tällaiset pesät, eli sienenpoisto nähdään tärkeämmäksi kuin mikä on lierojen ravintoarvo, Setälä kertoo.

Liero hyötyy turvallisesta asuinpaikasta, sillä muurahaiset pistävät muita tunkeutujia kuten lintuja. Ne myös kantavat jatkuvasti neulasravintoa pesään. Kosteissa oloissa neulaset alkavat kasvaa sieniä ja bakteereita, jotka taas ovat lierojen herkkua.

Lähde: Heikki Setälä

Ulos luontoon Areenassa

Artikkelia on muokattu 13.10.2014. Päivitetty tiedot kuvaamisen onnistumisesta ja lisätty linkit Areenaan.

Kommentit