Hyppää pääsisältöön

American Graffiti - ruma ankanpoikanen

Paul Le Mat (vas.), Mackenzie Phillips ja Ron Howard elokuvassa American Graffiti eli Svengijengi ´62.
Paul Le Mat (vas.), Mackenzie Phillips ja Ron Howard elokuvassa American Graffiti eli Svengijengi ´62. teeman elokuvafestivaali 2016,Svengijengi ’62,George Lucas,Teeman elokuvafestivaali

"American Graffiti on täydellinen lorvehtimiselokuva." YLE Radio 1:n Filmiryhmän käsittelyssä George Lucasin läpimurtoelokuva.

Millainen oli Amerikka ennen Kennedyn murhaa, ennen Beatlesia, ennen ajautumistaan Vietnamin sotaan, ennen hippiliikettä ja mielenosoituksia?

Tammikuussa vuonna 1973 San Franciscossa esitettiin ennakkonäytöksessä halvalla tehty nuoriso-elokuva, johon sen tuottanut yhtiö Universal Pictures ei juurikaan uskonut. Elokuva kertoi vuodesta 1962, loppukesän illasta uinuvassa kalifornialaisessa pikkukaupungissa, kesän vaihtuessa syksyksi, ja siinä soi musiikki lähes taukoamatta. Elokuvan oli ohjannut nuori ja tuntematon, alle kolmekymppinen George Lucas. Elokuvayhtiö piti elokuvaa julkaisukelvottomana, mutta siitä tuli eräs kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista.

Elokuva oli American Graffiti, ja tuo pienimuotoinen ja halvalla tehty elokuva oli monessa mielessä vallankumouksellinen. Siitä tuli enemmän kuin pelkkä elokuva.

”Elokuvan tekijän on luontevinta tehdä elokuvia aiheista jotka tuntee," sanoi nuori ohjaaja, ”minä tahdon kertoa millaista on kasvaa aikuiseksi pikkukaupungissa, paikassa jossa on omat rituaalinsa”. American Graffiti kertoo parikymppisten kalifornialaisnuorten elämästä: toiveista, unelmista ja todellisuudesta, arjen käänteistä ja hetkistä, jotka tulevat muuttamaan elämän suuntaa.

Elokuvassa soi musiikki lähes taukoamatta, 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun hitit luovat horisonttia tapahtumille ja antavat merkityksiä kohtauksille. Radio säestää kaupungin öistä pääkatua risteilevien autojen balettia, illasta aamuun. Rock around the clock, Runaway, Surfin’ safari, Smoke gets in your eyes, Book of love, The great pretender, I only have eyes for you, Johnny B. Goode, Do you wanna dance, Green onions… Elokuvan musiikki on katkeamaton jono klassikoita. Elokuvassa ei ole lainkaan perinteistä, varta vasten sävellettyä elokuvamusiikkia. Siihen ei ollut enää varaa, kun yli neljänkymmenen hitin oikeudet oli ostettu elokuvaa varten.

Elokuva kantaa mukanaan kulttuurista kuvastoa ja historiaa, ajan ääntä, suurta amerikkalaista tarinaa. Elokuvakriitikot, yleisö ja musiikkijournalistit näkivät ja kuulivat elokuvassa kokonaisen aikakauden, maailman joka ei enää palaa, musiikin jollaista ei enää tehdä, ajan joka on iäksi mennyt. Viattomuuden ja toiveikkuuden ajan, jonka Vietnamin sota ja Kennedyn murha lopullisesti synkistivät. American Graffiti oli todellakin enemmän kuin pelkkä elokuva.

Suomessa elokuvaa esitettiin nimellä Svengijengi 62, ja tuo nimi antoi selvästikin liian kepeän vaikutelman elokuvasta. American Graffitissa on todellakin kyse paljon syvemmistä asioista kuin svengailevasta nuorisojengistä. Elokuva on tarkkanäköinen psykologinen kuvaus aikuistumisesta, elämän suunnan etsimisestä, päätösten tekemisestä. Lähteäkö vai jäädä? Ollako vai eikö olla? Tehdä vai jättää tekemättä?

American Graffiti on George Lucasin omaelämäkerrallinen tarina. Sen tapahtumapaikkana on Lucasin kotikaupungin Modeston kaltainen kalifornialainen pikkukaupunki. Elokuva kuvattiin pääosin Petaluma-nimisessä kaupungissa, ja se tehtiin kengännauhabudjetilla. Elokuvan budjetti oli 775 000 dollaria ja se on tähän mennessä tuottanut yli 200 miljoonaa dollaria. Tässä summassa on mukana pelkkä elokuva, eivät sen myötä syntyneet äänilevyt ynnä muut oheistuotteet.

Teknisesti elokuva ei edusta niin kutsuttua Hollywood-tasoa, oikeastaan American Graffiti on monessakin mielessä jotakin aivan muuta kuin Hollywood-elokuvat. Elokuvan dokumentaarinen sävy oli ohjaajan tietoinen valinta, mutta taiteellisia syitä enemmän asiaan saattoivat vaikuttaa taloudelliset syyt, taloudellinen pakko. Lucas myös antoi näyttelijöiden improvisoida, ja käytti kuvauksissa tapahtuneita virheitä lopullisessa elokuvassa mieluummin kuin virheettömiä kohtauksia. Esimerkkinä vaikkapa elokuvan avauskohtaus, jossa eräs elokuvan päähenkiöistä, Terry, saapuu paikalle skootterilla ja törmää vahingossa roskapönttöön.

Elokuvan ääniraitaa, musiikkia ja koko tunnelmaa kuljettaa eteenpäin radio, jonka yölähetystä juontaa salaperäinen radiotiskijukka Wolfman Jack, todellinen henkilö, joka näytteli elokuvassa itseään.

Elokuvan pääosassa ovat ihmisten lisäksi autot, esimerkiksi Ford Thunderbirdin 1956 malli, vuoden 1958 Chevy Impala tai John Milnerin viritetty Ford Deuce Coupe.

Elokuvan englanninkielistä nimeä ”American Graffiti” ihmeteltiin, elokuvayhtiö ei aluksi pitänyt nimestä lainkaan. ”Graffiti”-sana oudoksutti, kukaan ei tuntunut tietävän mitä se tarkoitti tai mihin se viittasi. Elokuvayhtiö ehdotti yli 60 vaihtoehtoista nimeä, mm. Another Slow Nigh in Modesto. Elokuvan tuottajan Francis Ford Coppolan ehdotus oli Rock Around the Block. George Lucas kuitenkin piti päänsä ja elokuvan nimeä ei lopulta muutettu.

"American Graffiti on täydellinen lorvehtimiselokuva", sanoo Filmiryhmän vieras, toimittaja Pekka Laine, joka on Jukka Mikkolan vieraana Filmiryhmän syyskauden 2014 avauksessa. Keskustelun aiheena on George Lucasin elokuva American Graffiti. "Elokuvassa kerrottiin asioita uudella tavalla, joka poikkesi siihenastisesta tiukasti määritellystä, hyvin vahvasti tarina- ja juonilähtöisestä amerikkalaisen elokuvan perinteestä", sanoo Pekka Laine.

Elokuvan musiikkia, alkuperäisesityksinä. Muiden muassa Danny & The Juniors ja The Five Satins:

At the Hop, Flash Cadillac and The Continental Kidsin esittämä elokuvassa American Graffiti:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri